4/2000

LIIAN SIMPPELI HOMMA

Jokainenhan tiedämme, että määrätyt temput sotilaskoulutuksessa on yliopetettava. Usein äkseerattava tehtävä on yksinkertainen ja pian sekä opettaja että koulutettavat alkavat turhautua. Saattaapa nuori tähtikouluttaja loukkaantuakin hänelle uskotun leiviskän vaatimattomuudesta. Koulutettavat puolestaan, ainakin juhlapuheiden mukaan, ovat tulleet vuosikymmeniä ikäluokka toisensa jälkeen edellistä fiksummiksi. Niinpä valveutunut koulutettava voi puolestaan katsoa koko homman simputukseksi ja alkaa vakavissaan harkita kantelun tekemistä. Syntyy probleema, miten motivoida tällaisessa tapauksessa sekä esimies että alainen. Tämänkin jälkeen pulman ratkaisemiseen löytyy apu aselajimme historiasta.

Ei kai tämä koulutusta vaadi?

Erään raskaan patterin talvisodan aikaisesta sotapäiväkirjasta löytyi varoittava esimerkki siitä, mihin opetustarpeen aliarviointi saattaa tosipaikan tullen johtaa. Ensimmäisen sotapäivän huomioina oli todettu mm, että tykin lataamiseen kului aikaa 7 – 8 sekuntia. Keskuslaskimen latausaika oli kolme sekuntia. Aikaa tämä äärettömän yksinkertainen tehtävä veikin 4 – 5 sekuntia liikaa. Ammuntaan tuli samansuuruinen virhe, ja torjunta epäonnistui vuorenvarmasti.

Miten tähän oli tultu? Sotapäiväkirja antoi selityksen tähänkin. Lataamista ei oltu voitu harjoitella, koska patterilla ei ollut latausharjoituspatruunaa??? Perimmäinen syy oli kuitenkin varmasti se, että lataaminen katsottiin niin yksinkertaiseksi tehtäväksi, että sen kouluttamisen voi kuitata muutamalla sanalla, ehkä käsillä hieman näyttäen. Suomalaisen sotilaan suurimmaksi avuksi on sanottu oma-aloitteisuutta, joten jos lataamisen koulutus olisi katsottu tarpeelliseksi, latausharjoituspatruuna olisi tehty vaikka halosta. Puhumattakaan siitä, että se olisi voitu teettää. Varsinkin kun yksikkö oli ollut ennen sodan alkua jo kaksi kuukautta asemissaan paikkakunnalla, jossa oli puolustusvoimien korjaamo, useita siviilikonepajoja ja asevarikko.

Tässä tapauksessa mielestäni vastuu lankeaa myös yksikön ylemmille johtoportaille. YH:n aikana patterissa oli vieraillut jos jonkinlaista sotavalmiustarkastajaa. Mitä ne olivat tehneet? Pelkään pahoin näiden sodanuhan alla suoritettujen tarkastusten tason olleen samaa luokkaa kuin eräässä hälytysharjoituksessa, jossa itse aikoinani olin läsnä. Kenraalin arvoisen upseerin ainoa palaute sotavalmiustarkastuksen jälkeen eräälle yksikölle oli moite siitä, että siellä repun irtohihnojen ylimääräistä osaa ei ollut kaikilla miehillä rullattu käsketyn mukaisesti.

Raimo Vehviläinen

Tällaisia asioita huomaa puolustusvoimiemme toiminnassa valitettavan paljon vielä tänäkin päivänä. Ja jos joku huomaa ”keisarin ilman vaatteita” ja rohkenee sen perusteella ajatella ääneen tai julkaista ajatuksistaan kirjoituksen, niin tulee luokitelluksi ”helposti irrotettavien, mutta vaikeasti sijoitettavien” upseereiden joukkoon.