4/2000

Kirjoittaja komentajakapteeni Mikko Lappalainen palvelee ilmapuolustusupseerina Merivoimien Esikunnassa

Suomi elää merestä- ja meren yllä on ilmaa

Usein toistetun sanonnan mukaan Suomi elää metsästä. Maalla (ja maavoimissa) on kuitenkin hyvä muistaa, että Suomi elää myös meren kautta. Ulkomaankauppamme tapahtuu pääosin meritse. Huomattava osa valtakunnan rajasta on veteen piirrettyä viivaa. Ilmoitse Suomen ydinalueille saapuva pääsee ihailemaan taivaan sinen tai ainakin sinilevän heijastusta Itämerestä.

Merivoimat vastaa joka hetki alueellisen koskemattomuuden valvonnasta ja turvaamisesta merirajoilla yhteistoiminnassa muiden viranomaisten kanssa. Kriisitilanteessa Merivoimat suojaa valtakuntaa merellisiltä hyökkäyksiltä ja kiistää hyökkääjältä merialueen vapaan käytön. Merivoimat vastaa Ahvenanmaan puolustuksesta.

Merivoimat on nykyisellään entisen puhtaan laivastovoiman sijasta meripuolustuksen monialaosaaja. Rannikkotykistön ja Uudenmaan Prikaatin liittäminen toi Merivoimille vastuualueen ja moninkertaisti sen rauhan ja sodan ajan vahvuudet. Yhdessä johdossa olevat laivasto- ja rannikkojoukot mahdollistavat merivalvonnan ja meripuolustuksen tehokkaan ja saumattoman järjestämisen.

Ilmatorjunta on Merivoimissa osa ilmapuolustuksen kokonaisuutta. Ilmatorjunnan lisäksi ilmasuojelulla ja hävittäjätorjunnalla on merkittävä osuus puolustushaaran toimintaedellytyksien turvaamisessa.

Aker Finnyardsin Oy:n ja FY-Industries Oy:n työyhteenliittymä ja Merivoimien Esikunta ovat tehneet esisopimuksen uudentyyppisen ilmatyynyaluksen toimittamisesta syksyllä 2001. Tämä T2000 työnimellä kulkeva prototyyppialus liittyy osana merivoimissa valmisteltavaan 2000-luvun taisteluvenelaivuehankkeeseen. Laivueen suunniteltu kokoonpano on kaksi raskaampaa uppoumarunkoista ohjusvenettä ja useampia ilmatyynyaluksia.

Uuden laivueen päätehtävänä on strategisen iskun torjunta. Tehtävän täyttäminen edellyttää suurta siirtymisnopeutta ja ketteryyttä sekä saariston suojan mahdollisimman tehokasta hyväksikäyttöä toiminnan painopistesuuntaa vaihdettaessa ja nykyaikaisilta tiedustelumenetelmiltä suojauduttaessa Laivueen taistelunkestävyyttä ja käyttötaloudellisuutta maksimoidaan sillä, että laivue koostuu useasta pienestä alusyksiköstä, jotka voidaan tarvittaessa hajauttaa ja maastouttaa tehokkaasti saariston suojaan.

Rannikkojoukkojen ilmatorjunta on järjestetty hyvin maavoimia vastaavalla tavalla. Pääosassa ovat kevyet ilmatorjuntapatterit. Ominaispiirteenä on erityisesti linnakkeille sijoitettujen yksiköiden osalta vähäinen mahdollisuus suojan hakemiseen asemanvaihdoilla. Taistelunkestävyyttä haetaankin linnoitteilla ja kiinteillä johtamisyhteyksillä. Painopiste muodostetaan lähi-ilmatorjuntaohjuksilla ja kohdeilmatorjuntayksiköillä. Merivoimat kouluttaa kevyitä ilmatorjuntajaoksia (23 ItK) Hangon Rannikkopatteristossa Suomenlahden Meripuolustusalueella sekä Rankin Linnakkeella Kotkan Rannikkoalueella.

