3/2002

Kirjoittaja, everstiluutnantti Timo Rotonen palvelee Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen Esikunnassa hallinto-osastolla. Hän palveli vuosina 1998 - 2002 Oriveden Asevarikon päällikkönä.

 

Selonteon 2001 vaikutukset ilmatorjuntajärjestelmien huoltoon

Kirjoitus käsittelee selonteon vaikutuksia ilmatorjunnan ammusaseiden huoltojärjestelyihin ja Oriveden Asevarikon tunnelmia ja tapahtumia viimeisen vuoden ajalta. Joukko-osastojen lakkauttamiseen liittyy monia näkökulmia, joita ei mitenkään voi kuvata yksiselitteisesti - kukin kohtaa ja kokee asiat omassa tilanteessaan ja tavallaan. Varikon päällikkönä asetelmassa ei myöskään voi välttyä ristiriidalta toimiessaan samalla kertaa työnantajan edustajana ja edunvalvojana sekä joukon johtajana henkilötasolle ulottuvin kontaktein ja vastuuntunnoin.

Suuret linjat puhuttivat laajoja piirejä

Kesäkuussa 2001 julkisuuteen tullut Valtioneuvoston puolustuspoliittinen selonteko linjasi suuria, koko maan puolustuskykyyn vaikuttavia ratkaisuja. Alunperin 1997 tehdyn selonteon tarkistuspisteeksi tarkoitettu selvitys osoittautui vaikutuksiltaan odotettua laajemmaksi ja käynnisti useita rauhanajan organisaatioita koskevia muutoksia. Samanaikaisesti käynnissä ollut Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen (PvMatL) uudistus kytkeytyi selontekoon ja ehkä hieman rauhallisemmalla rytmillä toteutettavaksi aiottuja - ehkä joitain lisämuutoksiakin materiaalialan järjestelyissä - vauhditettiin.

Rauhanajan organisaatiomuutokset koskevat aselajeista rankimmin ilmatorjuntakoulutusta antavia joukkoja, jotka 1997 jäivät "pahaenteisesti" ennalleen - tuolloin oli tyyntä myrskyn alla. Kahden ilmatorjuntarykmentin uudelleenjärjestelyt ovat haastava ja ponnistuksia vaativa toimenpidesarja, jossa väistämättä joudutaan vaikeiden ja henkilöönkäypien ratkaisujen eteen. Tällä hetkellä yksityiskohtaiset suunnitelmat on laadittu ja niitä toteuttavat toimenpiteet jo pitkällä.

Puolustusvoimien Materiaalilaitos on Pääesikunnan alainen sotilaslaitos. Laitos vastaa maavoimien sekä muiden puolustushaarojen yhteisestä sotavarustuksesta koko sen teknisen elinjakson ajan. Materiaalin elinjakson hoitoon kuuluu tuotekehitystä, hankintaa, ohjeistusta, korjaus- ja huoltotoimintaa, varastonpitoa ja materiaalipalvelua sekä materiaalin käytöstä poistamista.

Kouluttavien joukko-osastojen asiakas eli varusmies on palvelukseen astuttuaan koko ajan, täysipäiväisesti järjestelmän hoidossa. Odotuksena kaikilla näillä nuorilla suomalaisilla on hyvin ja tehokkaasti järjestetty koulutus, joka tuottaa reservin sijoituksen edellyttämän osaamisen. Puolustusvoimien imagon ja osaamisen kustannuksella ei ole varaa koulutuksen epäonnistumiseen, johon tämän tyyppisissä järjestelyissä voi olla tarjolla aineksia erilaisista syistä johtuen. Kouluttajahenkilöstön osaaminen ja työmotivaatio ovat onnistumisen avaintekijöitä edellyttäen, että myös toimintaympäristöön liittyvät muut puitteet saadaan kuntoon. Näiden haasteiden edessä toivon Kymen ja Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmenttien henkilöstölle muuntautumiskykyä, voimaa ja sitkeyttä hoitaa vaativa tehtävänsä.

Huoltojoukoissa mittavia muutoksia

Sodanajan joukkojen vahvuuksien pienentyessä ja joidenkin asejärjestelmien lähestyessä niille suunnitellun elinjakson päättymistä kohdistuu supistus- ja rationalisoimistarpeita myös materiaalialan tehtäviä hoitaviin yksiköihin. Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen Esikunnan (PvMatLE) alaisuudessa olevassa varikkokentässä tämä näkyi konkreettisesti viiden toimipaikan lakkauttamispäätöksenä.

