3/2005

91. KADETTIKURSSIN ILMATORJUNTALINJA

Saavuimme Ilmatorjuntakoululle Hyrylään 17.2.2005 vahvuudella 18. Takana oli vajaa puoli vuotta opiskelua Maasotakoululla, ensimmäinen kosketuksemme upseerikoulutukseen ja kadetin elämään. Tuo aika oli kulunut muutamaa leiriä lukuun ottamatta kirjojen parissa. Perusopintojen yleisen vaiheen teoreettisuus loi pohjan yllätykselle, joka odotti meitä Ilmatorjuntakoululla. Heti ensimmäisestä viikosta lähtien kävi selväksi, että aselajiopinnoissa oli kyse käytännöstä - kynnenaluset mustaavasta ja illoille venyvästä työstä.

Perusopintovaiheen aselajiopinnot Ilmatorjuntakoululla

Kurssin alussa joukkomme jaettiin kahteen jaokseen, joiden ohjaajiksi nimettiin yliluutnantti Ahti Piikki ja yliluutnantti, myöhemmin kapteeni, Janne Tähtinen. Kurssin johtajana toimi kapteeni Pasi Seppälä. Pelin henki tehtiin kouluttajakuntamme puolelta selväksi jo kättelyssä: töitä tulisi olemaan paljon, tenttejä riittäisi joka viikolle ja paljon olisi kiinni omasta oppimishalustamme. Koulutus alkoi 23 ITK 61 kalustokurssilla sekä tulenjohto- ja viestiopinnoilla. “Sergei-kurssi” oli toteutukseltaan hyvin maanläheinen ja sen päättyessä jokainen kurssilaisista osasi purkaa kyseisen tykin osatekijöihinsä ja jopa koota takaisin kasaan. Samalla opimme myös huoltamaan järjestelmää ja saimme hyviä vinkkejä siitä, miten sitä kannattaisi varusmiehille kouluttaa. Kun tykki itsessään oli tullut tutuksi, oli aika oppia sotimaan sillä. 23 ITK 61 jaoksen taistelukurssi huipentui Räyskälässä järjestettyyn taisteluharjoitukseen, joka lyhyydestään huolimatta oli erittäin opettavainen.

Räyskälän jälkeen sanoimme hetkeksi jäähyväiset vanhemmalle Sergeille ja siirryimme sen pikkuveljen 23 ITK 95:n pariin. Kalustokurssin jälkeen suoritimme tälläkin järjestelmällä jaoksen taistelukurssin, joka huipentui Hyvinkäällä järjestettyyn harjoitukseen. Saimme kurssin aikana järjestelmäkoulutuksen lisäksi myös hyvän kuvan pimeätaistelukyvyn merkityksestä nykyaikaiselle ilmatorjunnalle. Lämpökamerasta ja automaattisuuntauksesta huolimatta “ysivitonen” ei kuitenkaan voittanut kaikkien sydämiä vaan vanha kunnon “kuusykkönen” säilytti vankan kannattajakunnan kurssimme keskuudessa.

Tykkikoulutus huipentui kevään puolivälissä ilmatorjuntapatterin taistelun suunnittelun ja johtamisen harjoitteluun Hyrylän Sikokallion maastossa, jossa osa kadeteista sai toimia patteritasan tehtävissä ja kaikki pääsivät kokeilemaan tulenjohtamista jaoksen ja patterin tasalla. Vihollinen onnistuttiin torjumaan niin vaakasuoran lumisateen kuin auringonpaisteenkin keskellä vain vähäisin omin tappioin. Samalla viimeisillekin alkoi viestikoulutuksesta vastanneen yliluutnantti Petteri Törmäsen iloksi härmistyä se, mitä tehdään jos: ”TJ-datassa on jii taikka gee”

Kun Sergei modifikaatioineen oli käsitelty, siirryttiin ITO 2005M järjestelmän koulutukseen. Koska harjoituskalustoa ei maassa vielä ollut, jouduimme tyytymään ITO86 kalustoon, vuokrattuun nostolavaan ja mielikuvitukseen. Kalustopuutteista huolimatta koulutus kapteeni Ari Paavolan johdolla oli hyvin mielenkiintoista ja vapaan keskustelun sekä kehittämisen ilmapiiri sai riveissämme aikaan innostunutta pioneerihenkeä. Etenkin Keski-Uudenmaan alueella toteutettu tiedustelu, suunnittelu- ja käskynantoharjoitus jätti käteen konkreettisen kuvan tulevan ohjusjärjestelmän käytöstä esim. hyökkäävän pataljoonan alueella.

