3/2007

Varusmiesten fyysisen kunnon kehittäminen perusyksikössä

Varusmiehen hyvä fyysinen peruskunto antaa perustan koko palvelusajan mielekkäälle suorittamiselle ja tekee uusien asioiden oppimisesta helpompaa. Varusmiesten fyysinen kunto on ollut valtakunnallisesti laskusuunnassa jo 1970-luvulta asti. Artikkeli käsittelee kuinka fyysinen koulutus on toteutettu Karjalan Prikaatin 2. Ilmatorjuntapatterissa.

Alokkaiden saapuessa ensimmäisenä päivänä palvelukseen yksikön liikunnan kärkiosaaja haastattelee alokkaat tulojärjestyksen mukaan noin kymmenen hengen ryhmissä. Haastattelun yhteydessä liikunnan kärkiosaaja kysyy alokkaiden liikunta-aktiivisuudesta, liikuntalajeista sekä miesten oman arvion sen hetkisestä fyysisestä kunnostaan ja juoksukestävyydestä. Tämän perusteella alokkaille kerrotaan, mihin jaokseen hän kuuluu. Jaokset pyritään muodostamaan siten, että jokaiseen jaokseen saataisiin jo alusta alkaen mahdollisimman samankuntoiset varusmiehet. Jaosten kunto luokitellaan perus-, harrastaja- tai aktiiviliikkujat.

Haastattelu järjestetään pienryhmissä, koska varusmiehet saapuvat palvelukseen pitkin päivää eikä kaikkia ole järkevääkään haastatella kerralla. Haasteita haastattelun onnistumiseen ja alokkaiden jaoksiin jakamiseen aiheuttaa se, että useat varusmiehet eivät ole ennen varusmiespalvelusta juosseet kertaakaan 12 minuutin juoksutestiä eikä heillä ole selvää käsitystä omasta fyysisestä kunnostaan. Liikunnan kärkiosaajan täytyy olla tarkkana kuntoluokkiin jakamisessa, koska on mahdollista, että suurin osa hyväkuntoisista alokkaista saapuu palvelukseen hyvissä ajoin ja heikkokuntoisimmat vasta viime hetkillä.

Ensimmäisellä viikolla alokkaille kerrotaan päällikön tai liikunnan kärkiosaajan oppitunneilla fyysisestä koulutuksesta, sen nousujohteisuudesta sekä tavoitteista. Samalla viikolla alokkaat tutustuvat myös ensimmäistä kertaa palvelustovereihin ja erityisesti oman jaoksen henkilökuntaan ja varusmiesjohtajiin. On tärkeää, että varusmiehet saadaan jo heti palveluksen alussa jaettua mahdollisimman pitkälti omiin jaoksiinsa eikä suuria vaihtoja jouduttaisi ensimmäisen tarkentavien kuntotestien jälkeen tekemään. Tämä edesauttaa ryhmäkiinteyden muodostumista ja helpottaa alokkaiden sopeutumista varusmiespalvelukseen, joka saattaa monelle olla alussa henkisestikin rankkaa.

Ensimmäiset kuntotestit järjestetään mahdollisimman pian heti lääkärintarkastuksen jälkeen. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä alokaskauden ensimmäistä viikonloppua. Tämän jälkeen tapahtuu lopullinen jako jaoksiin kuntoluokittain. Tarkoitus on, että ainoastaan ne vaihtavat jaoksia joiden kuntotestien tulos poikkeaa suuresti jaoksen tasosta. Näin jaosten ryhmäkiinteys säilyy mahdollisimman hyvänä jo alusta alkaen.

Alokkaiden kuntotestien jälkeen jaosten johtajat haastattelevat alokkaat ja ilmoittavat jokaisen henkilökohtaiset tavoitteet seuraavaan lihaskuntotestiin ja 12 minuutin juoksutestiin, jotka suoritetaan peruskoulutuskauden lopussa. Saavutetut tulokset ja tavoitteet kirjataan myös alokkaiden nähtäviksi tupakohtaisesti. Paremman fyysisen kunnon lisäksi motivointina varusmiehille on kuntoisuusloma, jonka varusmies ansaitsee, kun asetettu tavoite on saavutettu. Jokaisella koulutuskaudella suoritetaan kuntotestit ja viimeisimmän suoritetun kuntotestin perusteella varusmiehille kerrotaan uudet tavoitteet seuraavan koulutuskauden kuntotesteihin.