Huomattava osa joukkotuotannosta tapahtuu kuitenkin ilmatorjuntajoukko-osastoissa, erityisesti Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentissä. Myös HelItR:n ja KymItR:n tuki on ilmatorjunnan toimintavalmiuden kehittämiselle välttämätöntä. Esimerkiksi it-yksiköiden kertausharjoitusten järjestäminen ylittää Merivoimien muutaman peruskoulutetun ilmatorjuntaopistoupseerin voimavarat. Lähes kaikki sa-joukkoihin sijoitettava ilmatorjuntakaaderi tulee ilmatorjunta-aselajista. Oman it-kaaderin vähäinen määrä ei mahdollista nykyistä laajempaa joukkotuotantoa ja haittaa toimintaolosuhteiden mukaisen taistelutekniikan sekä taktiikan kehittämistä.

Alusyksiköiden tärkeimpiä ilmatorjunta-aseita ovat taistelunjohtojärjestelmien monipuolisten sensorien perusteella ohjaamat automaattitykit (40 ja 57mm) sekä lähi-ilmatorjuntaohjukset (Mistral). Aluksilla on myös huomattava määrä kevyitä, moottorisuunnattavia ilmatorjuntakanuunoita ja perinteisiä ilmatorjuntakonekiväärejä. Ohjusveneiden ja miinalaivojen ilmatorjuntaa voi verrata kohdeilmatorjuntapatteriin. Alusten ilmasuojaan tuovat merkittävän ilmasuojelulisän erilaiset varoittimet, omasuojaheitteet ja havaittavuutta pienentävät ratkaisut ja laitteet. Tutkaheijastuspinta-alan minimoimisen lisäksi käytetään erikoispintamateriaaleja, räätälöityjä maastouttamisvälineitä. Erikoisuutena mainittakoon mahdollisuus suojasumuttaa alus vedellä lämpöherätteen minimoimiseksi. Alusten ilmapuolustuksen vahvuutena on kantahenkilökunnan suuri määrä ja laitekohtainen ammattitaito, ammattilaisuus. Henkilökunnan  nopea kierto ja vaihtuvuus haittaa kuitenkin vaativien järjestelmien hallintaa ja kokemuksesta syntyvän perinteen siirtämistä. Nykyiset ilmamaalijärjestelyt eivät mahdollista kaikkien järjestelmäominaisuuksien käytön harjoittelua.

Merivoimien valmiusvaatimusten, toiminta-ympäristön ja uusien tehtävien takia yhteistyö Ilmavoimien on aikaisempaakin tärkeämpää. Puolustushaarojen yhteistoiminnalle on ollut helppo löytää hyvä lähtökohta osin yhdistyvistä aluevalvonta- ja valmiusvelvoitteista. Merivoimat osallistuu valvontaan ja alueellisen koskemattomuuden torjuntaan myös alueensa ilmatilassa. Ilmavoimat tukee Merivoimia merivalvontalennoin.

Valmiutta kohotettaessa Ilmavoimien tuki on välttämätöntä Merivoimien toimintaedellytysten turvaamiseksi. Ilmatorjuntayksiköillä tai alusten ilmatorjunnalla ei yksin kyetä tyydyttävästi suojaamaan Merivoimien operaatioita. Ilmasta tapahtuvalla valvonnalla voidaan tukea Merivoimien asejärjestelmien mahdollisimman tehokasta käyttöä. Merivoimien osallistuminen ilmavalvontaan, ilmatorjuntavalmius, ilmatilannetietoisuus  ja vähintään omien aluevesien hallinta kaikissa tilanteissa parantaa Ilmavoimien toimintaedellytyksiä rannikko- ja merialueilla. Puolustushaaroilla on hyvä perinne yksiköiden ja joukko-osastojen välisessä yhteisessä harjoitustoiminnassa.

Puolustushaarojen yhteistoiminnan kehittämisen haasteena on uhkamalli, joka vaatii pitkäkestoista alueellisen koskemattomuuden tehostettua valvontaa hyvin vähäisillä joukoilla. "Luonnonvoimat" turvaisivat valtakunnan rajaa samoilla painopistealueilla, erityisesti pääkaupunkiseudun edustalla. Valvonta- ja torjuntatilanteisiin saattaa liittyä useamman ulkopuolisen valtion sekä ilma- että pinta-alusten samanaikaista toimintaa. Tämä asettaa suuren vaatimuksen puolustushaarojen johtamisjärjestelmän ja erityisesti tilannekuvan yhdenmukaisuudelle ja reaaliaikaisuudelle. Kummankaan puolustushaaran lavettien ja sensori- tai asejärjestelmien kyky tulee voida täysimääräisesti ilman rajoituksia käyttää hyväksi. Ja niiden on myös täysimääräisesti tuettava toisiaan yhteisen tehtävän täyttämiseksi. Eli joukkuekilpailussa saa ampua kaverinkin tauluun tai voi ainakin kertoa mitä taulua pitää ampua.

