VARUSMIESTEN JOHTAJA- JA KOULUTTAJAKOULUTUS RESERVIUPSEERIKOULUN NÄKÖKULMASTA

Varusmiesten johtaja- ja kouluttajakoulutus uudistettiin saapumiserästä 2/98 alkaen. Uudistuksessa ei pyritty kehittämään mitään uutta teoriaa, vaan luomaan Puolustusvoimien antamalle johtajakoulutukselle yhteiset kehykset ja koulutusmallit. Uudistuksen hedelmät nähdään tulevaisuudessa johtajien toiminnassa varusmiesjohtajina ja kertausharjoituksissa.

Haastavat tavoitteet

Uuden johtajakoulutuksen tavoitteena on antaa riittävät perusteet ja valmiudet varusmies- ja reserviläisjohtajille oman joukon kouluttamiseen ja johtamiseen rauhan, sodan uhan ja sodan aikana. Puolustusvoimien ollessa lukumääräisesti suurin johtajakoulutusorganisaatio on annetulla koulutuksella merkitystä myös siviiliorganisaatioille. Puolustusvoimissa saadun pohjan tulisi olla niin hyvä, että johtajilla olisi mahdollisuus kehittyä johtajana yleisellä tasolla sekä kehittää myös muita johtamisorganisaatioita. Jos puolustusvoimien tarjoaman johtamiskoulutuksen mahdollisuudet ymmärretään oikein, niin siitä hyötyvät yksilöt, puolustusvoimat ja yhteiskunta.

Reserviupseerikoulun ilmatorjuntapatterin johtajakoulutuksen tavoitteena on kouluttaa tykkilinjan upseerioppilaista kevyen ilmatorjuntapatterin jaosjohtajia, ohjuslinjan upseerioppilaista lähi-ilmatorjuntaohjuspatterin jaosjohtajia ja tulenjohtolinjan upseerioppilaista kevyen ilmatorjuntapatterin johtopaikan tulenjohtoupseereita. Tulenjohtolinja antaa myös perusteet jatkokouluttaa upseerikokelaita johtoportaan johtokeskusupseereiksi ja kevyen ilmatorjuntapatterin johtopaikan viestiupseereiksi. Johtajakoulutuksessa painopiste on selvästi sodan ajan organisaation mukaisessa toiminnassa. Rauhan ajan kokelaan tehtäviä harjoitellaan vähemmän. Sulkeisia ja oppilasharjoituksia upseerioppilailla on muutama oppilasta kohden. Harjaantuminen tapahtuu kokelaskaudella joukko-osastoissa.

Opetuksen jaksottelu

Kaikille upseerioppilaille on jo aliupseerikoulun I jaksolla opetettu ihmisten johtamisen ja kouluttamisen perusteet. Aliupseerikouluissa luodaan pohja johtajakoulutukselle ja onkin ensiarvoisen tärkeää saada johtajat sitoutumaan koulutuspakettiin jo silloin. Positiiviset kokemukset koulutuksesta antavat hyvän pohjan jatkaa Reserviupseerikoulussa koulutusta eteenpäin.

Reserviupseerikurssin johtaja- ja kouluttajakoulutus alkaa koulutustaidon peruskurssilla. Silloin opetetaan harjoitusten suunnittelun ja toteuttamisen perusteet ja oppilaat tekevät annetuista aiheista harjoitussuunnitelmat työryhmissä.

Ihmisten johtaminen taistelussa aloitetaan sodan ja taistelun kuvan esittelyllä. Kurssin loppupuolella pidettävä johtamisharjoitus kokoaa opitut asiat upseerioppilaiden itse suunnittelemaan johtamisrataan. Tällöin mitataan, miten hyvin, esimerkiksi syväjohtaminen on sisäistetty.

Johtajan on osattava ammunnan perusteet, jotta pystyisi opettamaan miehilleen riittävän, tilanteenmukaisen ampumataidon.

Johtamissuorituksista annetaan henkilökohtainen suullinen ja kirjallinen palaute. Lisäksi onnistuneita ja epäonnistuneita suorituksia arvioidaan palautetilaisuuksissa. Julkisten palautetilaisuuksien tarkoituksena on antaa kaikille mahdollisuus oppia.

Syväjohtaminen

Syväjohtamisen esittely on yksi tärkeä osa johtajien sitouttamisessa hyvään johtamiskäyttäytymiseen. Sotilasjohtaja johtaa joukkoaan toimimalla opittujen ja luontaisten ominaisuuksien määräämällä tavalla. Me emme pysty vaikuttamaan perimään, mutta me pystymme vahvistamaan positiivisia käyttäytymismalleja. Samalla negatiiviset käyttäytymismallit pitäisi pystyä analysoimaan ja saamaan ne vähemmän hallitseviksi. Esimerkin voima on valtava. Tällöin kouluttajien pitää itse toimia kuten saarnaavat, eli olla oikeudenmukaisia, rehellisiä, ammattitaitoisia ja ennenkaikkea inhimillisiä.