Ilmatorjuntakonekiväärien järjestelmävastuu siirtyy Kuopion Asevarikolle. (sa-kuva)

Varikot ja niiden toiminta tunnetaan laajoissa piireissä varusmieskoulutusta antavia joukkoja huimasti huonommin. Lähes poikkeuksetta varikoilla palvelee vain palkattua henkilöstöä ja rajapintana muihin joukko-osastoihin on pääasiassa taisteluvälinealan henkilöstö. Aivan perusteetta ei tarvitse väittää puolustusvoimien sotilaspukuisen ja muunkin palkatun henkilöstön tuntevan valitettavan huonosti Materiaalilaitosta ja sen hoitamaan laajaa sektoria. Paikallisesti varikot ovat kuitenkin huolto- ja varastointitehtäviensä ohella merkittäviä ja usein myös ainoita maanpuolustustyön tukipisteitä.

Mielikuvan muodostamista kyseessä olevan kokonaisuuden mitoista voidaan auttaa muutamilla numeroilla. Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen piirissä työskentelee noin 2200 henkilöä, mikä on noin 1/8 koko puolustusvoimien henkilöstöstä. Varikoiden (yhteensä 16 kpl) osuus koko laitoksen henkilöstöstä on noin 1900 henkeä, joista lakkautusprosessi koskettaa noin 300:a, kun selonteko kokonaisuudessaan vaikutti noin 800:n puolustusvoimissa palvelevan työjärjestelyihin.

Ilmatorjuntatykkien leirihuollot tehdään edelleenkin joukko-osastojen korjaamoissa. Tosin tilaajien joukkoon liittyy kaksi uutta ilmatorjunnan joukkoyksikköä Hämeen- ja Salpausselän Ilmatorjuntapatteristot.

Aselajin merkkikorjaamo sulkee ovensa

Oriveden Asevarikkoa (OrivAseV) voidaan luonnehtia ilmatorjunnan merkkikorjaamoksi, sillä se on jo vuosikymmenten ajan vastannut aselajin ammusaseiden varikkotasoisesta huoltamisesta. Useille ilmatorjuntamiesten sukupolville ovat tuttuja tykeissä, niiden varusteissa tai kalustokirjoissa olevat merkinnät OrivAseV tai AseV 6, jolla nimellä varikko tunnettiin ennen PvMatL:n perustamista vuonna 1993.

Päätös OrivAseV:n lakkauttamisesta oli ehkä luokassaan kaikkein yllättävin, koska varikko työskentelee täydellä "tilauskannalla" ja vastaavan työkuorman tarve oli nähtävissä vielä muutamiksi vuosiksi eteenpäinkin. Vuosien mittaan varikolla saavutetut tulokset ja muut järjestelyt ovat olleet valioluokkaa. Voidaankin ilmaista, että huippukuntoinen varikko kaatuu suorilta jaloilta. Pelkästään kustannussäästöillä tai tehokkuuden parantamisella ei lakkauttamista voida eikä kannattakaan perustella, mutta puolustusvoimien kokonaisjärjestelyyn, laajempaan yhteyteen kytkettynä selonteon perustelut ja lakkauttamisen syyt ovat löydettävissä.

Huollettavien ilmatorjuntatykkien rivistöt siirtyvät tulevaisuudessa Orivedeltä Lievestuoreelle. (sa-kuva)

OrivAseV:n toiminta lakkaa vuoden 2003 lopussa; PvMatL luopuu alueista ja kiinteistöistä ja työt järjestellään uudelleen. Ilmatorjuntatykkien järjestelmävastuut siirretään Lievestuoreen Varikolle ja ilmatorjuntakonekiväärin osalta Kuopion Asevarikolle. Maalilaitteiden järjestelmävastuun ottaa Lylyn Viestivarikko. Järjestelmävastuu ei tarkoita kaikkien huoltotöiden tekemistä vastuuvarikolla; vaihtoehtoja tälle ovat huoltotöiden teettäminen osaksi alihankintana muilla varikoilla tai ostaminen teollisuudelta.

Tätä kirjoitettaessa lopulliset ratkaisut ovat vielä muotoutumassa, mutta vahvimpana vaihtoehtona huoltotoimien käytännön järjestelyksi näyttää nousevan OrivAseV:n henkilöstön perustama yritys, joka myy huoltopalveluja puolustusvoimille.

