4/2003

eversti Ahti Lappi

LISÄÄ VIRON ILMATORJUNNAN HISTORIAA

Ilmatorjuntaupseeri-lehdessä 3/2003 oli virolaisen upseerin, kapteeni Gert Treun positiivinen kirjoitus Viron ilmatorjunnasta. Huomiotani kiinnitti maininta, jonka mukaan Viron ja Suomen ilmatorjunnan välinen yhteistyö aloitettiin vuonna 1997. Oman kokemukseni mukaan konkreettinen yhteistyö aloitettiin jo vuosia aikaisemmin. Siitä muutama muistikuva.

Syyskuussa 1992 aloitti 10 virolaista kadettia opintonsa Kadettikoulussa. He tutustuivat ilmatorjunta-aselajiin vierailullaan Hyrylässä 20.11.1992. Ohjelma oli hyvin käytännöllistä sisältäen mm. 23 mm tykin "pikakoulutuksen". Vierailusta on kadetti Petteri Iitin hyvä kirjoitus Ilmatorjuntaupseeri-lehdessä 1/1993. Virolaisten kadettien säännöllinen aselajikoulutus alkoi vähän myöhemmin Ilmatorjuntakoulussa.

Tammikuussa 1994 oli ilmassa historian siipien havinaa, kun Ilmatorjuntakoulussa järjestettiin virolaisille ammattisotilaille kolmen viikon mittainen ilmatorjuntakurssi, jonka pääkalustona oli 23 Itk/61. Kurssin johtajana toimi kapteeni Kai Mutka. Kurssille osallistui 12 virolaista, joiden johtajana toimi majuri Urmas Roosimägi. Mukana oli myös kaksi virolaista 78.kadettikurssin kadettia, Vahur Väljamae ja Priit Aasmaa, jotka toimivat tulkkeina. Opetuksen aikana käännettiin myös tarvittava ase- ja ampumateknillinen sanasto viroksi, mikä ei ollutkaan ihan helppo tehtävä. Ainakin tulikomento kuulosti hauskalta: "Häire 30 - Sihtmärk reaktivlennuk - Läheneeb otse - Kiirus 100 - Kaugus 22 - Vaba tuld - Laske!" Koulutus huipentui kovapanosammuntoihin Lohtajalla, joita Viron ilmapuolustuksen komentaja saapui seuraamaan 13.-14.1.1994. Hän oli toiminut Neuvostoliiton ilmavoimissa lentorykmentin (Su-25) komentajana. Muistan hyvin, kuinka innostunut hän oli ASSI-simulaattorista - pojat on poikia!

Kurssilaisten tulikasteen jälkeen heidät palkittiin II lk ilmatorjuntaruusukkeilla. Majuri Roosimägi käytti Lohtajan päätöstilaisuudessa puheenvuoron, jossa hän totesi, että "uudelleen syntyneen Viron ilmatorjunnan ensimmäiset laukaukset oli nyt ammuttu Lohtajalla". Sattuvasti sanottu. Toukokuussa 1994 sovittiin Viron ilmatorjuntakoulutuksen jatkamista Ilmatorjuntakoulun voimin. Virolaisten kurssista ja ampumaleiristä löytyy Petteri Lalun hyvä kirjoitus Ilmatorjuntaupseeri-lehdessä 1/1994.

Suomalaiset teknilliset asiantuntijat kävivät myös Virossa suorittamassa Israelista hankittujen 23 mm sotasaalistykkien ampumakuntoisuustarkastuksen. Tulos oli huono: aseet eivät olleet ampumakuntoisia.

Majuri Roosimägi vieraili Lohtajalla seurueineen uudelleen vähän myöhemmin, jolloin aiheena oli kysymys Viron ilmatorjunnan organisoimisesta ja varustamisesta. Pidin heille esitelmän aiheesta "Miten synnytetään pieneen maahan ilmatorjunta-aselaji". Suosittelin hankkeen aloittamista joukkojen suojaamiseen soveltuvasta ilmatorjunta-aseistuksesta, kuten 12,7 mm it.konekiväärit, 23 mm tykit ja olkapääohjukset. Esittelin meillä käytössä olleita yksinkertaisia organisaatiomalleja ja järjestelyjä ja jaoin paksun pinkan kirjallista aineistoa. Näyttää siltä, että oppi meni perille. Majuri Roosimägi itse oli toiminut Neuvostoliitossa viimeksi Krug-ohjuspatterin (SA-4) päällikkönä, joten hän oli kokenut ilmatorjuntamies. Hänestä tulikin myöhemmin eversti ja Viron ilmatorjunnan tarkastaja. Kuriositeettina todettakoon, että hänen isänsä Vambola Roosimägi oli ollut neuvostoarmeijan eversti ja ollut mukana Strela- ja Igla-ohjusten teknillisessä kehitystyössä.
Suomalaiset ilmatorjuntamiehet ovat siis noin 10 vuoden ajan auttaneet virolaisia aseveljiä ilmatorjunta-aselajin synnyttämisessä ja kehittämisessä. Työ ei varmasti ole mennyt hukkaan, vaikka Viro liittyykin NATOon. Onnea vaan aseveljille!