Syväjohtamisen kulmakivet on pyrittävä kertomaan esimerkkien ja omakohtaisten kokemusten kautta. Kokemukset voivat olla upseerioppilaiden, kouluttajien tai esimerkiksi sotaveteraanien kokemuksia. Mahdollisimman käytännön läheisesti opetetut asiat ymmärretään helpommin ja sitä kautta niihin sitoudutaan.

Luottamuksen rakentaminen pitää saada kaikille konkreettiseksi tavoitteeksi. Alaisten luottamus on ansaittava olemalla esimerkillinen ja muistamalla myös se, että virheiden myöntäminen ja niistä oppiminen lisää luottamusta. Inspiroiva tapa motivoida kuulostaa vaikealta asialta. Kuitenkin lyhykäisyydessään se tarkoittaa joukon sitouttamista yhteisiin tavoitteisiin. Nämä tavoitteet voivat olla esimerkiksi jaoksella moottorimarssin suojaaminen. Jos jaoksen saa ymmärtämään, minkä takia suojaaminen on tärkeää, on sitouttamisessa onnistuttu. Silloin tehtävä ei ole enää vain yksi muiden joukossa.

Älyllinen stimulointi tulisi kuulua kaikkeen koulutukseen. Sillä itse keksitty vastaus on aina parempi kuin ulkoa opeteltu. Perusteiden oppimisen jälkeen yksilöillä pitää olla mahdollisuus kehittää itseään ja joukkoaan. Uutta ruutia ei aina kannata keksiä, mutta varsinkin itsensä kehittämiseen pitäisi aina kannustaa. Johtajan arvovaltaa ei heikennä muiden mielipiteiden kuuntelu. Ihmisen yksilöllinen kohtaaminen on enemmän henkilökohtainen ominaisuus. Kaikki eivät välttämättä ole sosiaalisia. Johtajan tulisi viettää aikaa alaistensa seurassa. Johtajan näkyminen herättää luottamusta ja johtaja oppii tuntemaan alaisiaan. Ensiarvoisen tärkeää tämä on taistelukunnon säilymisen kannalta. Alaisten väsymistä ei näe komentoteltasta. Hyvässä johtaja- ja kouluttajakoulutuksessa on kaikki neljä kulmakiveä mukana.

Ihmisten johtaminen taistelussa

Nykyaikainen sodan kuva on tunnettava, jotta pystytään ymmärtämään niitä vaatimuksia, joita se johtajalle asettaa. "Taistelukenttä"-video on hyvä näyttää oppituntien aluksi ja siihen liittyen kertoa taistelukentän ilmiöistä. Kurssin aikana sotaveteraani käy kertomassa sotakokemuksistaan upseerioppilaille. Viime kurssilla (k 214) tämän vaikean tehtävän täytti everstiluutnantti Matti Jokinen. Nämä tilaisuudet ovat ainutlaatuisia. Niissä saa konkreettisen käsityksen siitä, mitä johtaminen on ollut sodassa. Samalla on hyvä huomata etteivät tietyt asiat, kuten esimerkin merkitys, ole ajan saatossa muuttuneet mihinkään.

Tehokkaat johtamistavat sodan aikana pyritään opettamaan siten, että saadaan kaikille linjoille sopivia esimerkkejä eri tilanteista. Tykkijaoksen johtajan ongelmakenttä on hieman erilainen, kuin ohjusjaoksen johtajan. Tulenjohtoupseerin tai viestiupseerin johtamissuoritukset poikkeavat taas edellämainituista. Näistä kaikista tulisi löytää se kultainen keskitie, jolloin tulevilla reservin johtajilla olisi toimintaedellytykset, jos opittuja asioita pitäisi tehdä käytännössä.

Johtamiskäyttäytymistä pyritään kehittämään ryhmätöillä, joissa pohditaan hyviä ja huonoja johtajasuorituksia omien kokemusten perusteella. Toivottavasti tähän panostamalla saadaan varusmiesjohtajat heräämään, ettei huonoja ja vääriä suorituksia toistettaisi saapumiserästä toiseen. Tämän ryhmätyön purkamisessa voidaan osoittaa myös syvänjohtamisen toimivuutta etsimällä hyvistä suorituksista mallin kulmakiviä.

