Ajankohtaista

 

K-210 VAPAUS Pimeän, hikisen ja noin kymmentuntisen öisen bussimatkan päätteeksi bussi kaarsi oudossa kaupungissa oudosta portista oudon kasarmin pihalle. Ympärillä pelkkiä outoja ihmisiä ja hiukan vettä tihkusi. Oli aamu, kello oli jotakin ennen kuutta. Bussi oli hiljainen. Hetken paikallaan odottelun jälkeen tuli "kutsu" siirtyä ulos kahdeksaan riviin mars-mars. Pää pyörällä kuuntelin megafonin kautta kuuluvia huutoja "PST tuon talon nurkalle mars-mars"- "Pioneerit tuonne marsmars". Viimein tunnistin "IT tuon aidan luo neliriviin - mars-mars" jolloin huomasin kassi sylissä juoksevani käskettyyn suuntaan. Totesin viimein heränneeni. Ja löysin itseni RUK:sta. Reserviupseerikurssi 210 alkoi kuten edeltäjänsäkin: parin ensimmäisen päivän päättömältä tuntuneen tavaroidenkuittaus-hösselin jälkeen annettiin pari viikkoa kestävä, ainakin laaja oppimäärä taktiikasta, johtamistaidon alkeista ja aselajiopin perusteista. Luokassa vietetyn alun jälkeen päästiin ensimmäiseen maastoharjoitukseen, joita virheellisesti leireiksi kutsutaan, Kymin lentokentän ympärille. Aiheena oli kevyen ilmatorjuntapatterin viestitoiminta, ja käytännön tuntemukseltaan täysin tuntemattoman aiheen oppimista paransivat perinteisen tuntuiset ympäristöolosuhteet : maassa polveen asti lunta ja loskaa, jota tuli koko harjoituksen ajan lisää (yötä päivää), navakka pohjoistuuli, ja K 210:n tyyliin yksi täyspakkausmarssi ja yöllisiä hälytyksiä. Tahdinmuutos oli melkoinen p-kauden vastaavaan, mutta niinhän pitää ollakin. Olihan tämä sentään RUK. Viestiharjoitus aloitti K 210:n seuraavan suuren kokonaisuuden, maastoharjoitusosuuden. Kahden kasarmilla vietetyn viikon jälkeen oli siis viestiharjoitus Kymin lentokentän maastossa, sitä seurasi seuraavan viikon tiedustelu -ja moottorimarssiharjoitus Kannusjärvellä, sitä taas asemaanajoharjoitus Honkaniemenkankaalla, ja tätä vastaavasti lähipuolustus -ja panssarintorjuntaharjoitus joka oli ensimmäinen harjoitus, jonka aikana ei satanut kuin yhtenä päivänä. Kuukauden metsässä olon jälkeen tuntui ruhtinaalliselta viettää kokonaiset kolme päivää kasarmilla. Näihin kolmeen päivään sisältyivät mm. Isoympyräviesti 28.4. ja metsämarssi, jonka tarkoituksena oli korvata kuukauden metsässä möyrimisen vahinkoja. Risusavotan aiheuttamia känsiä oli aikaa parannella neljän päivän vappulomalla, mutta seuraavalla viikolla oli taas edessä paluu arkeen, ja hiukan ylikin. Edessä oli nimittäin kurssin fyysisesti ehkä raskain kahden päivän jalkaväen taisteluharjoitus. Harjoitus ei sinänsä ollut raskas, mutta kun siihen liitetään sekä meno-, että paluumatkalle telamiinoilla, Apilas-singoilla ja muutamilla haavoittuneilla vahvistetut täyspakkausmarssit se alkoi jo olla sitä, ja tietysti koko yön vartio lukuisine hälytyksineen sai yöunet jäämään olemattomiksi. Jv-tst:n tunnelmaa "kohotti" vielä tieto siitä, että seuraavat lomat olisivat melkein kuukauden päästä, touko-kesäkuun vaihteessa. Väliin tosin mahtui urheilutapahtumien täyttämä oppilaskuntaviikonloppu, Kannaksen matka, verenluovutus, legendaarinen kurssijuhla ja maineikas Lohtajan ilmatorjuntaleiri. Tänä vuonna Kannaksen matka suuntautui mm. Ihantalan alueille, joilla käytiin ankaria taisteluita useaan otteeseen sotiemme aikoina. Kauan