3/2007

KYMIJOEN RAIVAAMINEN - AJATUKSIA VÄLIVÄYLÄN VARRELTA

Toimin Kymijoki-projektissa viimeisenä projektipäällikkönä vv 2004 - 2006. Projektin tarkoituksena oli saattaa Kymijoki ja joen ranta turvalliseksi asumis- ja virkistyskäyttöön entisen Korian varuskunnan kohdalla.

Korian Pioneeripuiston ranta-alueen räjähdeongelma tuli esille vuonna 1997 Suomessa suoritettuun laajempaan vanhojen räjähteiden kartoitukseen liittyen. Vain harvat tiesivät Kymijokeen upotetun materiaalin määrästä ja paikoista kokonaisuutena. Saadut tiedot perustuvat haastatteluihin, sillä asiakirjalähteitä ei ole ollut käytettävissä. Huomattava osa räjähteistä oli hävitetty jokeen valvontakomission pelossa. Varastoidun materiaalin ja kirjanpidon piti tuolloin täsmätä. Lisäksi osa räjähteistä on raivattu muualla ja loppuhävitetty Kymijokeen.  Valtioneuvoston asettaman pommikomitean mietinnön (1974:118) mukaan ”Upottaminen on paras ja eniten käytetty hävittämistapa” (s72). Räjähteitä Kymijokeen upottaneet henkilöt ovat toimineet voimassa olleiden hävittämisohjeiden mukaisesti. Pääosa räjähteistä oli upotettu sytyttimet erillään räjähteiden varsinaisista panososista

Raivaamistyö on jakautunut kolmeen osaan; esikartoitus ja räjähdekartoitus sekä raivaamissuunnitelman laatiminen 1997 - 2002, raivaaminen 2003 - 2006 ja mahdollisten pienräjähteiden kotelointi 2006.

Kartoituksessa löydettiin noin 3660 ampumatarviketta, räjähdettä tai sellaiseksi epäiltävää esinettä.

Ampumatarvikkeita ja erilaisia räjähteitä on koko projektin aikana raivattu 18128 kappaletta. Raivatuista kohteista patruunoita ja sytyttimiä oli n 15 000 kpl, käsikranaatteja lähes 1750 kpl, erilaisia miinoja n 270 kpl ja tykistön ammuksia n 30 kpl. Kymijoen pohjaan on räjäytetty n 20 kohdetta. Erilaisia harjoitusvälineitä nostettiin ja hävitettiin 629 kappaletta. Jokipohjassa olleita vaarallisia pylväitä ja muita puurakenteita on nostettu ja poiskuljetettu yli 220 kappaletta. Erilaista romua poistettiin ranta-alueelta yli 11 m3. Ranta-alueelta (maa-alue) löydettiin noin 50 räjähdettä. Tuotteet olivat pääosin patruunoita, tykistön ampumatarvikkeita, savuja, miinoja (harjoitus), räjähteitä tai näiden osia. Kokonaisuutena Kymijoki-projekti on hävittänyt räjähdysainetta nettopainona noin 1801,5 kg. Osa hävitettävistä kohteista on ollut huonossa kunnossa.

Raivaamistehtävän ongelmana on ollut tutkittavien, nostettavien ja hävitettävien esineiden suuri kirjo. Raivaamisen riskiä ovat lisänneet tuntemattomat tai vaikeasti tunnistettavat ampumatarvikkeet ja räjähteet.

Raivaamisen valmistelua ja toteutusta on tuettu erilaisilla tutkimuksilla. Näitä ovat muun muassa: jokipohjan tutkimukset, räjähdeanalyysit, jokipenkkojen liukuherkkyysanalyysi, koeräjäytyksiin perustuvat tärinän välittymistutkimukset, lähirakennusten katselmukset ja ympäristömyrkkytutkimus. Esimerkiksi Puolustusvoimien Teknillinen Tutkimuslaitos on analysoinut 133 näytettä. Liukuherkkyysanalyysin ja tärinätutkimuksen perusteella todettiin, että pohjaan räjäyttäminen on mahdollista vain alueen pohjois-osassa ja rajatulla räjähdysainemäärällä.