Tuntematonta sotilasta käytetään, kun tehdään analyysiä eri johtajien johtamiskäyttäytymisestä. Kouluttajan tulee olla itse hyvin aiheeseen perehtynyt, jotta eri tilanteiden taustat tulevat selvitetyiksi. Tällöin saadaan oikean suuntaiset arviot eri johtajista. Elokuvasta on ollut helppo löytää erilaisia johtamiskäyttäytymisen esimerkkejä.

Johtajatehtävärata huipentaa johtaja- ja kouluttajakoulutuksen reserviupseerikurssilla. Se on toteutettu kahtena identtisenä ratana maastossa. Upseerioppilaat suunnittelevat radan itse saamiensa perusteiden mukaan. Puolet upseerioppilaista pitää rasteja ja puolet kiertää niitä. Rastien pitäjät kuvaavat alkutilanteen, jonka jälkeen he näyttelevät sen aiheen mukaisesti ja suorittaja joutuu reagoimaan ja tekemään jotain konkreettista ratkaistakseen tehtävän. Rasteille on valmisteltu "oikeat" ratkaisut, eli työryhmät ovat ennalta miettineet erilaisia vaihtoehtoja. Näin jokainen saa rastin jälkeen palautteen ja arvion omasta johtamiskäyttäytymisestään. Kun rata on suoritettu, vaihdetaan osia, ja toinen puoli työryhmistä pitää oman ratansa samalla periaatteella. Radan suorittamisen jälkeen pidetään purkutilaisuus, jossa analysoidaan rasteja. Tällöin kaikille tulee vielä kertaalleen selvitettyä perustellusti, mitä oikean suuntainen johtamiskäyttäytyminen on.

Jokainen upseerioppilas kirjoittaa esseen aiheesta "Omat mahdollisuudet soveltaa syvääjohtamista varusmiesjohtajana". Päällikkö lukee kaikki esseet ja ne palautetaan takaisin upseerioppilaille. Samassa yhteydessä annetaan esseistä myös palaute.

Koulutustaidon peruskurssi, fyysisen harjoittamisen suunnittelu ja johtaminen

Kurssin aikana pidetään kurssin alussa valmisteltuja harjoituksia. Ne ovat arvioitavia ja arvosteltavia suorituksia. Fyysisen koulutuksen suunnittelusta opetetaan perusteet ja liikuntaharjoituksissa saadaan käytännön esimerkkejä erilaisista harjoituksista. Perusteiden teoria käsittelee liikunnan fysiologisia ja henkisiä vaikutuksia. Fyysisen harjoittelun jaksotteleminen ja palautumisen merkitys on kaikkien johtajien oleellista tietää, koska sitä voidaan soveltaa joukon toimintakyvyn säilyttämiseen. Eri urheilulajien erikoisosaajia käytetään harjoituksissa hyödyksi. Esimerkiksi palloiluharjoituksista saa enemmän irti, kun sen pitää lajin aktiiviharrastaja tai jopa aktiivivalmentaja.

Johtajan on kyettävä tekemään järkeviä päätöksiä myös fyysisen rasituksen alaisena.

Fyysisen harjoittelun suunnittelu ja sen toteuttaminen on vaativa tehtävä. Kurssin tiiviistä ohjelmasta johtuen aikaa syvälliseen käsittelyyn ei ole. Jos varusmiehellä ei ole aikaisempaa urheilutaustaa, on hyvän liikuntakoulutuksen suunnittelu ja pitäminen vaikeaa. Tämän vuoksi voidaan miettiä, onko liikuntakoulutuksen pitäjän välttämättä oltava johtaja, jos miehistön joukossa on erikoisosaajia. Liikuntatapahtumien pitää olla positiivisia tapahtumia. Ilman rinnassa olevaa numerolappua tulee suorittajille väistämättä enemmän positiivisia liikuntakokemuksia kuin liian usein toteutetussa kilpailemisessa.

Ajatuksia johtaja- ja kouluttajakoulutuksesta

Johtajana kasvaminen on elinikäinen prosessi. Itseään voi kehittää ja tuleekin kehittää. Hyvä johtaja oppii virheistään, kuuntelee alaistaan ja ottaa tämän mielipiteen huomioon. Tässä asioita, jotka kaikkien johtajien tulisi muistaa. Itsellenikin tulee joskus hetkiä, jolloin on vaikea ottaa palautetta vastaan. Kuitenkin rakentavassa hengessä annettu palaute auttaa varmasti johtajaa kehittymään ja kasvamaan. Onko meillä joskus liikaa odotuksia siitä, mihin varusmiehen tulee pystyä? Jos me ammattisotilaat teemme huonoja ratkaisuja vuosien kokemuksen perusteella, niin mitä varusmieheltä voidaan vaatia muutaman kuukauden kokemuksella.