Varusmiesten palkitsemisen lähtökohtana on, että ensimmäisen kuntoisuusloman voi ansaita toisessa kuntotestissä P-kauden lopussa. Kuntoisuusloman voi ansaita, kun on parantanut juoksutestissä edellisen testin tulosta noin 250 metriä. Palkitseminen edellyttää kuitenkin vähintään yli 2300 metrin tulosta. Tarkoitus ei ole myöskään rankaista kiitettäväkuntoista, yli 3000 metrin juoksijaa, vaan hänelle riittää, että ylläpitää kuntoaan ja juoksee myös seuraavassa testissä yli 3000 metriä. Erikois- ja joukkokoulutuskaudella tulosta on parannettava. Lihaskuntotestissä palkitsemisperiaate on laadittu samalla periaatteella. Mitä heikompi lähtötaso, sitä enemmän joutuu lihaskuntoaan parantamaan. Mitä parempi lähtötaso, sitä pienemmällä parantamisella oma tulostavoite on saavutettavissa. Jos lähtötaso on ensimmäisen lihaskuntotestin perusteella nolla, täytyy seuraavassa lihaskuntotestissä saada vähintään viisi pistettä, että ansaitsee kuntoisuusloman. Tämä pistemäärä on kolmasosa lihaskuntotestin maksimipistemäärästä.

P-kaudella fyysisessä koulutuksessa korostuu, että jaoksissa liikutaan alokkaiden kunnon mukaan eikä alokkaita rasiteta kuntoon nähden liian raskailla harjoituksilla. P-kausi on se aika jolloin vasta luodaan pohja E- ja J-kauden fyysisesti raskaisiin harjoituksiin jolloin miehistä otetaan kaikki irti. Olennainen osa koko liikuntaharjoitusta on lämmittely, riittävä venyttely ennen ja jälkeen liikunnan rasitusvammojen ehkäisemiseksi sekä palautumisen nopeuttamiseksi harjoituksesta. Liikuntaharjoitusten eroavaisuus kunnoltaan huonon ja hyväkuntoisen jaoksen välillä on huomattava. Tärkeintä on, että jokainen varusmies kuntoon katsomatta kokee liikuntaharjoituksen mielekkääksi tapahtumaksi ja saa kipinän harrastaa liikuntaa myös vapaa-aikana. Aamuliikuntaa on 2-3 kertaa viikossa siten, että liikunta tapahtuu kuntoluokittain varusmiesjohtajien johdolla. Esimerkiksi heikompikuntoiset kävelevät muutaman kilometrin, kun taas hyväkuntoiset juoksevat.

Liikuntakoulutuksessa on painotettu kouluttajan osallistumista harjoituksiin. Asiaan perehtynyt ja motivoitunut kouluttaja toimii hyvänä ja kannustavana esimerkkinä varusmiehille. Liikuntatapahtumia pidetään mahdollisimman monipuolisesti juoksuharjoittelusta patteriston elämysmarssiin asti. P-kaudella liikuntaharjoitukset ovat fyysistä kuntoa kehittäviä harjoituksia unohtamatta riittävää lihashuoltokoulutusta. E- ja J-kaudella liikuntakoulutuksessa pyritään tekemään virkistäviä ja mahdollisesti palauttavia harjoituksia raskaiden maastoharjoitusten jälkeen. Tarkoituksena on, että jokainen löytäisi itseään kiinnostavan lajin ja huomaisi ettei liikunta välttämättä tarkoitakaan ainaista juoksemista ja jatkaisi liikunnan harrastamista myös reserviin siirryttyään.

Loppuhavaintoina voidaan todeta, että varusmiesten kunto on parantunut koko palveluksen ajan. Esimerkiksi viime vuoden heinäkuussa palvelukseen astunut saapumiserä saavutti P-kauden alussa varusmiehen kuntoindeksiksi 13.9  ja kotiutuessaan varusmiehen kuntoindeksin keskiarvo oli 16.1, mikä on merkittävä parannus. Tämän vuoden tammikuussa palvelukseen astunut saapumiserä juoksi ensimmäisessä testissä keskimäärin 2200 metriä ja E-kauden juoksutestin keskiarvo oli 2400 metriä. Samoin lihaskuntotestin tulos on parantunut P-kauden kuudesta arvoon 7,8. Ennen kaikkea on huomattu, että rasitusvammat ovat oleellisesti vähentyneet varusmiehillä, kun on liikuttu jokaisen oman kunnon mukaan ja muistettu lihashuolta ennen liikuntatapahtumaa ja sen jälkeen. Tämä on vähentänyt myös aamuvastaanotolla käyntejä sekä palveluksen keskeyttämisprosenttia. Varusmiehiltä saatu palaute on ollut positiivista ja moni on saanut motivaation kohottaa kuntoaan paitsi palveluksensa aikana, mutta myös reserviin siirryttyään.

Suomen koulujärjestelmässä on vähennetty liikunnan määrää. Varusmiehille on tärkeää järjestää palvelusaikana nousujohteista monipuolista liikuntakoulutusta jokaisen oman kunnon mukaan jolloin viimeistään saataisiin nuoret liikkumaan. Myös Suomen asevelvollisuuteen perustuva armeija vaatii, että jokainen reserviin kuuluva henkilö omaa hyvän fyysisen kunnon suoriutuakseen tarvittaessa omassa sodanajan tehtävässään.