Merivoimien ilmapuolustuksen haasteiden ratkaisu löytyy johtamisjärjestelmän kehittämisestä. Viestimateriaalihankkeet tulevat vähitellen mutta varmasti parantamaan tiedonvälitystä. Pitkäjänteisintä työtä vaatii kuitenkin erilaisten tietojärjestelmien yhdistäminen johtamisen perustaksi tarvittavan yhteisen tilannekuvan luomiseksi. Merivoimien ilmatorjunnan johtamista kehitettäessä on yhdistettävä Merivoimien, Ilmavoimien ja Maavoimien (ilmatorjunnan ja helikopteritoiminnan) hyvin eritasoisia ja -vaiheisia järjestelmiä sekä kehityshankkeita. Tämän kehitystyön jälkeen Merivoimien eritasoisilla johtamispaikoilla on kyky johtaa joukkojensa ilmatorjuntaa ja ilmasuojelua sekä tukea niitä suojaavaa  Ilmavoimien toimintaa. Johtamisjärjestelmän kehittäminen mahdollistaa ilmatorjunnan ja ilmasuojelun johtamisen alueellisena kokonaisuutena, järjestelmänä, nykyisen uhkaan ja tehtäviin nähden riittämättömän yksikkö- ja lavettikohtaisen toiminnan sijasta. Kehittyneempi ja taistelunkestävämpi johtamisjärjestelmä on myös perusedellytys tulevaisuudessa hankittavien sensorien, asejärjestelmien ja teknisten ilmasuojelulaitteiden tehokkaalle käytölle.

Ilmatyynyalusratkaisuun on päädytty perusteellisten operaatioanalyysien, mallikokeiden ja koeajojen perusteella. Sen etuina ovat mm kyky liikkua väylästöstä riippumatta ympäri vuoden niin avovedessä kuin jäälläkin ja rajoitetusti myös kuivalla maalle. Suurta siirtymisnopeutta korostaa mahdollisuus oikaista matalikkojen ylitse sekä se, että ilmatyynyaluksen liikkuvuutta on vaikea rajoittaa miinoittamalla. Alus ei veden yläpuolella kulkiessaan synnytä miinojen laukeamisen edellyttämiä herätteitä ja on myös lähes immuuni vedenalaisten räjähdysten vaikutuksille. Ilmatyynyalus on myös muita alustyyppejä helpompi kätkeä saaristoon, koska se voidaan ajaa mataliinkin rantoihin maastoutettavaksi.

Tekniikan kehittyessä johtamisjärjestelmän tärkeintä osaa, eli sotilasjohtajaa, on valmisteltava uudenlaiseen toimintatapaan. Puolustushaarassa palvelee tällä hetkellä vain yksi peruskoulutettu ilmatorjuntaupseeri ja muutamia opistoupseereita. Ilmapuolustus ei kuitenkaan ole aselajiasia, vaan taistelukenttä vaatii ilmauhkan ja ilmapuolustuksen hallintaa ja huomioimista kaikissa tehtävissä. Tämän lisäksi ilmapuolustusspesialistien määrää on kasvatettava. Merivoimien on omista henkilöstökiintiöistään alettava kasvattaa enemmän ilmapuolustusupseereita perus- ja jatkokoulutuskursseilla. Tämä mahdollistaa riittävän joukkotuotannon, kertausharjoitukset ja ennen kaikkea meripuolustuksen ominaispiirteiden mukaisen  teknisen ja taktisen kehittämisen sekä sodan ajan johtajiston asianmukaisen sijoittamisen. Joukkotuotantoon ja joukkorakenteeseen nähden väärän henkilöstörakenteen korjaaminen peruskoulutuksen kautta vie vuosia. Merivoimat tarjoaakin tällä hetkellä ilmatorjuntaupseereille loistavia palveluspaikkoja. Paraikaa molemmilla meripuolustusalueilla on vapaana ilmatorjuntaupseerin paikka. Jos olet aktiivinen ja itsenäistä työtä kaipaava ilmatorjuntaupseeri niin otapa yhteyttä.