   |
|||
|
|||
|
|
TIEDOSTA
Tiedosta on tullut voimakas vallankäytön väline. Viimeaikaiset sotakokemukset ovat osoittaneet, kuinka se osapuoli, joka hallitsee taistelukentältä koottavaa informaatiota ja sen jakelua, on etulyöntiasemassa. Tiedon asemaa kuvastaa hyvin amerikkalaisen sotilastermistön kehitys. Kuusikymmentäluvulla johtaminen määriteltiin kirjainyhdistelmällä C2 (Command & Controll). Vielä viime vuosikymmenellä pärjäsi yhdistelmällä C4I2EW (Command, Controll, Communications, Computerizing, Intelligence, Information and Electronic Warfare). Tänä päivänä käytetään termejä Network Based Warfare ja Intelligence Superiority. Pohtiessani hieman syvemmin asiaa kirjasin ylös neljä tiedolle ominaista seikkaa: tiedon määrä, tiedon saatavuus, tiedon laatu ja tiedon käytettävyys Nykypäivänä eräs tiedon merkittävä ongelma on sen valtava määrä. 1600-luvulla kohtuullisen sivistynyt sotilasjohtaja pärjäsi koko elämänsä ja uransa läpi tietomäärällä, joka mahtuisi vaivatta sunnuntain Hesariin. Tämän päivän upseerista taas tuntuu riittämättömältä tietomäärä, joka löytyy esikuntajärjestelmästä, ohjesäännöistä, oppaista, koulutusohjeista, internetistä ja jokapäiväisestä aamulehdestä. Miksi ihmeessä tiedon saaminen, hallinta ja käsittely tuntuu joskus ylivoimaisen vaikealta, vaikka milloinkaan historiamme aikana ei nykyisenkaltaista tietomäärää ole ollut kaikkien saatavilla näin edullisesti. Fiksuinkaan meistä ei enää kykene käsittelemään saatikka omaksumaan kaikkea saatavilla olevaa tietoa. Hakusanalla "tieto" eräs hakukone antoi 288 000 osumaa. Noiden osumien sekaan ei juuri mahtunut itse tietoa käsitteleviä sivustoja vaan pääasiassa sivustoja, joissa sana "tieto" on hakukoneelle ymmärrettävä.. Tiedon valtava määrä on siis samanaikaisesti siunaus ja kirous. Tieto, joka ennen oli harvojen ja valittujen herkkua on nykyään kaikkien saatavilla - ainakin teoriassa. Satojen tai tuhansien nettisivujen perkaaminen, niiden sisällön arvioiminen ja haetun tiedonsirpaleen löytäminen vie oman aikansa. Teoreettinen saatavuus ei takaa oikean tiedon ja sen tarvitsijan kohtaamista. Tämä pätee myös organisaatioiden ylläpitämien tietopankkien sisältöihin. Jos vaikkapa etsii puolustusvoimien esikuntajärjestelmästä tai oman organisaation intranetistä asianhoitajaa, ohjetta tai vastuullista päätöksentekijää törmää usein ilmiöön, jota voisi vaikka kuvata termillä "riittämätön hakuehto". Asianhoitajaa etsittäessä pitäisi ensin löytää asiaa käsittelevä asiakirja, joka on piilotettu kaikkien muiden asiakirjojen joukkoon. Käytetty hakuehto, esimerkiksi "maalilennokkiprojekti" osoittautuukin vääräksi, koska olisi pitänyt ymmärtää käyttää hakuehtoa "ilmamaalihanke". Oikean asiakirjan löydyttyä voikin sitten todeta, että asiakirjassa asianhoitajaksi nimetty henkilö on siirtynyt uusiin tehtäviin ja seuraaja aloittaa tehtävässään vasta ensi kuussa. Asiaa hoitavan organisaation puhelinluettelossa ei mainita kenenkään tehtävänhoitajan vastuualuetta, vaan