odotettu kurssijuhla kävi todeksi 17.5. viikkoja kestäneiden valmisteluiden jälkeen. Kurssijuhla oli kokonaisuudessaan onnistunut, juhlaa varten koristeltu ja uudelleen sisustettu päärakennus oli varmasti jokaiselle upseerioppilaalle sekä seuralaiselle ikimuistoinen illanviettopaikka, jonka puitteet ylittää todennäköisesti vain "maan toiset suuret juhlat" Presidentin linnassa. Juhlatunnelmaa lisäsi sunnuntaille osunut RUK:n päärakennuksen peruskiven muurauksen satavuotisjuhla. Lohtajan ilmatorjuntaleiri 2/97 alkoi 19.5. koleissa merkeissä, edessä kuusi päivää, tuhansia 23 mm kranaatteja ja silmänkantamattomiin hiekkaa. Ammuntarutiini ja tykkiryhmän toiminta selvisi leirin aikana monissa eri tulitilanteissa varmasti kaikille ja ensi kertaa käytössä oli toimiva, reaaliaikainen ilmatilannekuva. Seuraavan viikon yhteistoimintaharjoituksessa saimme ensituntuman todelliseen, sodan ajan tehtäväämme ja opimme todennäköisimmän kumppanimme, kenttätykistön oppeja ja jaoimme heille hiukan omiamme. Erityisen mielenkiintoiseksi YTH:n ja sitä parin viikon päästä seuraavan taisteluharjoituksen, "loppusodan", teki se tosiasia, että olimme käytännön osaamiseltamme saavuttaneet tason, jolloin kouluttajamme olivat vain taustalla seuraajina ja oppilasjohtajat hoitivat kaiken. TH:n ja YTH:n välisellä viikolla oli kuitenkin edessä yksi RUK:n tunnetuimmista perinteistä, parin kolmenkymmenen kilometrin hikeä, verta ja kyyneliä täynnä oleva ryhmähengen ja sotilastaitojen koitos, Kirkkojärven marssi. Tunnelmaa maalissa ei voi sanoin kuvata. Kouluttajakokelaiden lähdön jälkeen, taisteluharjoituksen jälkeen oli seuraava kiintopiste kurssin varrella partiokilpailu. Sitä edeltäneet kaksi viikkoa täyttyivät kasarmilla kokelaskauden käytännön harjoituksilla, rastikoulutuksella ja oppitunneilla. Maanantaina 30.6. puolen päivän aikaan löysimme itsemme Utin lentokentän laidalta selässämme täyspakkaukset ja radio, kädessä kompassi ja kartta, jonka alalaidassa, toivottomalta tuntuvan matkan päässä siinsi Hamina. Yhdeksäntoista (nopeimmat kaksitoista) tuntia myöhemmin, perinne-Boforsin juurella tykistökasarmin edessä tunsi todellista ylpeyttä jokaisesta taakse jääneestä 60:stä kilometristä, ja samalla tietyntyyppistä haikeutta sen tosiasian edessä, että kurssimme, vastoin K 209:n uhkauksia, alkoi olla loppusuoralla. Jäljellä ei ollut enää oikeastaan mitään koulutettavaa, kertaustuntien ja -harjoitusten ohessa alettiin jo vääjäämättömästi pakkailla varusteita luovutusta varten ja kärsimättömimmät alkoivat jo kiinnitellä toisia salmiakkeja olkapoletteihin. Viimeiset päivät kuluivat yhdessä hujauksessa, ja kurssin päättäjäisjuhlallisuuksiin on tätä kirjoittaessani puoli vuorokautta. Kurssi 210 opetti minulle uusia puolia vastuuntunnosta, yhteishengestä ja periksiantamattomuudesta. Kurssin sisällä kehittyi omalaatuinen, erinomainen henki joka yhdisti eri puolilta Suomea kootut nuoret taistelijat yhdeksi, yhtenäiseksi, toimivaksi kokonaisuudeksi. Tottakai oli hetkiä jolloin usko meinasi pettää, "hajotti" eikä olisi jaksanut yrittää. Niinä hetkinä yhteishenkeä koeteltiin, ja se kesti. Vaikeuksien kautta voittoon. Nyt on edessä uudet seikkailut, kokelasajan koettelemukset. Tuskin jaksan odottaa. Upseerikokelas Laatikainen , K-210