Kymijoki-projekti on tutkinut ja kehittänyt itsenäisesti työn eri osavaiheisiin sopivia apuvälineitä. Näitä ovat muun muassa: pienempi- ja suurempi nosto- ja siirtolieriö, panssarikaivuriin liitettävä injektioimuri seulontajärjestelmällä sekä ns. “mutakaappari”. Jälkimmäisen avulla voidaan räjähteitä nostaa rajoitetusti ja siirtää kaukokäyttöisesti.                                       

Joen näkyvyysolosuhteet ovat mahdollistaneet raivaamisen jokipohjassa käytännössä parhaiten marraskuun - huhtikuun välisenä aikana. Parhaimmillaan näkyvyyttä voi olla yli kahdeksan metriä. Kevään sulamisvedet ja runsaat vesisateet keskeyttävät sukeltamisen. Sateiden myötä näkyvyys laskee lähiojista tulevan samean veden takia alle metriin. Projektin aikana sukellustoiminta jouduttiin keskeyttämään huonon näkyvyyden takia viidesti. Lisäksi henkilöstöresurssien riittämättömyyden takia raivaamistehtävä jouduttiin keskeyttämään yhteensä noin kolmen viikon ajaksi.

Puolustusvoimien sukeltajaresurssit ovat rajalliset. Sukeltajia on käytännössä liian vähän. Työohjeen edellyttämän kolmen sukeltajan vähimmäismäärän mahdollistamiseksi jouduttiin työn eri vaiheissa käyttämään lähes kaikkia valtakunnasta löytyviä kelpoisuusehdot täyttäviä sukeltajia. Puolivuosittain tehtyyn henkilöstösuunnitelmaan tuli jatkuvasti muutoksia oman joukko-osaston asettamien työtehtävien, muiden sukellustehtävien, sairastumisien jne takia. Lisäksi Kymijoki-projektin aikana on yllättävän moni projektiin osallistunut sukeltaja lopettanut sukellustyön eri syistä. Ylimääräisenä ongelmana oli raivaajien VAATI-luokkakysymys. Joukko-osastoissa on käyty keskustelua raivaamistehtävien siirtämisestä silloisille sotilasammattihenkilöille. Opistoupseerit halutaan hyödyntää tehokkaammin koulutuksessa ja muissa tehtävissä. Osa raivaajista on halunnut takaisin kenttäkouluttajiksi palkkakertymän takia.

Sukeltajan tunnistamistyötä tuettiin lautalta tunnistajan avulla. Tunnistamista helpotettiin vedenalaisen kameran käytöllä. Tunnistaja näki kameran kautta kohteet välillä jopa sukeltajaa paremmin. Menetelmänä kahden henkilön käyttö yhtä aikaa tunnistamiseen oli toimiva.

Projektin aikana tunnistamiseen liittyi monia erikoishaasteita: miinanheittimen ammus 1910-luvulta vaati pitkäaikaisen tiedon hankinnan, saksalaisesta ammuksesta paljastui erittäin myrkyllinen dinitrobentseenitäyte ja vanhojen fosforiheitteiden ulkoinen erottaminen käsikranaatin panososasta osoittautui liki mahdottomaksi.

Materiaali on hävitetty pääosin Pahkajärvellä. Mahdollisia herkempiä välineitä, kuten esimerkiksi panssarinyrkkejä on hävitetty räjäyttämällä ne jokipohjassa. Ajoneuvona kuljetuksissa käytettiin tykistölle suunniteltua ammusajoneuvoa, joka on luokiteltu siviilimääräysten mukaisesti räjähteiden kuljettamiseen, luokkiin EX-II tai EX-III. Räjähteitä kuljetettiin yhteensä 143 päivänä.

Kymijoki-projektin työmaalla tapahtui kaksi työtapaturmaa joista vakavampi sattui, kun tunnistaja oli suorittanut materiaalin pakkaamisen loppuun kuorma-auton lavalla. Lavalta laskeutuessa kihlasormus jäi kiinni auton tikkaisiin. Toinen työtapaturma oli liukastuminen, joka sattui lautan rantaan kiinnittämisen yhteydessä.

