4/2003

ISÄNMAA KUTSUI MEITÄ - RINTAMANAISET KERTOVAT SODAN VUOSISTA

Hely Alhainen (toim.). 341 s. Ovh 30  . Kustantaja Rintamanaisten säätiö.

Rintamanaisten säätiö julkaisi tänä syksynä neljännen kirjansa. Siihen on koottu, niin kuin aiempiinkin teoksiin, rintamalla viime sotien aikana työskennelleiden naisten omakohtaisia kokemuksia. Lotat ja sotilaskotisisaret muistelevat hyvin rehellisellä ja koruttomalla tavalla Suomen kohtalonvuosia, jolloin he lähtivät vapaaehtoisesti kohti outoja ja vaarallisiakin oloja.

Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen marraskuussa 1939 koko maailman huomio kiinnittyi Pohjolaan, jossa pieni, mutta puolustustahtoinen kansakunta ja sen armeija kamppailivat olemassaolostaan. Valvottava raja oli pitkä ja vihollisen ylivoima valtava. Lotat olivat harjoittaneet toimintavalmiuttaan useita vuosia ja pystyivät osaltaan antamaan työpanoksensa armeijan tueksi, kun sota alkoi.

Jatkosodan aikana lotat vapauttivat divisioonan verran miehiä niin rintamantakaisista töistä kuin itse rintamallakin varsinaiseen asepalveluun, heitä oli sotatoimialueella eri tehtävissä aktiivisesti 20 000. Suurta suosiota nauttineen Lotta Svärd -järjestön aikuisjäsenten määrä oli enimmillään 232 000 ja lottatyttöjäkin oli 52 000. Kirjan muistelijat, joiden keski-ikä tänään on 80 vuoden vaiheilla, kuvaavat laajaa työkenttäänsä hyvin tarkasti ja eloisasti. Perinteisesti naisille kuuluviksi miellettyjen lääkintä- ja toimistotyön sekä muonituksen ja puheluvälityksen lisäksi he valtasivat alueita, joita miehet olivat siihen saakka hoitaneet. Lotat tekivät ansiokasta työtä myös ilmavalvojina, radisteina, säähavainnoijina, haavoittuneiden hevosten hoitajina ja kaatuneiden sotilaiden arkkuun laittajina.

Tarinoista käy selkeästi esille, kuinka naisetkin tahtoivat tehdä velvollisuutensa ja olla hyödyksi, kun maa heitä tarvitsi. Henkilökohtaiset pyyteet, koti ja opiskelut, jätettiin taka-alalle kun heille annettiin komennusmääräys Karjalan kannakselle, Aunukseen tai Itä-Karjalan korpiin. Vastuu, työn paljous ja sodan raakuus kasvattivat nuoresta aikuisen joskus liiankin rajusti. Lähtiessään kaikki eivät osanneet ottaa vakavasti mahdollisuutta, että nainenkin saattaa joutua sotatoimialueella vaaran paikkoihin, mutta sisukkaasti he työnsä tekivät ja neuvokkaasti täpäristä tilanteista selvisivät.

Kirjaa on saatavana Rintamanaisten säätiöstä Marjatta Ramströmin kautta: Vähä-Hämeenkatu 5 A 3, 20500 Turku; p. (02) 250 0164.