Lyhyen ohjuskoulutuksen ja sen jälkeen toteutetun 12.7 ITKK 96 kurssin jälkeen olimme valmiita Lohtajan 2/05 ilmatorjuntaleirille, jossa suoritimme kovapanosammunnat 23 ITK 61 ja 95:lla sekä 12.7 ITKK 96:lla. Meillä oli myös onni seurata ilmatorjunnan 80-vuotisjuhlallisuuksiin kuuluneita näytösammuntoja. Lohtajan leiri jäi pysyvästi kaikkien mieleen kovan työnsä, ampumisen riemun, kadettikasvamisen ja hiekan ansiosta. Lohtajalla tajusimme myös, että kevään aikana olimme todella oppineet jotain, itse asiassa aika paljon.

Lohtajan jälkeen olivat edessä vielä Läntisen ja Itäisen Maanpuolustusalueen taisteluharjoitukset, joista edelliseen osallistuimme pelijoukkona ItPtri (61/95) muodossa ja jälkimmäiseen pelijoukkona ITO2005M jaoksen muodossa sekä osittain ItPtri (61/95):n johtotehtävissä. Kokemukset molemmista harjoituksista olivat positiivisia ja kouluttajien omistautuminen työlleen ihailtavaa. Kurssin hyvä henki ilmeni korkeana taistelumoraalina unen puutteesta ja ruuansaannin satunnaisuudesta huolimatta.

Koulutuksemme päättyi periaatteessa em. harjoituksiin, joiden jälkeen olivat jäljellä vain erikoiskouluttajatutkinnot. Ne teettivät totta kai työtä, sillä paljon asioita oli ehtinyt jo unohtua, mutta kurssimme läpäisi kunnialla kaikki kokeet ja jokainen suoritti hyväksytysti 23 ITK 61 ja 95:n sekä 12.7 ITKK:n tutkinnot. Kokeiden jälkeen oli aika antaa ja ottaa vastaan palautetta sekä valmistautua kesälaitumille ja työharjoitteluun lähtöön.

Käytännössä kaikki kurssimme kadetit olivat tyytyväisiä aselajiopintojen antiin. Kiirettä välistä valiteltiin ja kieltämättä neljän asejärjestelmän sisäistämisessä oli työtä varsinkin, kun opiskelimme vielä välissä ilmasota- sekä ampumaoppia. Taisteluharjoitusten lyhyys aiheutti myös hieman kritiikkiä, mutta onneksi Lohtaja ja johtamisharjoitukset paikkasivat hyvin tämän puutteen. Erityisen positiivisena asiana harjoituksista jäi mieleen alati kehittynyt taistelutilanne, jota kouluttajat jaksoivat iloksemme kehitellä. Kysyttäessä, jäikö perusopintolinjalaisille aselajijaksosta eväät työelämää varten, vastasivat kaikki näin tapahtuneen, mikä on vahva todiste koulutuksen onnistumisesta puolesta.

Lopuksi

Aivan kaikki aika ei keväällä sentään kulunut opiskellessa vaan ehdimme myös järjestää saunailtoja, tutustuimme pääkaupunkiseudun yöelämään ja teimme opintomatkan Keskusrikospoliisin Rikosmuseoon kouluttajien ja vanhempien kadettien kera. Näiden tempausten ja yhdessä koetun koulutuksen kautta kurssihenkemme kasvoi erittäin hyväksi. Ja miksi ei olisi kasvanut, sillä Ilmatorjuntakoulun loistavat tilat tarjosivat hyvät raamit elämiselle ja olemiselle. Jäämme jännityksellä odottamaan, minne kandidaattivaiheemme aselajiopinnot tulevat sijoittumaan.

Osa kurssiveljistämme ja -sisaristamme valmistuu työelämään syyskuussa. Toivotamme heille parasta mahdollista menestystä, minne ikinä työtehtävät heidät vievätkään. Me loput suuntaamme syyskuun alussa Santahaminaan sotatieteen kandivaiheen opintoihin. Siellä edessämme on vaihteeksi teoreettisempaa opiskelua.

Kurssi kiittää lopuksi kaikkia kouluttajiaan hyvästä ja haastavasta opetuksesta. Erityisesti haluamme kiittää kurssinjohtajaa kapteeni Seppälää sekä jaosten ohjaajia yliluutnantti Piikkiä ja kapteeni Tähtistä saamastamme ohjauksesta ja opetuksesta ilmatorjuntamiehiksi ja -naisiksi kasvamisen tiellä.