Teksti-tv tyrmäsi - tiedostustappio puolustusvoimille

Selonteon sisältö vuoti etukäteen tiedotusvälineille ja sitä tarjoili ensimmäisenä YLEn teksti-tv mainiten sanomalehti Kalevan lähteekseen. Varikolla työskentelevän henkilöstön luonnollinen ensireaktio lakkauttamisuutisiin oli tyrmistys ja epäusko. Puolustusvoimien linjaorganisaatio ehti ääneen virallisilla kanavillaan vasta parin päivän päästä, jolloin tilanne oli menetetty.

Kuten lööppejä lukevat voivat päivittäin todeta, tiedottamisen perusetiikan rajamailla ja hieman niiden takana asustelevat kaikkein parhaimmin yleisöön menevät ja myyvimmät uutiset. Valmisteilla olevien asioiden julkisuuteen vuotamisesta säädetään vieläkin virallisemmin ja ärhäkämmin normein. Uutisointi ja erityisesti sen julkituonnin tapa herätti ansaittua närkästystä koko varikkokentän henkilöstössä. Asiaa valmistelleet tahot, eivät virkamiehet eivätkä parlamentaariset organisaatiotkaan selviä tiedotusputken ääripäässä olevien silmissä kunnialla ja ilman epäilyksen varjoa. Uutisissa käsitellyt asiat lienevät salattavuudeltaan sitä luokkaa, että ainakin virkamiehelle tietojen vuotamisesta kiinni jääminen tietäisi voimakkaita sanktioita. Muilla yhteiskuntaelämän alueilla tämä ehkä palkitaan käytettävissä olevalla palstatilalla seuraavien vaalien yhteydessä. Mene ja tiedä!

Ilmatorjuntaohjusten huollon suunnittelu ja toimeenpano vaatii hyvää suunnittelua ja asiantuntemusta. Ohjus lavetteineen sisältää elektroniikkaa, optiikkaa, hydrauliikkaa ja ajoneuvoalusta vaatii omat huollolliset tarpeensa. Oriveden Varikon lakkauttaminen ei vaikuta ilmatorjuntaohjusten huoltoon. (sa-kuva)

Hyvän johtamisen kulttuuriin ja periaatteisiin kuuluu joukon johtajan itsensä ensin kertoa omilleen huonotkin uutiset - jos siihen oli edes mahdollisuus. Jo niin monesti aikaisemminkin tiedottamisessa koettu tyrmäystappio ei ole puolustusvoimille ensimmäinen eikä varmaan viimeinenkään. Asiaa ei helpota yhtään, että tappio tulee nyrkkeilytermein iskulla "vyön alle" tai tiedon tulosuunnasta johtuen ehkä sittenkin tässä tapauksessa sotilaskielellä "omasta selustasta". Vahinko ehti kuitenkin taas tapahtua ja tiedotusvälineet onnistuivat tuoreessa uutisoinnissaan - sulka hattuun heille siis!

Jälkeenpäin arvioiden tilanteessa mukana olevien suhtautuminen on kriittisempää asioita kuin etäämpää katsovien - itsekeskeisyys on täysin luonnollinen asia ja elämän merellä aallot lyövät ajoin korkeinakin. Valtakunnan uutisista aihe katosi melko pian ja alueellinenkin uutiskynnys ylittyi vain joissain tapahtumien huippukohdissa.

Henkilöstö hankalassa tilanteessa

Tehdyn selonteon kaltaisissa prosesseissa on aina taustalla toiminnan keskeisten perusteiden muutoksia, joiden seurauksena on väistämättä myös henkilöstörakenteeseen tarvittavia muutoksia, jonka varikoiden työntekijät joutuivat nyt kohtaamaan. Pääosa varikoiden työntekijöistä on siviilihenkilöstöä, eikä valmius ja asennoituminen siirtoihin heillä ole lainkaan sama kuin sotilailla. Useimmat heistä ovat tulleet taloon "valtion pitkän ja kapean leivän" pariin ajatuksella koko työiän kestävästä varmasta ja turvallisesta työsuhteesta yhden työnantajan palveluksessa.