Peruskurssi 53:n ilmatorjuntalinja valmistui Peruskurssi 53 valmistui juhlallisin menoin Lappeenrannassa kesäkuun 18. päivänä. Valmistuneiden 219 opistoupseerin joukossa oli 14 ilmatorjuntalinjalta ja 6 huollon eri linjoilta (+ 1 viestikoululta !) ilmatorjuntajoukko-osastoihin palvelukseen astuvaa tuoretta vänrikkiä. Kurssi järjestyneenä päätöskuvaan Ilmatorjuntakoulun eteen. Peruskurssi 53 aloitti opiskelunsa Maanpuolustusopistolla Lappeenrannassa 2. päivänä tammikuuta 1995. Kurssin aloitusvahvuus oli 267 miestä. Ensimmäisen vuoden kestäneellä Y-jaksolla opiskelu painottui siviiliaineisiin ja sotilasainepuolella yleissotilaallisten aineiden (sotatekniikka, kt-, it-, pion-, kt-, jnejne-oppi...) ohella lähinnä jalkaväki- ja jääkärijoukkueen taistelutekniikkaan. Kevytase- ja ampumaleireillä Taipalsaaressa ammuttiin ja ammutettiin oikeudet tavallisimpien koulu-, taistelu-, sinko- jne ammuntojen johtajan / aseen valvojan pätevyyksien saavuttamiseksi. Edellisenä kesänä valmistunut PK 52 mainosti olevansa viimeinen opiskelun aikana virassa oleva ja näin ollen palkasta nauttiva peruskurssi, mikä valitettavasti pitikin paikkansa - PK 53:n oli opiskelun aikana tyytyminen ensimmäisen puolentoista vuoden ajalta 40 %:iin ja viimeisen vuoden ajalta 60 %:iin virkamiehen matkustusssäännön mukaisesta päivärahasta. Erinäisten vaiheiden jälkeen opiskelun Ilmatorjuntakoululla aloitti 2. päivänä tammikuuta 1996 huolto- ja liikuntalinjojen miehet mukaan luettuna 22 oppilasta. Kurssin johtajana toimi (syyskuuhun -96 asti) kapteeni Teijo Oksanen, jonka johdolla kurssi syventyi kevään aikana aselajin perusteisiin - käytännössä kevyttykkikurssilla opittuja asioita päästiin kokeilemaan "koulujen" leirillä Lohtajalla, missä kurssimme runsaahkon ampumisen lomassa otti vastaan PK 52:n "tarjoaman" it-miehen kasteen. Kesän-96 kuluessa tulevat it-miehet kävivät näyttämässä naamojaan tulevissa joukko-osastoissaan ohjatun työharjoittelun merkeissä, ja (hyvin ansaittua) kesälomaa päästiin viettämään heti syyskuussa. Koulun taas jatkuessa ja liikunta- ja huoltomiesten lähdettyä omiin opinahjoihinsa oli kurssinjohtaja vaihtunut kapteeni Teijo Oksasen aloitettua opinnot esiupseerikurssilla. Tilalle saimme Parolasta vastikään siirtyneen kapteeni Matti Toivettulan. Syksyllä opiskelu painottui kevyen ilmatorjuntapatterin taisteluun, mitä harjoiteltiin käytännössä päällikön, patteriupseerin, tulenjohtoupseerin tai viestiupseerin roolissa Utissa ja Sipoossa pidetyissä HelItR:n taisteluharjoituksissa. Ennen joulua ja vuoden vaihtumista kahlattiin vielä läpi perusteet ilmatorjuntapatteriston johtoportaan taistelutekniikasta ja kalustosta. Tämä vaihe huipentui jälleen Utissa järjestettyyn taisteluharjoitukseen. Vuosi 1997 alkoi jälleen OTH:n merkeissä. Toisin kuin edellisellä kerralla oli tavoitteena alokkaiden sijasta kouluttaa (mikäli koulutettavaa vielä oli...) E- ja J-kauden tykkimiehiä ja tutustua ilmatorjunnan toimialakohtaiseen erikoiskoulutukseen - opittua päästiin kokeilemaan käytännössä Lohtajan 1/97 ampumaleirillä, missä tehtäviä riitti aina tykin varosta johtoportaan viestikouluttajaan tai "tst-vaiheen" patterin päällikköön - olipa joku ohjuskouluttajakin. Työharjoittelun jälkeen koitti kevät oppilaallekin, ja melkolailla viimeisenä rypistyksenä pääosalla kurssia oli lähi-ilmatorjuntaohjuksen kalustokurssi ja OitPtri (L) :n taistelukurssi, mikä sidottiin osiltaan jääkäriprikaatin siirtoa ja hyökkäystä käsittelevään taktiikan kurssiin. Näin siis pääosalla kurssia, samaan aikaan pieni, muttei vaatimaton, kolmen miehen osasto jatkoi opintaivaltaan uuden alueilmatorjuntaohjusjärjestelmän järjestelmäkurssilla - jatkaa muuten vieläkin... Aaro Malila varmistaa kiinnityksen Päällytöliiton kunniakivääriin Kurssin valmistuttua levisimme ympäri Suomea valoa nopeammin ja avoimin mielin toivoen, että vastaanottavat joukko-osastot tarjoavat sitä mihin 2½ vuotta ovat valmistaneet: haastavaa ja monipuolista työsarkaa. PK 53 it-linja

