Aiheeseen on kiinnitetty huomiota jo aiemmin. Yhdistyksen historiasta olemme lukeneet, että ev Lappi perusti ja ev Sipi lakkautti edellisen yhteistoimintaelimen. Mikä lie mennyt pieleen? Lähiympäristöstä löytyy ilmeisen toimiva kattojärjestömalli: Sininen Reservi.

Tämän nimen alle on koottu koko meripuolustus, yhteensä 27 erillistä yhdistystä. Jäsenlistalta löytyy paljon kiltoja, mutta toki muitakin. Säätiöitä näkyy olevan kaksi. Laadukas julkaisu on nimeltään Rannikonpuolustaja, se tavoittaa yli 5.000 lukijaa. Yhdistys kertoo tehtäväkseen palvella jäsenyhdistyksiä, tukea Meripuolustuspiirin järjestämää koulutusta sekä tuoda esille Suomen asemaa merivaltiona.

Yhteistyökumppaneiksi lasketaan mm. MPK ry: n Meripuolustuspiiri, Merivoimat sekä Rajavartiolaitoksen merivartiostot. Sinisen Reservin toiminta keskittyy koulutuksen tukemiseen sekä jäsenyhdistysten väliseen yhteistoimintaan.

Merenkulkuharjoittelua varten käytössä on yhdistysten omia aluksia. Mitään ei siis ilmeisesti purettu eikä hajotettu. Yhdistysten päämääriä ajetaan edelleen. Pienilläkin on tilansa. Toimivaa systeemiä ei tunnetusti kannata ruveta sorkkimaan, jos ei aivan varmasti tiedä mitä on tekemässä.

Uudistus uudistuksen takia se vasta resurssien hukkaa onkin! Mitä uudistukselta pitäisi odottaa? Valtaosa yhdistyksen jäsenistä ei juuri osallistu toimintaan. Eikö avainasemassa ole juuri tällainen enemmistöjäsen? Hyvä järjestäytymisaste missä tahansa yhdistysrakenteessa on parempi kuin virtaviivainen järjestörakenne ilman jäseniä. Aktiiviset löytävät kyllä etsimänsä, mahdollisuuksia on.

Arvaan, että yhdistyksen jäsen on kiinnostunut aselajin kuulumisista ja seuraa asioita yhdistyksen julkaisuista. Tämä tapahtuu ilman pelkoa syvemmästä sitoutumisesta. Joskus harvoin satunnainen osallistuminen tilaisuuksiin voi olla mahdollista, useimmiten ei.