4/2000

ILMAVOIMIEN DRAKENEILLE JÄÄHYVÄISET  -  28 VUOTTA KESTÄNYT AIKAKAUSI PÄÄTTYNYT

Yli puoli vuosisataa sitten käynnistyi Saabin suunnittelutoimistossa Linköpingissä Ruotsin ilmavoimille tarkoitetun edistyksellisen, ääntä nopeamman suihkuhävittäjän kehittelytyö. Kaksoisdeltasiivellä varustettu lentokone lensi ensikerran lokakuussa 1955. Pian oli J 35 Draken Ruotsin ilmavoimien pääasiallinen torjuntahävittäjä. Konetta myytiin myös ulkomaille. Vuoden 1970 jälkeen Tanskaan toimitettiin 51, vuodesta 1972 Suomeen kaikkiaan 48 ja kesästä 1987 Itävaltaan 24 Drakenia. Tanska ja Ruotsi luopuivat Drakeneista jo muutamia vuosia sitten ja meillä Draken-ajanjakso päättyi elokuussa. Itävallan Drakenit lentävät vielä muutamia vuosia.

S 35 "tiedusteludraken"

Drakeneita Lapin ilmatilan suojaksi

Vuonna 1970 käynnistettiin Suomessa toisen ajanmukaisen torjuntahävittäjälaivueen hankinta Karjalan Lennoston MiG-laivueen rinnalle ostamalla Ruotsista 12 Saab 35S Drakenia, jotka koottiin vuosina 1974-75 Suomessa. DK korvasi Hämeen Lennoston vanhentuneet Gnat-hävittäjät. Ennen uusien koneiden valmistumista koulutuskäyttöön vuokrattiin kuusi Ruotsin ilmavoimien entistä, kunnostettua J 35B Drakenia, jotka sittemmin ostettiin omiksi. Koneista käytettiin Suomessa tyyppimerkintää Saab 35BS.

Vuonna 1972 saapuneet vuokrakoneet sijoitettiin Luonetjärvelle. Hämeen Lennoston siirtyessä Drakeneineen seuraavana vuonna uuteen päätukikohtaansa Rovaniemelle se nimettiin Lapin Lennostoksi.

Viimeinen Kuorevedellä kootuista koneista sai perinnenimen ”Kreivi von Rosen”, ja se tuli Rovaniemelle vuoden 1975 lopulla. Kotimaassa kootuissa koneissa oli aseina 30 mm:n Aden-tykki ja ilmataisteluohjukset. Uudistunut lennosto oli saanut ajanmukaisen taistelukonekaluston.

Draken-laivue myös Satakunnan Lennostolle

Vuonna 1976 Ruotsista ostettiin kolme kaksipaikkaista aseistamatonta Sk 35C Drakenia, joista meillä käytettiin merkintää Saab 35CS. Seuraavana vuonna ostettiin Lapin Lennoston konetäydennykseksi kuusi peruskorjattua, ohjuksin aseistettua entistä J 35F- eli meillä Saab 35FS-jokasään hävittäjää.

Porissa sijainneelta Satakunnan Lennoston Hävittäjälentolaivue 21:ltä puuttui taistelukonekalusto kokonaan ennen kuin sille vuonna 1984 ostettiin Ruotsista 18 käytettyä ja kunnostettua Saab 35FS- ja kaksi 35CS-konetta. Ensimmäiset DK:t tulivat Poriin joulukuussa. Vuonna 1985 laivue siirtyi Pirkkalaan ja se sai viimeiset koneensa seuraavana vuonna.  –  Lennoston esikunta ja johtokeskus olivat olleet Aitovuoren alueella jo 1960-luvulta.

Karjalan Lennoston MiG-21F-päivähävittäjät oli 1970-luvun lopulla korvattu MiG-21BIS-jokasään hävittäjillä, joten ilmavoimien jokaisella lennostolla oli vihdoinkin ajanmukainen joka sään hävittäjälentolaivue.

Eräs aikakausi on lopussa

Uuden taistelukoneen valinta ja hankinta on tänä päivänä vuosikymmenen kestävä projekti. Niinpä ei kulunut kuin muutamia vuosia viimeisten Drakenien käyttöönotosta kun MiGien ja Drakenien korvaajaksi tarkoitettua taistelukonetta ryhdyttiin etsimään. Kuten tunnettua, pitkä prosessin tuloksena meille valittiin amerikkalainen F-18 Hornet. 57 konetta käsittänyt yksipaikkaisten Hornet-koneiden sarja koottiin Kuorevedellä. Kokoonpanotyö päättyi vuoden 2000 kesällä ja sarjan viimeinen kone luovutettiin ilmavoimille elokuussa. 

Teknisesti jo vanhentuneet MiG- ja Draken-hävittäjät ovat vähän kerrassaan saaneet väistyä Hornetien tieltä. Satakunnan Lennoston viimeiset DK:t siirrettiin Lapin Lennostolle syksyllä 1997 ja Karjalan Lennoston MiG-21BIS lensi viimeinen lentonsa maaliskuussa kaksi vuotta sitten.  