Vahvasta paikkakuntasidonnaisuudesta ja vakiintuneesta elämäntilanteesta seuraa useiden kohdalla haluttomuus siirtyä ja edelleen kieltäytyminen ottaa vastaan muualla puolustusvoimissa tarjottuja vastaavia tehtäviä - jos niitä edes on tarjolla. Tästä johtuen moni aikuisikäinen joutuu odottamattomaan ammatinvalinta- tai työnhakutilanteeseen. Osa työntekijöistä aloitti aktiiviset toimet heti päätösten tultua julkisuuteen siirtymällä palkattoman virka- tai vastaavan muun vapaan turvin kokeilemaan työskentelyä siviiliyrityksissä tai opiskelemaan. Vapaiden myöntäminen olikin ainoa alkuvaiheessa työnantajavirkamiehen käytössä ollut keino vaikuttaa asiaan - minimoitua managementtia, jonka taustalla päätökset etenivät tuskallisen hitaasti.

Puolustusvoimien henkilöstöstrategian kantavin ajatus jo useiden vuosien muotoiltu lauseeksi "Henkilöstö - tärkein voimavaramme". Tätä velvoittavaa lausetta on pyritty lunastamaan organisaatiomuutosten yhteydessä henkilöstölle suunnattavilla monipuolisilla ja voimakkailla tukitoimilla, joiden järjestelyt ajoittuvat useille vuosille. Tukitoimien aloittaminen edellyttää kuitenkin eduskunnan ja ministeriöiden käsittelyn läpivientiä ja päätöksiä. Käsittelyn venyminen yli 9 kk:n mittaiseksi koettiin varmasti piinallisena, mutta päätöksen jälkeen asiat ovat alkaneet edetä yksilötasolla ja tällä hetkellä jo hyvin monet lakkautettavien varikoiden työntekijät tietävät vuoden 2004 alun tilanteensa. Jos samaa rataa edetään, löytyy henkilöstöstrategialle myös todellista katetta.

Sotilasvalan ja vastuuntuntoisen ihmisten johtajan roolin sisäistäneenä se, että kaikki työntekijät löytävät paikkansa ja asiat järjestyvät oli koko ajan ja on edelleenkin mielessäni. Joukon keskellä toimiessaan ympärillä olevat ihmiset kokevat paljon numeroita, lukumääriä tai organisaatiokaavion laatikoita tunneperäisemmin. Onneksi asioilla on tapana järjestyä, mutta varikolla yleisesti käytetty ja aika kuvaava termi: "vuosi löysässä hirressä" koetteli ajoin kyllä leadership-taitoja. En voi oikein vilpittömästi suositella kenellekään, vaikka syväjohtamista olisi syytä harjoitella käytännön elämässäkin aina ylimpiä esikuntia myöten.

Suhtautuminen maltillista ja käsittely ymmärtäväistä

Heti ensityrmistyksen jälkeen varikon henkilökunta otti hyvin maltillisen ja aikuismaisen asenteen. Työskentelymotivaatio ei vielä heti kesälomien 2001 jälkeen ollut mitenkään huimaavan korkealla, mutta jo syyskuussa näyttivät henkisen prosessoinnin kannalta pahimmat vaiheet olevan takana. Surutyö ottaa aina aikansa.

Paikallisilla (kunnat, kaupungit) tahoilla ymmärrettiin myös hyvin pian lähes kauttaaltaan, ettei lakkauttamispäätöstä saada kumottua ja olisi ajan sekä energian haaskausta käyttää panoksia siihen - barrikaadeille nousua ei esiintynyt. Oriveden kaupungin ja paikallisvirkamiesten suhtautuminen asiaan oli alusta asti asiallista ja tilanteen vaikeudet ymmärtäen rakentavaa. Yhteisesti todettiin parhaaksi vaihtoehdoksi suunnata katse eteenpäin, alkaa etsiä uusia mahdollisuuksia ja kääntää vaikeudet voitettavissa oleviksi haasteiksi. Kaikki tehokas peliaika on käytettävä hyödyksi.

Selonteon käsittelyssä nousi eduskunnassa esille erityisesti Pirkanmaan kansanedustajien voimakkaita kannanottoja, joiden tärkeimpänä pontimena oli täysin ymmärrettävästi henkilöstön tilanteen turvaaminen. Varikon lakkauttamisen työllisyysvaikutukset Orivedellä nähtiin syystäkin dramaattisina. Kyseessä on kaupungin itsensä jälkeen paikkakunnan toiseksi suurin työpaikkakeskittymä 100 hengen ja noin 4 %:n osuudella kaikista työpaikoista, mikä vastaisi esimerkiksi Tampereen mittakaavassa lähes 2000 työpaikan lakkauttamista.