Kymijoki-projekti pyrki avoimeen tiedottamiseen. Tiedottaminen hoidettiin käytännössä poliisin, puolustusvoimien ja kunnan yhteistoimin.  Projektin edistymisestä ja eri vaiheista kerrottiin säännöllisesti (pari kertaa vuodessa). Ainoastaan räjähteiden tarkkoja paikkatietoja ei kerrottu. Alueen asukkaat ottivat raivaamisen rauhallisesti ja kiihkottomasti.

Vaikeasti raivattavan, rannan tuntumassa olevan paksun pohjasedimentin turvalliseksi tekemiseksi päädyttiin Elimäen kunnan ja ympäristökeskuksen kanssa käydyissä neuvotteluissa yhteistyöhankkeeseen, jossa peitettiin pohjasedimenttialueelle mahdollisesti jääneet pienet räjähteet ja samalla koteloitiin ympäristömyrkkyjä sisältävät sedimentit. Sedimenttien peittämiseen yhdistettiin rantaraitin rakentaminen Korian maantiesillan – Tallinojan välille. Näillä toimenpiteillä parannettiin rantapenkereen eroosionkestävyyttä ja vähennettiin jyrkkien penkereiden liukuherkkyyttä sekä lisättiin ranta-alueen käytön mahdollisuuksia.

Yhteistyösopimuksen mukaan Kymen Sotilasläänin Esikunta vastasi räjähteiden peittämisestä, Kaakkois-Suomen Ympäristökeskus ympäristömyrkkyjen koteloinnista ja Elimäen kunta rantaraitin rakentamisesta Korian maantiesillan – Tallinojan välille.

Rakentajaksi valittiin Kuusan Maansiirto Oy. Rakentaminen käynnistettiin raivaamisen päätyttyä syyskuun alussa 2006. Hankkeen rakennuttajana ja valvonnasta vastaavana toimi Kaakkois-Suomen Ympäristökeskus. Hanke vastaanotettiin ja hyväksyttiin urakka-aikataulun mukaisesti 20.12.2006. Rakentaja urakoi Elimäen kunnan kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti keväällä 2007 Rantaraitin viimeistely ja maisemointityöt. Rantaraitti avattiin virallisesti 30.5.2007. Jos joskus liikutte Korialla, kannattaa vilkaista pilottihankkeena toteutettua Rantaraittia Kymijoen rannalla.

Kymen Sotilasläänin Esikunta on käyttänyt vuosina 2002-2006 keskimäärin kahden henkilön työpanoksen suunnitteluun, raivaamiseen ja erilaisiin tukitoimintoihin. Raivaamisen alkuvaiheessa vastuuta jaettiin tasaisesti kaikille IMPA:n joukko-osastoille (vast), mutta työn edistyessä Karjalan Prikaatin osuus korostui. Kymijoen raivaamiseen tukitoimet mukaan lukien kului 24,1 henkilötyövuotta. Kustannuksia projektille on kirjattu 1,155 miljoonaa euroa. Tuolla hinnalla on raivattu n 3,5 hehtaaria.

Vertailun vuoksi voidaan todeta, että esimerkiksi Santahaminan taistelu-ampumaradan, ”KUPU - tukikohdan”, vaara-alueen raivaaminen maksaisi varovaisen arvion mukaan ainakin kaksi puolustusbudjettia.

Tutkimus- ja raivaamistehtävä Korian Pioneeripuiston rannassa oli monella tapaa vaativa projekti. Kymijoki-projektin ongelmina ja haasteina oli henkilöstön saatavuus, laitekehittämisen hitaus, projektin pitkä kesto, joen virtaaman ja olosuhteiden nopeat muutokset, erilaisen romun, harjoitusvälineiden ja kovien räjähteiden sekoitus, ympäristömyrkyt ja rajallinen raivaamisaika olosuhteiden takia. Erityistä huomioita tulee kiinnittää pitkässä projektissa raivaajien jaksamiseen ja ohjeistuksen noudattamiseen. Työohjeita päivitettiin raivaamisen aikana, mutta ohjeistukseen ei tarvinnut tehdä merkittäviä muutoksia.