Satakunnan Lennoston Drakenit siirrettiin Rovaniemelle lennoston uuden Hornet-kaluston tieltä. Viimeisiä lentoja lennettiin Pirkkalassa vuonna 1997.

Lapin Lennoston DK:t ”siirtyivät eläkkeelle” 16.8. Rovaniemellä paljastettiin Draken-muistomerkki ja typpi lensi suomalaisena sotilaskoneena viimeisen lentonsa. Muistorikkaalle lennolle osallistui myös eversti evp Mikko Järvi, joka 9.9.1972, 28 vuotta sitten, toi ensimmäisen Drakenin Luonetjärvelle. Ilmavoimiemme pitkäikäisin ”sotakone” oli tiensä päässä.

Luotettava taistelukone

Ilmavoimien käytössä on 28 vuoden aikana ollut kaikkiaan 48 neljää eri versiota edustanutta Drakenia. Kone on ollut turvallinen ja luotettava. Drakenia on pidetty vaikeahkona käsitellä; erityisesti ns. supersakkaus aiheutti Ruotsissa koneen ensimmäisinä käyttövuosina niiden tuhoutumisia ohjaajineen. Tehokkaan koulutuksen ansiosta – suomalaisillekin annettiin Ruotsissa supersakkaustilannekoulutusta – vakavilta turmilta on lähes kokonaan vältytty.

Pitkästä käyttöajasta ja suurehkosta lukumäärästä huolimatta Drakenilla on sattunut vain yksi kuolemaan johtanut onnettomuus, joka sekin johtui inhimillisestä virheestä. Yksi ”läheltä piti”- tapaus sattui vuonna 1974 kun 35BS-koneen moottori syttyi lennon aikana tuleen. Ohjaaja onnistui kuitenkin tuomaan koneen kentälle.

Vaurioitunutta Drakenia ei enää korjattu, vaan se kiersi pitkään ”Ilmavoimien edustajana” erilaisilla messuilla ja näyttelyissä. Tuhoutuneen koneen tilalle hankittiin samanlainen harjoituskone.

Drakenin juuret 50 vuoden takana

Vuonna 1949 käynnistyi Ruotsissa Svenska Aeroplan AB:n, Saabin, piirustuslaudalla Erik Brattin johdolla uuden, omaperäisen konetyypin suunnittelu. Kone oli tarkoitettu juuri palveluskäyttöön otetun J 29 Tunnan -hävittäjän seuraajaksi.

Perusvaatimuksena sen ajan oletettujen maalitilanteiden takia oli, että uusi kone oli voitava aseistaa kahdella ilmataisteluohjuksella, sillä oli oltava hyvä nousukyky ja sen oli pystyttävä operoimaan 0,8-kertaisella äänennopeudella ja torjumaan pommikoneita 11 kilometrin korkeudessa.

Myöhemmin lisättyjen vaatimusten mukaan koneen tuli kyetä toimimaan kaikissa sääoloissa, myös matalalla, ylittämään äänen nopeus sekä toimimaan lyhyiltä kiitoradoilta.

Siiven muodoksi valittiin kaksoisdelta ja kone oli ilman korkeusvakaajaa. Siiven etuosassa sen etureunan nuolimuoto oli 80 ja takaosan 60 astetta. Siiven muoto ja suuri pinta-ala – lähes 50 neliömetriä, eli pienen kaksion suuruinen – tekivät koneesta kömpelön näköisen. Eräät asiantuntijat epäilivätkin, ettei koneella saavuteta edes 750 kilometrin tuntinopeutta.

Todellisuus osoittautui toiseksi; koneella ylitettiin matalalla äänen nopeus, noin 1200 kilometriä tunnissa, ja korkealla saavutettiin kaksinkertainen äänen nopeus.

Ensilento 45 vuotta sitten

Uuden rakenteen testaamiseksi rakennettiin koekone, joka oli lopullisen taistelukoneen ”pienennys”. ”Lill-Draken” lensi ensi kerran tammikuussa 1952.

Testit onnistuivat ja Ruotsin ilmavoimat tilasi kolme prototyyppi- ja kolme esisarjan konetta. Ensimmäinen täysikokoinen kone lensi 25. päivänä lokakuuta 1955. Äänen nopeus ylitettiin ensi kerran seuraavana vuonna ja kaksinkertainen äänen nopeus saavutettiin vuonna 1960.

Onnistuneiden koelentojen jälkeen tilattiin 90 Saab J 35A-sarjan torjuntahävittäjää. Konetta kehitettiin vuosien mittaan ja siitä valmistettiin useita erilaisia muunnoksia, mm. kaksipaikkainen koulutuskone ja kameroin varustettu tiedustelumuunnos.

Kaikkiaan Drakeneita valmistettiin neljän maan ilmavoimille yli 600, joista Suomessa koottiin 12 hävittäjää. Saab valmisti Tanskan ilmavoimille 20 hävittäjää, 20 tiedustelukonetta ja 11 kaksipaikkaista koulutuskonetta. Vuosina 1987 – 88 Itävaltaan toimitettiin 24 Ruotsissa käytettyä ja peruskorjattua konetta.