Varusmiesjohtajan tai varusmiesjohtajaksi opettelevan mielenkiinto ja huomio keskittyy moniin asioihin. Varusmiesjohtajalla on mielessä perheasiat, harrastukset ja varusmiespalveluksen mukanaan tuoma uusi maailma. Kovin syvällisiin ja kauaskantoisiin pohdiskeluihin on hankala motivoida. Harjoituksissa on miljoona uutta asiaa opittavana, eikä pelkästään johtamiskäyttäytyminen. Kouluttajan esimerkillä johtaminen voi olla vähäistä. Kouluttaja opettaa koko ajan uusia asioita ja korjaa virheitä. Kouluttaja ei ole joukon johtaja. Joukon johtajana toimii siihen tehtävään nimetty upseerioppilas. Tälle upseerioppilaalle tuottaa jo vaikeuksia muistaa kaikki asiat, jotka pitää käskeä ja tehdä. Tämä saa aikaan sen, että Reserviupseerikurssilla ei tule riittävästi esimerkkejä hyvistä johtamissuorituksista. Tämä täytyy kuitenkin nähdä myös siltä kannalta, että kaikki oppivat toisten tekemistä virheistä ilman negatiivistä leimaamista. Todellinen harjaantuminen sodan ajan tehtävään tapahtuu joukko-osastossa Reserviupseerikurssin jälkeen.

Rauhan aikana on mahdotonta luoda sodan kaltaista tilaa ja sitä painetta, minkä johtaja kohtaa siinä tilanteessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö pystyttäisi harjoittelemaan sotaa varten. Taistelutekniikan opettaminen perustellusti on yksi tärkeä asia. Upseerioppilaat pitää saada ymmärtämään, miksi johtajan tulee käskeä ja valvoa linnoittamista, hajauttamista, naamiointia jne. Esimerkit lähiaikojen tapahtumista ovat hyviä. Tulevat johtajat kannattaa laittaa miettimään eri vaihtoehtoja. Sen jälkeen eritellään hyvät ja huonot vaihtoehdot eri ratkaisuista. Tällä tavalla saadaan syntymään muistijälkiä aivoihin ja johtajat kykenevät jälkeenpäin itsenäiseen toimintaan.

Vastuu painaa rauhan ja sodan aikana. Tuleville johtajille on opetettava vastuuta kaikessa toiminnassa. Heidän pitää oppia pitämään koulutusvälineet tallessa ja toimintakykyisinä. Tämä vastuu on ulotettava kaikkeen materiaaliin vaatteista ja aseista aina ajoneuvoihin. Johtajalle ei saa olla yhdentekevää, toimiiko kuorma-auto tai onko teltta ehjä.

Johtaja vastaa omasta ja alaistensa taistelukunnosta. Johtajan pitää huolehtia, että alaisten tehtävät ovat tasaisesti jaettu ja kaikkia kuormitetaan fyysisten voimavarojensa mukaisesti. Omaa lepoa ei saa myöskään unohtaa, koska väsynyt mieli ei tee järkeviä päätöksiä. Johtajan vastuu taistelukyvystä korostuu esimerkiksi talvella. Tällöin pitää huolehtia, ettei kukaan palellu tai toisaalta sytytä turhaa telttapaloa. Tässä korostuu joukon sitouttaminen taistelukunnon ylläpitämiseen. Johtajan täytyy saada kaikki kantamaan huolta yhteisen asian puolesta. Jos asia sisäistetään, ei tule turhia paleltumia tai telttapaloja.

Kovalla fyysisellä rasituksella on oma tarkoituksensa johtajakoulutuksessa. Moni ei välttämättä ole ennen joutunut oman kestokykynsä rajoille. Kun fyysinen rasitus on kova, moni huomaa ettei kaikki asiat välttämättä suju enää yhtä hyvin. Johtajan täytyy pystyä venymään ja tiedostamaan omat rajansa, ettei aja itseään loppuun. Fyysisellä rasituksella pystyy myös muodostamaan siteitä joukon sisään. Heikompia on aina tuettava. Tällä toiminnalla koetaan yhdessä elämyksiä onnistuneista suorituksista.

Varusmiespalveluksen aikana johtajat saavat perusteet kehittyä johtajina. Meidän kouluttajien antama esimerkki on tärkeä. Päämääränä on, että reserviin siirtyvät johtajat muistavat oppimiaan asioita vielä vuosien päästä ja pystyvät soveltamaan niitä myös omissa työpaikoissaan ja tehtävissään. Silloin reservin johtajamme kehittyvät ja puolustuksemme tukiranka pysyy vahvana. Ammattitaitoinen ja joukkoon sitoutunut johtaja saa joukon toimimaan sodan ja rauhan aikana.