Libanonissa on käyty hyvin epäsuhtaista sotaa: Israelin asevoimilla on ollut valtava mies- ja kalustoylivoima, Hizbollahilla pieni määrä kevyillä aseilla varustettuja taistelijoita. Hizbollah ei ole kyennyt estämään Israelin ilmapommituksia, eikä Israel Hizbollahin raketti-iskuja. Molemmat osapuolet ovat kärsineet mies- ja kalustotappioita. Libanonin omat asevoimat ovat heikot eivätkä ole osallistuneet taisteluihin ilmeisesti lainkaan.

Israelin ylivoimainen ilma-ase on suorittanut ilmahyökkäyksiä Etelä-Libanonin kohteisiin päivällä ja yöllä. Käytössä on moderneja täsmäaseita, ohjautuvia pommeja ja rynnäkköohjuksia, jotka torjunnan välttämiseksi voidaan laukaista korkealta ja kaukaa. Maaleja ovat kiinteät kohteet, kuten rakennukset ja sillat, koska liikkuvien maalien tuhoamiseen aseet eivät sovellu. Hizbollahin taistelijoita vastaan on käytetty panssarivaunuja ja tykistöä. Israelin asevoimilla on myös tykistöraketteja ja -ohjuksia, joita on käytetty aiemmissa kahakoissa.

Israelin ilmavoimat voivat operoida esteettä, kun Libanonin asevoimilla ei ole ilmapuolustuskykyä. Sadat tuhannet libanonilaiset siviilit kärsivät tästä puutteesta nyt eniten. Israelin ilmavoimilla on tunnetusti kyky eliminoida vahvakin ilmapuolustus, ainakin hävittäjät. Myös Israelin kaupunkien suojana olevien Patriot-ohjusyksiköiden tuli yltää Libanonin ilmatilaan.

Myös Hizbollah on havainnut ilmatorjunnan tarpeen. Israelin kerrotaan menettäneen Libanonissa 13.8. mennessä neljä helikopteria. 7. elokuuta 2006 raportoitiin Iranin luvanneen toimittaa kannettavia ilmatorjuntaohjuksia Hizbollahille. Kysymykseen tulisivat alun perin neuvostovalmisteiset olkapääohjukset Strela-2 ja 2M (SA-7), Strela-3 (SA-14) ja Igla-1E (SA-16). Myös iranilaisvalmisteisia Mithaq-1 -ohjuksia on luvattu. Osa ohjustyypeistä on teknisesti vanhentuneita ja häirittävissä, mutta niillä voidaan tulittaa ilmamaaleja 2–3 km:n korkeudelle ja ne soveltuvat sissisotaan. On arveltu, että ohjusampujat ovat Iranin vallankumouskaartin miehiä. Israelin ilmavoimien täsmäiskuja ohjuksilla ei voi torjua, mutta matalalentotoiminta voidaan estää.

Hizbollahin ainoa vastahyökkäyskeino on ollut maasta laukaistavien rakettien käyttö Israelin kohteisiin. Middle East Intelligence Bulletin raportoi jo marraskuussa 2002 Iranin ja Syyrian massiivisista rakettitoimituksista Hizbollahille – puhuttiin jopa yli 10 000:sta raketista. Katjusha-raketit ("Stalinin urut") ovat tuttuja suomalaisillekin; 122 mm raketin ampumaetäisyys on 20 km, pienempikaliiperisen 8 km. Omatekoiset raketit tunnetaan nimellä Kassam. Iranilaisvalmisteisen Fajr-3-raketin (230 mm) ampumaetäisyys on 40 km, isomman Fajr-5:n yli 70 km. Iranin arvellaan myös toimittaneen Hizbollahille ballistisia Zelzal-2 -raketteja (kaliiperi 610 mm, taistelulataus 600 kg, kantama 210 km) – sillä ulottuisi Tel Aviviin saakka. Ajoneuvoon sijoitettua raskasta asetta on kuitenkin vaikea liikutella ja piilotella Israelin ilmavoimilta.

Pääministeri Simon Peres teki heinäkuussa 1996 amerikkalaisten kanssa sopimuksen laser-aseen kehittämisestä Israelin asutuskeskusten suojaamiseksi raketti- ja kranaatinheitiniskuilta. Tuloksena oli THEL (Tactical High Energy Laser), jonka onnistunut koeammunta suoritettiin kesällä 1999. Lyhyen kantaman (5 km) sädeaseella voitiin tulittaa 12 maalia minuutin sisällä. Yhden laukauksen hinta oli 3000 dollaria. Tutkalla voitiin seurata 60 maalia yhtä aikaa. Tällaisia tuliyksiköitä olisi nyt tarvittu Libanonin rajalle 8 kpl. Tarkoitus oli ottaa ase operatiiviseen käyttöön vuonna 2007, mutta suorituskyvyssä ilmeni pahoja sää- yms. rajoituksia, joten projekti (hinta yli 500 miljoonaa dollaria) keskeytettiin tänä vuonna. Suunnitteilla on kuitenkin liikkuva versio MTHEL ja lentokenttien suojaamiseen soveltuva uusi Skyguard-asejärjestelmä. Ballististen ohjusten torjuntaa varten Israelilla on kolme upouutta Arrow 2 (Hetz) -torjuntaohjuspatteria ja kolme Patriot-ohjuspatteria. Niitä voidaan tarvita Iranin mahdollisen ohjushyökkäyksen torjumisessa.