 

TERVEISET SANTAHAMINASTA Kesäloma on loppunut, mutta kesähelteet tuntuvat jatkuvan täällä Santahaminassa. Maanpuolustuskorkeakoulussa työ kuitenkin jatkuu tiiviinä. Olemme loman jälkeen saaneet pst-koulutusta ja lähdemme myöhään huomenillalla siirtymään Vuosankaan kesäleirille, jossa kahden viikon aikana suoritamme muun muassa juuri pst-ammuntoja. Lisäksi leiri sisältää perinteisen nuotioillan ja partiokilpailun. Vuosi täällä Kadettikoulussa on kulunut uskomattoman nopeasti. Tuntuu aivan kuin vasta olisi tullut saarelle, mutta ensimmäinen viiva on tulossa olkapäälle jo kuukauden kuluttua. Samaan aikaan aloittaa myös seuraava vuosikurssi, ja oma kurssini aloittaa heidän perehdyttämisensä koulun tavoille. 84. kurssilla aloittaa näillä näkymin 6 naista, jotka saavat varmasti osakseen enemmänkin kuin tarpeeksi huomiota mm. julkisen sanan puolesta. Itse olen tyytyväinen siihen, että olen säästynyt liialta julkisuudelta ja saanut rauhassa keskittyä opiskeluun. Kuluneen vuoden aikana opinnot ovat koostuneet etupäässä siviiliopinnoista: Kasvatustiedettä, historiaa, matematiikkaa, fysiikkaa, taloustiedettä . Sotilasaineiden puolella olemme kuitenkin aloittaneet jo taktiikan perusteista ja raapaisseet hieman aselajitietoa. Johtamissuorituksia ja harjoitusten tai oppituntien vetämistä on jokainen kadetti kokenut. Käytännön harjoituksia on ollut vähän, mikä on tehnyt niistä tervetullutta taukoa oppitunneilla istumiseen. Harjoittelimme toimintaa talviolosuhteissa Hälvälässä ja hiihdimme pitkähkön marssin, jonka rasittavuutta lisäsivät loppumatkasta huonot keliolosuhteet. Tämän harjoituksen jälkeen olimme valmiita vuoden ensimmäiseen pääharjoitukseen, talvileiriin. Toimimme jalkaväkikomppaniana Pohjoisen Maanpuolustusalueen pääsotaharjoituksessa (Rova-97). Minulle Lapin olosuhteet olivat täysin uusi asia, koska en ollut aikaisemmin ollut Lapissa. Leiri oli fyysisesti hyvin vaativa, mutta näin jälkeenpäin tietenkin siitä jäi hyvät muistot: Kuuma hernekeitto koko päivän kestäneen hyökkäyksen jälkeen, lämmin teltta vartiosta tullessa, näköala vaaran laelta illalla revontulten ja tähtien valossa... Kovat olosuhteet opettavat arvostamaan pieniä asioita. Aselajivalinta lähenee kovaa vauhtia. Kurssimme yhteishenki on niin loistava, etten usko aselajivalintojen aiheuttavan verisiä yhteenottoja, mutta joudun kuitenkin vielä tekemään kunnolla töitä seuraavat puoli vuotta varmistaakseni itselleni paikan ilmatorjunnassa - miksi vaihtaa aselajia, jos on jo parhaan löytänyt? Kadetti Titta Lindqvist

 

