3/2005

Selonteon seurauksia

Koska Ilmatorjuntaupseerin tämän numeron teemana on johtaminen, yritän käsitellä selonteon vaikutuksia joukko-osaston johtamisen näkökulmasta ja vähän yleisemminkin. Olkoon kirjoitukseni ”villakoiran ydin” vaikkapa muutosjohtaminen. Seuraavat tilanteeseen sopivat lainaukset ovat joidenkuiden minulle tuntemattomien viisaiden toteamuksia:

"Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus ovat samaan aikaan läsnä kulttuurissamme, organisaatiossamme ja meissä itsessämme"

"Tulevaisuus voidaan kohdata monin eri tavoin - sinne voidaan ajelehtia tai se pyritään ottamaan haltuun"

Johtaminen ei ole aina helppoa

Kun toiminta on vakiintunutta ja asiat pääosin sujuvat rutiinipolkuja noudatellen, voi johtajan taakka olla hyvinkin kevyt ja miellyttävä kantaa. Osaavat ja tehtäviensä tasalla olevat asianhoitajat organisaatiossa valmistelevat ja tuovat päätettäväksi toimintasuunnitelmissa jo ennalta linjattuja asioita. Vain harvoin tulee eteen todella tiukkoja ”caseja”.

Muutos aiheuttaa aina pyörteitä tasaiseen virtaukseen – pääsääntöisesti myönteisiä, kehitystä ja iloa tuovia asioita. Lakkautettava joukko-osasto joutuu muutoksessa suorastaan myrskyn silmään; tilanne on pahin ajateltavissa oleva rauhan ajan kriisi. Vakiintuneet käytännöt murtuvat ja organisaatiossa joudutaan arvioimaan omaa tilaa aivan perustasoja myöten.

Vanhat teoriat tarvehierarkioista ja perustarpeiden kohoamisesta yksilötasolla tiukassa tilanteessa päällimmäiseksi ovat varmasti totta. Joukon toimintaa tarkasteltaessa pätevät soveltaen samat periaatteet. Johtajien on pidettävä huoli tehtävien priorisoinnista, toiminnan vaaditusta tasosta sekä hallitusta ja halutun suuntaisesta muutoksesta.

Lähestymistapoja voi olla useita – minkä tai mitkä niistä johtaja valitsee ja miten toimintaansa painottaa, on tietysti kiinni tilanteesta, mutta ennen kaikkea johtajan omasta arvomaailmasta. Lähestymistavasta riippumatta muutoksen johtamisen kulmakiviä ovat aina kuitenkin:

•         päämäärän selkeyttäminen

•         suunnittelu

•         sitouttaminen

•         päämäärätietoinen johtaminen

•         tiedottaminen

•         rehellisyys.

Häiritsevää kohinaa esiintyy

Rakennemuutoksen toimeenpanossa on yksittäisen joukko-osaston vaikuttamismahdollisuuksiin nähden ylivoimaisia tehtäviä. Niistä selvitäänkin vain koko hallinnonalan päätöksentekoketjun samansuuntaisin toimin.

Tärkeimmissä asioissa ollaan läpi organisaation juhlallisen yksimielisiä, mutta kovat, toimenpiteille perusteita antavat päätökset viipyvät toimeenpanon kannalta tuskallisen kauan. Suunnitteluvaiheessa, ennen sitovia päätöksiä on viimeinen mahdollisuus merkittävästi vaikuttaa asioiden kulkuun. Tässä tilassa avautuu myös mahdollisuus kapea-alaiselle ja pikkunäppärälle toisarvoisilla argumenteilla tapahtuvalle pelailulle organisaation eri portailla – sitäkin esiintyy. Sotilaskulttuurissa perinteisesti päätös näyttää tarkan suunnan, johon köyttä yhdessä kiskotaan eikä jälkiviisas vinkuminen ei enää auta. Vetävätköhän tässä rakennemuutoksessa kaikki köyttä samaan suuntaan ja ymmärtävätköhän edes mihin suuntaan sitä pitäisi nykiä?