Tanska ja Ruotsi ovat luopuneet Drakenista jo muutamia vuosia sitten. Itävallassa kone palvelee toistaiseksi ja lisäksi muutamia ”museo-” ja ”maalikoneita” lentää edelleen Yhdysvalloissa.

Versioita 35A:sta 35J:hin

Vuonna 1960 toimitettiin ensimmäiset Ruotsin ilmavoimien Drakenit Norrköpingiin sijoitetulle Lentorykmentti 13:lle, F 13:lle. Myöhemmin kymmenen muuta rykmenttiä on käyttänyt J 35:n eri versioita. Viimeisimpänä versiona oli J 35J, joka palveli F 10:ssä Ängelholmissa 8.12.1998 asti.

Kaikkiaan Drakeneita rakennettiin 12 versiona, joista seitsemän oli käytössä Ruotsissa. J 35A (J = jakt-, hävittäjä-; valmistettu 90) oli koneen ”perustyyppi”, jossa oli mm. ranskalainen tulenjohtotutka, ruotsalainen Saab S6-tähtäin, jarruvarjo ja RM 6B-moottori, jonka työntövoima oli 4890 kp, jälkipolttimella 6520 kp.

• J 35B:ssä (73) oli pidennetty takarunko, ruotsalainen PS03-tutka ja parannettu S7 tähtäin sekä ilmataisteluraketteja tai lämpöhakuisia Ruotsissa lisenssillä valmistettuja Rb 24 Sidewinder-ohjuksia,

• Sk 35C (25) oli kaksipaikkainen aseistamaton ja tutkaton koulutuskone, joka oli muunnettu käytössä jo olleista J 35A-sarjan koneista,

• J 35D:ssä (120) oli edellisiä tehokkaampi RM6C-moottori, työntövoima 5845 kp/7880 kp, sekä aiemman yhden sijasta kaksi lisäsäiliöripustinta,

• S 35E (S = spaning-, tiedustelu-) oli kuudella kiinteällä kameralla varustettu tiedustelukone, joista 31 oli uusia ja 29 uudelleenrakennettu käytetyistä 35D-koneista. Neljän lisäsäiliön ansiosta sillä oli hävittäjiä pitempi  toimintasäde,

• J 35F (230) oli 35D:stä kehitetty versio, jossa oli tehokkaampi tulenjohtojärjestelmä. Se voitiin aseistaa neljällä ohjuksella. Ohjuksina voitiin käyttää Ruotsissa lisenssillä valmistettuja lämpöhakuisia HM-58 Falcon- (ruotsalaiselta merkinnältään Rb28) ja AIM-9 Sidewinder- (Rb24) sekä puoliaktiivisesti tutkan avulla hakeutuvia HM-55 Falcon (Rb27) ilmataisteluohjuksia,

• J 35J (66) oli modernisoitu käytetyistä J 35F-koneista. Sen tulenjohtojärjestelmää oli parannettu sekä ase- ja polttoainemäärää lisätty. Koneesta oltiin kehittelemässä myös versiot 35G, H ja L, mutta ne jäivät suunnitteluasteelle. Näistä 35H oli erityinen Sveitsin tarpeisiin kehitetty versio, mutta kauppoja ei syntynyt.

Tanskalle valmistettiin 51 ruotsalaiselta merkinnältään Saab 35XD-konetta, joista 20 oli tanskalaisen merkintätavan mukaan F-35-hävittäjiä (toimitusvuodet 1970 – 71), 20 RF-35-tiedustelukoneita (1971 – 72), kuusi TF-35 koulutuskoneita (1971 – 72) ja myöhemmin vielä viisi TF-35-konetta (1976 – 77). Suomessa koottiin 12 Saab 35S-jokasään hävittäjää vuosina 1974 – 75. Koneista käytettiin Ruotsissa merkintää Saab 35 XS. Itävallalle toimitetut koneet olivat peruskorjattuja 35D-sarjan koneita, uudelta merkinnältään Saab 35OE (1987 – 89).

SAAB J 35F:N MITTOJA JA OMINAISUUKSIA:

• suurin nopeus matalalla 1350 km/h,

• suurin nopeus korkealla Mach 1,8,

• siivenkärkien väli 9,42 m,

• pituus 15,34 m,

• korkeus 3,89 m,

• siipipinta-ala 49,20 m²,

• paino tyhjänä 8000 kg,

• lentopaino 12500 kg,

• toimintamatka korkealla 1270 km,

• lakikorkeus 18 km.

MOOTTORI:

• Volvo Flygmotor RM6C, työntövoima 5800, jälkipoltolla 8000 kp. (Moottori on Ruotsissa lisenssivalmistettu Rolls Royce Avon 300.)

ASEISTUS:

• 30 mm:n ADEN tykki,

• AIM-9P2 Sidewinder lämpöhakuisia eli infrapunaohjuksia,

• HM-58 Falcon lämpöhakuisia ohjuksia,

• HM-55 Falcon puoliaktiivisesti hakeutuvia tutkaohjuksia.