Ilmatorjuntakoulun oppilaskunnan opintomatka Tampereelle Uuden oppilaskunnan hallituksen vaihtumisen jälkeen uusi kokoonpano asetti ensimmäiseksi tavoitteekseen järjestää muutaman päivän opintomatka, johon sisältyisi selvästi ammatillisia sekä viihteellisiä aineksia. Oppilaskunnan jäsenistön virinneen aloitteen myötä ekskursio päätettiin tehdä Tampereelle, jossa samalla saatoimme vierailla paikallisessa puolustusvälineitä valmistavassa yrityksessä sekä käydä katsomassa Pyynikin kesäteatterin esittämänä Tuntematon Sotilas. Lisäksi haluttiin yöpyä Tampereella ja samalla saada tuntuma paikallisesta iltaelämästä. Matkaa valmistelleen hallituksen tavoitteena oli alusta alkaen hankkia riittävä määrä taloudellisia tukijoita, jotta matkasta ei aiheutuisi kustannuksia oppilaskunnan jäsenille. Puolustusvälineteollisuutta maailman huipulta Yritysvierailukohteena oli puolustuselektroniikkaa valmistava Instrumentointi Oy. Yrityksen esittelijöinä toimivat Juhani Viita ja Ari Kauttu. Vierailun aikana saimme tutustua erilaisiin ammunnan koulutussimulaattoreihin sekä uuteen puolustusvoimissakin parhaillaan käyttöönotettavaan polttoaineenjakojärjestelmään. Erityisen vaikutuksen teki kuitenkin uusi peruskarttapohjan simulaatio-ohjelma. Ohjelmassa Suomen peruskartasto kokonaisuudessaan on simuloitu visuaalisiksi kuviksi. Käyttäjä näppäilee haluamansa koordinaattipisteen ja ohjelma näyttää maiseman kyseiseltä alueelta. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa patterin päällikön ei tarvitse lähteä maastoon suorittamaan uusien taisteluasemien tiedustelua, vaan ryhmittämispäätöksen voi tehdä vanhoissa taisteluasemissa kyseisen ohjelman avulla. Ainakin ohjelma parantaa merkittävästi karttatiedustelun onnistumisen todennäköisyyttä ja luo siten paremmat edellytykset varsinaiselle maastontiedustelulle. Näkemiemme esityksien perusteella saatoimme todeta, että Instrumentointi Oy:ssä hallitaan simulaattoreiden valmistamiseen tarvittava tietotaito. Vierailu vahvisti käsitystä myös siitä, että sotilaallinen maanpuolustus ammattitaitoisten sotilaiden lisäksi, vaatii ympärilleen huippuosaamista monelta eri teollisuuden alalta. Erityisen korostunut on tietenkin puolustusvälineteollisuuden merkitys. Pyynikillä paukkui Yritysvierailun jälkeen aloimme valmistautua Pyynikin kesäteatterissa esitettävään Tuntemattoman Sotilaan näytäntöön. Tuntematon Sotilas on erittäin hyvä valinta nuorille ja ehkä myös kokemattomille teatterin katsojille, sillä kertomuksen sankaritaru on jokaiselle sotilaalle tuttu. Tällöin katsojan ei tarvitse keskittyä juonen ymmärtämiseen, vaan voi suunnata kaiken tarkkaavaisuutensa ohjaajan tulkintaan ja näyttelijöiden roolisuorituksiin. Näytelmän kautta katsojalle vahvistuu käsitys, millaista nuorten miesten elämä oli niinä vaikeina vuosina 1941-1944. Tuntemattoman päähenkilöiden erilaiset roolit ovat nautittavaa katseltavaa. Tarinan päähenkilöiden johtamiskäyttäytymistä käytetään vieläkin hyväksi tämän päivän johtamisopin opetuksessa. Tuntematon Sotilas antaa myös kaunistelemattoman kuvan suomalaisesta miehestä kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Pyynikin kesäteatterin ympäristö järvimaisemineen luo mahtavat puitteet klassikon esittämiselle. Loistokkaan miljöön lisäksi kymmenen miljoonan budjetti, 360 asteen näyttämö ja pyörivä katsomo sekä Kalle Holmbergin erinomainen ohjaustyö tekevät esityksestä spektaakkelimaisen. Etukäteen ehkä eniten askarrutti, miten räjähdyksiä voidaan uskottavasti kuvata teatterissa. Tehosteet olivat kuitenkin loistavia, ne olivat mittasuhteiltaan juuri riittävän voimakkaita antaakseen kuvan taistelukentän olosuhteista. Tuntemattoman televisioversiosta poiketen Kalle Holmbergin tulkinnassa kuvaillaan myös erinomaisella tavalla sodan jälkeistä aikaa ja sen antimilitaristista henkeä. Suomen oli valittava suuntansa, joko liittoutua länteen tai jäädä yksin entisen vihollisvaltionsa kanssa. Erityisesti ohjaaja haluaa sodan jälkiselvittelyssä korostaa suomalaisen naisen merkitystä. Miesten taistellessa tulevaisuuden suunnasta naiset kykenivät miehiä paremmin unohtamaan menneet ja katsomaan elämää eteenpäin. Sodan jälkeen rauhan töille oli annettava tilaisuus. Kiitos kuuluu tukijoillemme Kaikkinensa opintomatkamme oli mielestämme varsin onnistunut. Tiiviistä opintoaikataulusta johtuen tällaisten matkojen järjestäminen usein ei ole mahdollista. Ilmatorjuntakoulun oppilaskunnalla on merkittävä asema kurssilaisten yhteishengen luomisessa. Yhteisten tapahtumien ja tilaisuuksien kautta tulevan ilmatorjuntaupseeriston välille saadaan luotua katkeamaton side, mikä lienee ehkä pienen aselajin yksi parhaimmista ominaisuuksista. Lisäksi oppilaskunta ylläpitää ja vaalii ilmatorjunnan perinteitä. Haluamme erityisesti osoittaa kiitoksen tukijoillemme: Oy Suomen Bofors Ab:lle, Oy Stockmann Ab:lle, Yrjö Pirilä Oy:lle, Finnyards:lle, Machinery Oy:lle, Ilmatorjuntakoulun perinneyhdistykselle sekä Instrumentointi Oy:lle. Osoittamanne taloudellinen tuki mahdollisti matkan, jonka tuloksena joukko oppilaskunnan tavoitteista pystyttiin saavuttamaan. Toivomme, että olette meille myötämielisiä myös jatkossa. Palaamme asiaan uusin ideoin jo lähiaikoina. Kadetti Tommi Lappalainen