tiedonetsiskelijä saa aloittaa soittokierroksensa sopivaksi katsomastaan henkilöstä. Oikean henkilön löydyttyä, tämä toteaa lähettäneensä asiaa koskevaa sähköpostia kyselijän sähköpostiosoitteeseen jo kaksi viikkoa sitten. Hetken tuumailun jälkeen keskustelijat toteavat sähköpostin menneen edellisen virkapaikan osoitteeseen, jossa se on edelleen päätynyt tähdeksi tuikkimaan bittien taivaaseen. Kaikki asiaan liittyvä tieto on ollut olemassa kaiken aikaa, mutta se on vain ollut tarvitsijan kannalta saavuttamattomissa. Tiedon laatu on yhtä lailla kriittinen tekijä. Tietoon on nykyään suhtauduttava kovin varauksellisesti. Kuka tahansa voi julkaista netissä lähes mitä tahansa tiedoksi luokittelemaansa asiaa ilman ennakko- tai jälkikäteissensuurin pelkoa. Vastuu on siirtynyt lukijalle, jonka piikkiin jää käyttää riittävää lähdekritiikkiä ja todentaa tieto useammasta eri lähteestä. Tiedon laatuun vaikuttaa paitsi tiedon laatijan tarkoitusperät, myös ilmiö josta voisi käyttää termiä nimeltä "päivitysongelma". Sama, kohtuullisen luotettavan lähteen laatima asiakirja tai muu tallenne, saattaa löytyä useampana eri versiona eri tietokannoissa. Asiaa saatetaan käsitellä tavanomaisessa sähköpostiviestissä, neuvottelumuistiossa, taustamuistiossa, valmisteluasiakirjassa, esityksessä, luonnosasiakirjassa, virallisessa asiakirjassa ja lopulta käskyssä. Päivitysongelma astuu kuvaan mukaan kun yksittäinen henkilö, valmistellessaan asiaa, erehtyy käyttämään lähteenä sinänsä itse luotettavaksi arvioimaansa neuvottelumuistiota, huomioimatta sen jälkeen laaditussa valmisteluasiakirjassa tehtyjä muutoksia. Seurauksena on helposti se, että aita päätetään rakentaa pelkkien seipäiden kustannusarviolla. Lopullisen käskyn saapuessa aidanrakentaja voi vain hämmästellä lopputulosta ja ihmetellä maailmassa asuvan viisauden määrää. Myös tiedon käytettävyys on suuri haaste. Se, että on riittävä määrä luotettavaa tietoa saatavilla, ei ole mikään tae sille, että tieto on sellaisessa muodossa, josta sen käyttäjälle on jotain iloa. Tuleepa tämänkin lehden tekemisestä mieleen tapaus, jolloin posti toi allekirjoittaneelle levykkeen, jonka sisältämää aineistoa pc ei kyennyt avaamaan, kun aineisto oli laadittu mac:illä eikä pc:llä. Internetistä löytyi pc/mac käännösohjelma ja parin aikayksikön seikkailun jälkeen artikkeli oli kääntynyt pc:n ymmärtämään muotoon, pois lukien skandit, välimerkit ja isot kirjaimet. Päätoimittajan paratiisissa tämän julkaisun tekemisessä käytettävä aineisto on aina ajoissa, yhtenä lopullisena versiona sähköpostitse lähetettynä ms-word tai EJ:llä lähetetty Lotus Word Pro -tiedostona, ilman kuvia, sisennyksiä, logoja tai mitään muuta näppärää. Kuvat ovat jpeg, tif tai gif muodossa ja mahdolliset piirrokset valmiiksi harmaasävyisinä tai mustavalkoisina skannattuina kuvina tai Ms Power Point esityksinä. Tällöin olisi yksi tiedon käytettävyysongelma vähemmän… Tiedostavaa Joulua ja Hallittua Uutta Vuotta toivottaen |
||
    |
|||