Muutoksen suurimmat riskit syntyvät voimakkaasti yleistävän rationalisointijyräämisen ja toisaalta em. kapea-alaisuuden (=näkemyksettömyyden) yhdistelmästä. Aselajin johdon on oltava korostetun aktiivinen ja valvottava vastuullaan olevien tehtävien hoidon edellytyksiä. Tehtävää päätoimisesti hoitavalla taholla lienee paras tuntuma substanssiin ja sen tekemiseen, joskin liikaa nurkkakuntaisuutta on varottava. Valtavirrasta poikkeavat näkemykset on tietysti kyettävä perustelemaan ymmärrettävästi, mikä parhaassa tapauksessa palkitaan koko organisaation sitoutumisella.

Tehtäväkeskeinen lähestymistapa

Työnantajavirkamiehen rooliin kuuluu huolehtia organisaationsa toimivuudesta ja kustannustehokkuudesta. Joukolle määritetyistä perustehtävistä ja vuosisuunnittelussa asetetuista tarkennuksista on suoriuduttava tehokkaasti ja työnantajan etua valvoen – sellaisenaan ihan selkeä linja noudatettavaksi. Helsingin Ilmatorjuntarykmentin (HelItR) tapauksessa tehtävät ovat vaativia ja niillä on suora vaikutus kansalliseen turvallisuuteen.

SA-tehtävä, sen korkeatasoinen valmistelu ja suoritustaso ovat aivan ehdottomassa etuasemassa, koulutus ja joukkotuotanto kiinteänä osana sitä. Harvalla puolustusvoimien ja etenkin maavoimien joukolla on näin ripeät ja selkeärajaiset velvoitteet ilman vaihtoehtoisia toimintasuuntia. Pääkaupunkiseudun ilmapuolustuksella on maan turvallisuuden kannalta strateginen merkitys ja sen tasokas hoitaminen asettaa joukko-osastolle perustilanteessakin kovia vaatimuksia. HelItR:n kannalta selonteon tärkeimpiä reunaehtoja oli harjoittelumahdollisuuksien, johtamistilojen ja muiden keskeisten toimintaedellytysten turvaaminen nimenomaan tämän tehtävän hoitamisessa. Asia on todettu ja kirjattu useasti mm. Puolustusvoimain komentajan sanomana.

Aselajin toimintaedellytykset ovat myös tässä rakennemuutoksessa kriittisessä vaiheessa. Lehtemme päätoimittaja kirjoitteli pari numeroa sitten aselajien alasajosta eikä siihen tarvitse lisäillä mitään. Sirpaloiduttaessa liian pieniin osiin, on aselajiosaaminen vaarassa kadota. Henkilöstökokoonpanon tulee tarjota riittävä rekrytointipohja ja mahdollisuus eri tehtävätasoihin omissa kokoonpanoissa, jotta erityisesti varttuneempi sotilashenkilöstö ei pakosta ajaudu muualle. Ilmatorjunta-aselajin useimmilla sektoreilla osaamisen vaatimustaso asettuu niin korkealle, ettei sitä enää saavuteta ”oman toimen ohella” -puuhastelulla. Tätä lukiessanne esitys PsPr:n uudeksi henkilöstökokoonpanoksi lienee jo Pääesikunnan käsittelyssä.

Meillä HelItR:ssä on pääkaupungin pelastajan perinteet ja velvoitteet, jotka haluamme viedä toimivina eteenpäin. Tuskinpa nyt kukaan päättäjistäkään haluaisi jäädä historiaan tämän rakenteen romuttajana…

Ihmiskeskeinen lähestymistapa

Sotilasvalassa kehotetaan huolehtimaan johdettavaksi uskotusta joukosta sen viimeistä jäsentä myöten – romanttisen idealistin nuotit? Rakennemuutoksessa annetut rationalisointivaatimukset ovat raakoja, kasvottomia lukuja, joista löytyy selkänoja tylyille, tehokkuusvaatimuksia painottaville toimenpiteille – yksipuolisen virkamiesjohtajan pelastusrengas? Oikea lähestymistapa löytynee jostain em. väliltä, mutta toimintalinjan valinnasta voi syntyä äkkiä ristiriita johtajan omassa sisäisessä arvojärjestyksessä.