 

TUKHOLMAN MARATON Osoitus ilmatorjuntamiesten hyvästä fyysisestä kunnosta saatiin taas kesäkuun alussa, kun viisi aselajiurhoa taivalsi sietämättömän kuuman Tukholman Maratonin. Mukana oli niin ensikertalaisia, säännöllisesti maratoonaavia kuin pitkän tauon jälkeen uudelleen herätyksen saaneitakin. Kellään ei ollut pelkoa jäämisestä yksin, sillä tälläkin kertaa lähtöviivalle ilmaantui noin 10 000 kuntoilijaa. Parasta esimerkkiä fyysisen kunnon ylläpidon tärkeydestä antoi itse aselajin tarkastaja, eversti Kalervo Sipi kipaisemalla lenkin selkeästi omia tavoitteitaan nopeammin. Tällä kertaa it-miesten joukko-osastojakauma oli pääkaupunkikeskeinen, mutta ensi vuotta varten on kiinnostus herännyt jo laajemmallakin. jeh Maraton-valmisteluja puiden katveessa. Kuva jeh

llmatorjuntamuseosäätiön ja -museon kuulumisia Ilmatorjuntamuseosäätiön ja Ilmatorjuntamuseon henkilöstön osalta touko-heinäkuun aika on ollut eräänlaista tehdyn työn tulosten näkyviin odottelua, joskin verkkaisempi valmistautuminen jatkosuunnitelmien toteuttamiseksi on ollut meneillään. Lahjoituksia Eversti Pentti Toivonen luovutti 17.5. Ilmatorjuntamuseon arkistoon mittavan ja tasokkaan 200 valokuvaa käsittävän albumin. Selittein varustettu kuvakokoelma antaa dokumentoitua tietoa niin välineistöstä, aktiivi- ja reserviläishenkilöistä kuin erilaisista toiminnoistakin. Jyväskylän Seudun Ilmatorjuntaupseerien kerho luovutti samana päivänä ItUY:n kokouksessa majuri Lasse Nikkasen suunnitteleman ja valmistaman levykkeensä alustalla Ilmatorjuntamuseolle. Saman levykkeen ilman alustaa sai vastaanottaa allekirjoittanut tunnustuksena ko. yhdistyksen perustamisesta 26.1.1978. Lämpöinen kiitos molemmille lahjoittajille. Julkaisutoiminta Tutkija Raimo Vehviläisen laatima museo-opas saatiin painosta kesäkuun alussa ja hallitus totesi sen varsin sopivaksi palvelemaan museossa kävijöiden tarpeita. Eversti Mikko Virrankoski It-säätiöstä ja allekirjoittanut kävivät 23.5. majuri Matti Kailarin luona neuvottelemassa NAURAVA ILMATORJUNTA-teoksen julkaisemisesta. Neuvottelun perusteella Ilmatorjuntamuseosäätiön hallitus päätti kokouksessaan 17.6. ottaa yhteistoiminnassa Matti Kailarin kanssa tehtäväkseen teoksen julkaisukuntoon saattamiseen ja julkaisemisen. Tiedotustoiminta Toukokuun alussa yleisölle avatun Ilmatorjuntamuseon markkinoimiseksi on sekä kevään että alkukesän aikana pyritty tekemään kohtuullisen paljon työtä, jotta päästäisiin nauttimaan taloudellisesta palautteesta jo alusta alkaen. Valitettavasti toukokuun erittäin koleat säät aiheuttivat pettymyksen ja kesäkuun moninaiset "kilpailevat tapahtumat" olivat myöskin pienentämässä kävijämäärää. Maksettuja ilmoituksia on ollut seuraavissa lehdissä: Sotaveteraani, Veteraani, Sotilasaikakauslehti, Ase ja Keski-Uusimaa (lahjoitus). Muita ilmoituksia on ollut seuraavasti: Helsingin Sanomat NYT-viikkoliite 13.6. lähtien, Kellokas, Viikkouutiset, Keski-Uusimaa. Tieto avajaisista ja markkinointiesite on lähetetty lehtiin: Hyvinkään Sanomat, MaTaPuPu, Itä-Helsingin Uutiset, Uusimaa, Sipoon Sanomat, Vantaan Sanomat ja Viikkoextra. Lehtiartikkeleita on ollut lehdissä: Tekniikan Maailma 10/97 Teknisen alan museot Suomessa, Keski-Uusimaa 3.5., Kellokas 8.6., Helsingin Sanomat 1.6., Iltasanaomat 3.6., Helsingin Kaupunki tiedottaa 8.6., Tulikomentoja 2/97 ja Ilmatorjuntaupseeri 1 ja 2/97. Museoalan julkaisuissa on ollut tieto museon