PARIISIN ILMAILUNÄYTTELY

15--22.6. pidetyn Pariisin ilmailunäyttelyn näytteilleasettajien määrä lähestyi jo 2 000:ta. Silmiinpistävää oli lennokkien sekä torjunnan ulkopuolelta laukaistavien aseiden suuri määrä. Taistelukentän kuva tulleekin ilmatorjunnan kannalta tarkasteltuna lähitulevaisuudessa muuttumaan ja asettamaan meille uusia vaatimuksia.

Tutut uutuudet

Esillä oli jo tutut uutuudet, mm. tummansininen JAS-39 Gripen sekä sotaisammin väritetyt Dassault Rafale ja Eurofighter-2000. Uusista hävittäjäkoneista vain Gripen edustaa yksimoottorista ratkaisua. Erityisen kiinnostavia olivat venäläisen hävittäjäpommittajan Sukhoi Su-24:n seuraaja Su-32FN ja helikopteripuolelta näyttävät lentoesitykset antaneet Kamov Ka-50 ja Eurocopterin Tiger.

Sukhoi Su-32 FN.

Näyttelyn jälkimmäisellä puoliskolla esiintyi myös Sukhoi Su-37, jonka suihkumoottoreiden työntövoiman suuntaa ohjaamalla päästään ennennäkemättömiin lentoliikkeisiin. Valitettavasti kone tuli näyttelyyn vasta lähtiessämme kotimatkalle, joten seurasimme Su-37:n näytösohjelmaa linja-auton ikkunasta. Kone esiintyi jo viime vuonna Englannissa.

Näyttelyn kuljetuskonejättiläisinä esillä olivat McDonnell Douglasin C-17 Globemaster III ja Iljushin Il-76MF. Il-76MF on noin seitsemän metriä perusmallia pidempi. C-17:n näytöslennot hämmästyttivät lyhyillä nousu- ja laskukiidoillaan.

Lennokkien esiinmarssi

Lennokkeja näyttelyssä esiteltiin todella runsaasti. Useimmat lennokit on tarkoitettu tiedusteluun ja valvontaan. Myös elektronisen häirinnän laitteistoja oli tarjolla varustusvaihtoehdoiksi. Lennokkeja oli sekä taktisiin että operatiivisiin tarpeisiin. Niinpä niiden lentoajat vaihtelivat tunneista aina pariin vuorokauteen ja toimintaetäisyydet ylsivät jopa satoihin kilometreihin. Sensoreina lennokeissa käytettiin laajaa valikoimaa elektronisia ja elektro-optisia sensoreita sekä tutkia. Lennokkien lentoreitti on mahdollista ohjelmoida ennakolta tai niitä voidaan tosiaikaisesti ohjata maa-asemalta.

Mielenkiintoisen lennokkiryhmän muodostivat pienoishelikopterit, jotka soveltuvat erinomaisesti yksityiskohtaiseen lähialueen valvontaan leijuntaominaisuuksiensa vuoksi.

Esimerkki pienoishelikopterista — olisi muuten mellevä harjoittelumaali helikopterintorjunta-ammuntoihin. Kustannukset, ainakin osuttaessa, saattaisivat olla meikäläisessä rahakehyksessä turhan kovat.

Tutkantappajalennokki

Israel Aircraft Industries on valmistanut tutkien tuhoamiseen tarkoitetun lennokin, joka tunnetaan nimellä Harpy. Lennokin etuna tutkaan hakeutuvaan ohjukseen verrattuna on sen kyky "odotella" tutkamittauksen käynnistymistä kohdealueen yläpuolella pitkiä aikoja. Näin tutka-asemien vastatoimenpiteet tulevat vaikeammiksi. Lennokilla on kyky tuhota vastustajan tutka kaikissa sää- ja valoisuusolosuhteissa. Lennokki voidaan laukaista lentoon maastoajoneuvoalustalta. Harpy on täysin itsenäinen toiminnaltaan. Lennon aikana se kykenee etsimään, lukittumaan, hyökkäämään ja tuhoamaan tutkasäteilyä lähettävän maalin.

 

Tutkantappajalennokki.

Katoavatko lentokoneet tulialueelta?

Persianlahden sodan kokemusten perusteella on kehitetty voimakkaasti torjunnan ulkopuolelta laukaistavia aseita. Euroopassa on meneillään joitain stand off-ohjusten kehityshankkeita. Ohjukset ovat maaliin itsenäisesti suunnistavia sirotesäiliöitä, joiden hyötykuorma valitaan maalin laadun ja halutun vaikutuksen mukaan. Ohjukset ovat tyypillisesti noin viiden metrin mittaisia ja painoltaan 1 000-1 500 kg:aa.

Pitkän kantaman sirotesäiliöllä kyetään hyökkäämään altistumatta kohteen läheisyyteen ryhmitetyn ilmatorjunnan tulelle. Englantilais-ranskalaisena yhteistyönä kehitetään Storm Shadow/Scalp EG-ohjusta. Ohjus on kehitetty kiitoteiden tuhoamiseen suunnitellusta Apache A-ohjuksesta, jonka kantama on 150 km:ä. Storm Shadow on Englannille toimitettava versio ja Skalp EG ranskalaisia varten. Ohjukset eroavat toisistaan vain ohjelmistonsa osalta. Häiveominaisuuksia omaavan ohjuksen kantama on 250 km ja niitä voidaan ampua sekä päivä- että yöolosuhteissa. Ohjuksen toimitusten on arvioitu alkavan jo vuonna 2001.

Saksalais-ruotsalaisena yhteistyönä kehitetään Saksalle ja Italialle KEPD 350-ohjusta ja Ruotsille KEPD 150-ohjuksia. Aseen tyyppinumero kertoo sen kantaman. KEPD 350 tunnetaan myös Taurus-nimellä. Ohjuksen on arvioitu olevan valmis noin viiden vuoden kuluttua.

Vastaava Yhdysvaltalainen ase on AGM-154 JSOW (Joint Stand off Weapon), joka sekin on kehittely- ja testausvaiheessa. Aseesta ollaan kehittämässä sekä liitävää että moottorilla varustettua mallia. JSOW:ta kehitetään kolmea eri versiota: yhtenäisellä taistelukärjellä varustettu, 145:lla puolikoviin maaleihin tehoavalla BLU-97 sirotteella varustettu ja kuudella panssarintorjuntaan soveltuvalla BLU-108/B tytärammuksella varustettu versio. Aseen paino on noin 500-700 kg. Kantama liitävällä versiolla on jopa yli 60 km:ä ja moottoriversiolla 200 km.

Suosittelemme!

Käynti kansainvälisessä ilmailunäyttelyssä tarjoaa tehopakkauksen ilmatorjuntaupseerille välttämätöntä asiatietoa ilmatorjuntakalustosta ja erityisesti ilma-aseen kehityssuunnista. Vaikkakin uutuudet tulevat käyttöön vasta vuosien tai vuosikymmenen kuluttua, on tärkeää, että tunnemme tulevaisuuden haasteet ajoissa. Toki ilmailunäyttelyssä oli lentokoneitakin: Kuvassa on ranskalainen Rafale.

Kapteeni Jarmo Sinkkonen & Kapteeni Pertti Kuokkanen.

Kuvatekstit toimituksen.