Aiheeseen on kiinnitetty huomiota jo aiemmin.
Yhdistyksen historiasta olemme lukeneet, että ev Lappi perusti ja ev
Sipi lakkautti edellisen yhteistoimintaelimen. Mikä lie mennyt pieleen?
Lähiympäristöstä löytyy ilmeisen toimiva kattojärjestömalli: Sininen
Reservi.
Tämän nimen alle on koottu koko meripuolustus, yhteensä
27 erillistä yhdistystä. Jäsenlistalta löytyy paljon kiltoja, mutta toki
muitakin. Säätiöitä näkyy olevan kaksi. Laadukas julkaisu on nimeltään
Rannikonpuolustaja, se tavoittaa yli 5.000 lukijaa. Yhdistys kertoo
tehtäväkseen palvella jäsenyhdistyksiä, tukea Meripuolustuspiirin
järjestämää koulutusta sekä tuoda esille Suomen asemaa merivaltiona.
Yhteistyökumppaneiksi lasketaan mm. MPK ry: n
Meripuolustuspiiri, Merivoimat sekä Rajavartiolaitoksen merivartiostot.
Sinisen Reservin toiminta keskittyy koulutuksen tukemiseen sekä
jäsenyhdistysten väliseen yhteistoimintaan.
Merenkulkuharjoittelua varten käytössä on yhdistysten
omia aluksia. Mitään ei siis ilmeisesti purettu eikä hajotettu.
Yhdistysten päämääriä ajetaan edelleen. Pienilläkin on tilansa. Toimivaa
systeemiä ei tunnetusti kannata ruveta sorkkimaan, jos ei aivan varmasti
tiedä mitä on tekemässä.
Uudistus uudistuksen takia se vasta resurssien hukkaa
onkin! Mitä uudistukselta pitäisi odottaa? Valtaosa yhdistyksen
jäsenistä ei juuri osallistu toimintaan. Eikö avainasemassa ole juuri
tällainen enemmistöjäsen? Hyvä järjestäytymisaste missä tahansa
yhdistysrakenteessa on parempi kuin virtaviivainen järjestörakenne ilman
jäseniä. Aktiiviset löytävät kyllä etsimänsä, mahdollisuuksia on.
Arvaan, että yhdistyksen jäsen on kiinnostunut aselajin
kuulumisista ja seuraa asioita yhdistyksen julkaisuista. Tämä tapahtuu
ilman pelkoa syvemmästä sitoutumisesta. Joskus harvoin satunnainen
osallistuminen tilaisuuksiin voi olla mahdollista, useimmiten ei.
Tilaisuuksien osallistujamäärä ei voi olla
toiminnan onnistumisen mittari. Jäsenmäärä voi olla. Ehkä Sinisen
Reservin kymmenen vuoden kokemuksilla voisi olla meille käyttöä.