avoinna olosta seuraavasti: Museum of the World, Sotahistoriallisten erikoismuseoiden esite ja Suomen Museot-opas. Museon markkinointiesitteen jakelua on suoritettu mm. seuraavasti: Helsingin kaupunki, MEK-eteläsatama, Järvenpää-infopiste, Kerava-infopiste, Tuusulan kunta ja museot, Lottakoti, Hotelli Krapi, Krapin infopiste, Tuusulan kirjasto ja Sotamuseo. Palautteena tätä kirjoitettaessa (31.7.) on kävijöitä ollut noin 2 000 henkilöä. Aikuisia heistä on ollut noin 50 %, lapsia noin 15 % ja ilmaiskävijöitä noin 35 % (veteraanit, Tuusulan kunnan koululaiset ja varus kunnan vieraat). Hyviä ja tehokkaita markkinointi/tiedotusvinkkejä ottaa mielellään vastaan tiedottajamme everstiluutnantti Kalevi Lehti, Vuohikkaantie 04300 Tuusula, puh.09-2750 490. Varojen ja materiaalin keruu Varojen ja materiaalin keruu on suunnattu uuden lipunmyynti- kahviorakennuksen aikaansaamiseksi. Varsin mittavan myyntimateriaalin esille asettamiseksi ja myymiseksi vuoksi rakennus on enemmän kuin tarpeellinen. Samoin kahvion tarve on osoittautunut kiinnostuksen kohteeksi. Varojen ja materiaalin keruu on työryhmän Raatikainen, Jaakonaho, Tuomainen tehtävänä. Varojen ja lahjoitusmateriaalin yhteinen tarve sisustuskalustoineen on noin miljoona. Varojen keräämiseksi on eräille talouselämän vaikuttajille lähetetty kesäkuussa kirje ja soitot heille aloitetaan elokuun alussa. Materiaalin keräämiseksi pidettiin kesäkuussa kokous, jossa käytettävissä oli jo yksityiskohtaiset materiaaliluettelot rakennus-, sähkö- ja lvi-materiaalien osalta. Seuraava työryhmän kokous on 8.8 Mitä sitten odotamme Sinulta hyvä upseeriveli? Odotamme, että Sinä kannat oman kortesi kekoon arvokasta kulttuuritekoa toteuttaessamme. Se voi tapahtua varoja tilille panemalla tai materiaalista tukea antamalla tai järjestämällä. Lahjoittajat dokumentoidaan näkyvälle paikalle Lipunmyynti-kahviorakennukseen lahjoitusten suuruuden edellyttämiin ryhmiin alla olevien kunnianimitysten mukaisesti. Materiaalilahjoitukset arvioidaan markkamääräisinä. Rakentamisen tavoite on, että rakennus on valmis 1.5.1998 mennessä. Kunnianimitykset   lahjoitus vähintään Päärakentaja 150 000 mk Rakentaja 15 000 mk Perusrakentaja 5 000 mk Museoisäntä 1 000 mk Museomestari 500 mk Museovartija 200 mk Verohallitus nimesi 16.2.1995 museosaätiön vuosiksi 1995-1999 säätiöksi, jolle tehdyt rahalahjoitukset (1.000-150.000 mk) lahjoittava yhteisö saa vähentää tulostaan verotuksessa. Nämä lahjoitukset saadaan käyttää tutkimustoimintaan. Tutkimustoiminnan kulut vuosittain ovat noin 140.000 mk, josta valtionosuus on noin 45. Mikäli lahjoitus on suunnattu tutkimustoimintaan em. rahamäärien puitteissa pyydetään pankkisiirtolomakkeeseen merkitsemään "Ilmatorjuntamuseon tutkimustoimintaan". Materiaalilahjoitusten tullessa kysymykseen allekirjoittanut lähettää mielihyvin ko. materiaaliin liittyvän materiaaliluettelon. Ilmatorjuntamuseosäätiön pankkiyhteydet ovat: Merita Pankki 136630-6106025 Keski-Uudenmaan Op 509212-218473 PSP 800019-1007196 Puhelinnumeroiden muutoksia ja lisäyksiä: Tuusulan varuskunnan keskus (09) 181 6 2111 Säätiön rahastonhoitaja (09) 181 6 2362 Ilmatorjuntamuseo (09) 181 6 2370 Tutkija (09) 181 6 2371 Museonjohtaja (1.8.97 alkaen evp) 040 538 5515 pk (09) 275 4251 Hallituksen puheenjohtaja (lis) 040 532 9289 Hyvää syksyä ja yritetään yhdessä. Tysse Raatikainen Kivimiehentie 10 04300 TUUSULA p. (09) 275 5418