Selonteon toimeenpanon peruskiveen on hakattu hyvän työnantajan periaatteiden noudattaminen, erityisesti henkilöstöjohtamisen alalla. Tukitoimien keinovalikoima on monipuolinen ja työsuhteeseen liittyvät pelisäännöt on kuvattu hyvin. Näillä eväillä ”kaveria ei jätetä” ja henkilöstön jatkosijoittumisesta voidaan huolehtia mahdollisimman hyvin – jos sääntöjä noudatetaan. Täältä ravintoketjun alapäästä ei ole juurikaan keinoja vaikuttaa muualla organisaatiossa tapahtuneisiin virheellisiin menettelyihin, joita ei voi mitenkään perustella valinnassa ohitetulle henkilölle. Puolustusvoimien henkilöstöjohdon kaikenlaiseen vakanssipelailuun ottama tiukka linja on lakkautettavan joukko-osaston kannalta ilolla tervehdittävä asia. Juuri tämä kaltaista tukea me tarvitsemme!

Henkilöstöjohtaminen muutostilanteessa on kykyä ja uskallusta kohdata työntekijät yksilöinä ja ihmisinä – kaikilla on omat elämäntilanteensa, joihin ei ole vakioratkaisuja. Kyse on myös rehellisyydestä ja itsensä likoon laittamisesta. On uskallettava sanoa kipeitäkin totuuksia ja tarvittaessa myöntää tietämättömyytensä ja rajalliset valtuutensa. Yksilöstä huolehtiminen on täyttä arkea täällä ”kuraportaassa” – selonteon sarakkeissa olevilla numeroilla on nimi ja kasvot.

Henkilöstökokoonpano ratkaisee useimpien kohtalon – paikkaa tarjotaan ja valmiutta siirtymiseen kysytään. Sotilaille siirtovelvollisuus on tiedossa oleva ”luontaisetu”, mutta sen realisoituminen on aina harkinnan paikka. Siviilityöntekijöille siirrot ovat vieraampia – valtion ”pitkä ja kapea leipä” on tarjottu perinteisesti yhdellä ja samalla paikkakunnalla. Ydinosaajia kuitenkin tarvitaan ja valmiutta muuttoon kysytään monelta heistäkin.

Osalle joukosta on väistämättä edessä tilanne, jossa pv:lla ei ole tarjottavana työtä. Tämä ryhmä tarvitsee tukitoimia kaikkein kipeimmin ja heitä tulee rohkaista kohtaamaan tilanne avoimin mielin. Muutos tarjoaa myös tilaisuuden uudenlaiseen elämään - se on vain osattava nähdä mahdollisuutena. Vaikka tunnelma saattaa ensin olla lohduton, asioilla on yleensä tapana järjestyä. Irtisanoutuvakin henkilöstö saattaa lähteä talosta positiivisella mielellä, mikä on parasta ajateltavissa olevaa maanpuolustustyötä, etenkin, jos vaihtoehtona on katkeroitunut ja mielestään huonosti kohdeltu väki.

Tällä sektorilla vain hyvä omatunto antaa kunnollisen yöunen. On päivittäin saatava myöntävä vastaus tarkistuskysymykseen: Onko kaikki mahdollinen tehty? Henkilöstöasioissa yritämme kaikkemme, jotta tulos olisi jokaisen kohdalla mahdollisimman hyvä. Uskon, että rykmentin henkilöstö aistii ja tuntee tämän.

Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi en usko raakojen lukujen ehdottomuuteen – joustoa on oltava. Pelkkä yksipuolinen numeroihin tuijottaminen ei ole järkevää. ”Henkilöstö on tärkein voimavaramme” – katetta tuolle lausumalle hankitaan, aivan samoin kuin luottamuskin lunastetaan joka päivä

Komentaja vastaa kaikesta

Komentajan vastuu on jakamaton. Minulle uskotun joukon johtajana koen suurta vastuuta 1) henkilöstöstäni ja 2) joukkoni tehtävistä sekä 3) aselajin tulevaisuudesta. Kirjausjärjestyksen perustelen sillä, että ajallisesti ratkaisut on löydettävä tässä järjestyksessä. Tehtävistä huolehditaan ja aselajia kehitetään, mutta sitäkään ei voida tehdä ulkoistamalla kehityksen tekijät ja tehtävien hoitajat.

Vaikka vastuu on jakamaton, voi taakkaa tasata monille hartioille. Onnekseni asioita valmisteltaessa ja hoidettaessa tukenani HelItR:ssä on asiantunteva ja sitoutunut lähipiiri. Juuri nyt tilanteen kehittyminen näyttää kohtuullisen hyvältä.

Hyvät lukijat, aion edelleenkin pitää Teidät tietoisena tilanteen kehittymisestä.

Eversti Timo Rotonen

Helsingin Ilmatorjuntarykmentin komentaja