 

Ilmatorjuntamuseo-opas Ilmatorjuntamuseo-opas, Raimo Vehviläinen, Ilmatorjuntamuseosäätiö, Kirjapaino Tapo Oy, Helsinki, 80 sivua. Ilmatorjuntamuseosäätiö on julkaissut museon kävijöitä palvelevan opaskirjan, Ilmatorjuntamuseo-oppaan. Kirja on saatavissa Ilmatorjuntamuseosta ja sen hinta on kohtuulliset 30 mk. Opas on oivallinen apuväline historialliseen ilmatorjuntakalustoon tutustumista varten. Kuvitus on korkeatasoinen. Oppaan on kirjoittanut museon tutkija Raimo Vehviläinen. Museosta on oppaan lisäksi saatavissa mm. ilmatorjuntapinssejä, joissa komeilevat Putilov- ja RMB-tykit sekä tietysti uusin ylpeytemme BUK 1M1 -ohjuslavetti. Pinssien menestys pienempien ja vähän isompienkin poikien lippalakeissa on taattu! Oppaan kannessa ovat ilmatorjunnan vanhat aselajitunnukset yhdessä nykyisen tunnuksen kanssa. Tähystäjän kevyt kuulosuunnin herättää varmasti mielenkiintoa myös aselajimme teknisen johdon keskuudessa. Akustisen sensoritekniikan kehitystä seuratessa saattaa tulla mieleen vanha sananlasku, jonka mukaan vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia.

 

ENSIMMÄINEN ITO-96 BUK-M1 AMMUNTA Suomalaiset ilmatorjuntamiehet ampuivat torstaina 28.8.1997 ensimmäisen kerran uudella BUK-M1 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmällä. Ammunta tapahtui Kazakhstanissa Venäjän federaation vuokraamalla ampuma-alueella. Ammunnat onnistuivat hyvin. Maaleina olleet ballistinen ohjus ja kauko-ohjattu maalikone tuhottiin. Ohjusjärjestelmän miehistönä toimi sekä Venäjällä viime syksynä että Suomessa tämän kevään aikana koulutettua henkilökuntaa Helsingin Ilmatorjuntarykmentistä. Ilmatorjuntaohjus -96 on Helsingin Ilmatorjuntarykmentin koulutuskalustoa. Rykmentti aloittaa varusmieskoulutuksen tällä järjestelmällä heinäkuussa palvelukseen astuneesta saapumiserästä lähtien. ItO -96 ohjuslavetti. SA-kuva

PR-TYÖTÄ Tällä palstalla on aiemminkin kerrottu ilmatorjuntajoukko-osastoihin suuntautuvista runsaista arvovaltaisista vierailuista. Niiden lukumäärä ei ainakaan ole vähentynyt uusien hankintojemme myötä. Tärkeää pr-työtä tehtiin taas kesäkuun alussa, kun Unkarin asevoimien komentajalle kenraaliluutnantti Ferenc Vechille esiteltiin Helsingin Ilmatorjuntarykmentin toimintaa ja kalustoa. Liekö sattumaa, että kaikkien kolmen vahvimmin Natoon liittymässä olevan maan, Puolan, Tsekin ja Unkarin asevoimien edustajat ovat käyneet viimeisen vuoden aikana tutustumassa ilmapuolustuksemme järjestelyihin? HelItR keräsi osuudestaan erityismaininnan, koska päävastuu teknisten järjestelmien esittelystä oli taas varusmiehillä. He osoittivat jälleen kerran sisäistäneensä lyhyessä palvelusajassa olennaiset asiat heille opetetuista kalustoista. Kuvassa alikersantti Mirka Haake esittelee sujuvalla englannin kielellä vieraalle johtokeskuskaluston toimintaa. jeh