Useita delegaatioita vieraili varikolla tutustuen tilanteeseen ja seurannaisvaikutuksiin. Pääministerin suulla hallitustason kannanottona luvattiin harkita erityisiä tukitoimia. Eduskunnan päätöslausuman mukaisesti elinjaksonsa loppuvaiheessa olevat asejärjestelmät tulisi huoltaa nykyisissä paikoissaan, mikä voidaan katsoa tarkoittavan lähinnä 23 ItK 61:n huoltamista Orivedellä.

Yrittäjyys nostaa päätään

Yksi selontekoon kirjatuista keskeisistä ajatuksista on puolustushallinnon pyrkimys kumppanuuteen teollisuuden ja kaupallisella pohjalla toimivien yritysten kanssa. Puolustusministeriön ohjauksessa ja tukemana on parhaillaan menossa kumppanuusohjelma, jolla pyritään löytämään ja edistämään pilottihankkeita eri toimintasektoreilla tapahtuvaan yhteistyöhön. Kumppanuuden ulottuessa myös kriisiajan järjestelyihin se luokitellaan strategiseksi.

Puolustusvoimien ydinprosessien ulkopuolella olevia toimintoja ja tuotteita pyritään hankkimaan ostopalveluina vakailta ja asiaansa sitoutuneilta yrityksiltä. Tässä ei sellaisenaan ole mitään erityisen radikaalia, koska maanpuolustus on perinteisestikin laajimmillaan ollut koko suomalaisen yhteiskunnan yhteinen asia ja kriisitilanteen syventyessä sen toiminnot on suunnitelmallisesti suunnattu samoihin tavoitteiden hyväksi.
Uutta on se, että puolustusvoimat suuntaa omia rajallisia resurssejaan entistä painokkaammin sotilaallisen valmiuden kannalta olennaisiin ydintoimintoihin eikä itseriittoisesti pyri tekemään kaikkea omassa piirissään. Kaikille töille on osaavimmat tekijänsä ja tällä menettelyllä myös yhteiskunta syventää rooliaan ja vastuutaan maanpuolustuksessa!

Harmoniassa edellä olevan periaatteen kanssa alkoi syksyllä 2001 myös OrivAseV:n henkilöstön piirissä muotoutua ajatus nykyisen osaamisen myyntiin perustuvasta yrityksestä. Onnistumiselle nähtiin kolme keskeistä edellytystä ja reunaehtoa: toimitilojen saaminen käyttöön järkevin kustannuksin, pitkäkestoisen tilaussopimuksen saaminen ja osaava henkilöstö.

Henkilöstön sitoutuminen vaikuttaa tällä hetkellä olevan riittävä. Arviolta noin 30 henkeä työllistävän yrityksen ulkopuolelle jää tietysti henkilöstöä, joista osa siirtyy puolustusvoimien sisällä ja osa muille markkinoille. Kokonaisvaikutukseltaan ratkaisu on eri vaihtoehdoista kuitenkin henkilöstön ja paikkakunnan työllisyyden kannalta ystävällisin. Eduskunnan lausuma tai ainakin sen henki toteutuu parhaimmalla tavalla.

Oriveden kaupunki on hankkimassa korjaamohallia ja sitä ympäröivää maa-aluetta rakennuksineen omistukseensa ja aikoo vuokrata yritykselle sen tarvitsemat tilat, joten sekin osatekijä näyttää tulevan kuntoon. Hinnan muodostuminen kohtuulliseksi on osa hallitustasolla luvattua valtion vastuunottoa ja erityistoimenpiteitä eikä sitä pidä tulkita laajemmassa yhteydessä esimerkiksi valtion normaalin kiinteistöpolitiikan muotona.
Kysymys tarjottavista tuotteista ja huoltopalveluista on valmisteluvaiheessa. Periaatteessa yrityksen olisi mahdollista tarjota samoja huoltopalveluita, jotka varikkokin tuotti, mutta kannattavuustekijät määräytyvät eri perustein. Valmistelun, kuten myös sopimuksen on sisällöltään ja hengeltään kestettävä kriittinenkin, vaikkapa kilpailulainsäädännön edellyttämä tarkastelu. Asetelma on uraa uurtava ja hyvin mielenkiintoinen.

Keskustelun kohteena olevat tuotteet ja palvelut sijoittuvat nyt huomattavan lähelle puolustusvoimien ydinosaamista ja yrityksen rooli ja velvoitteet esimerkiksi kriisiaikana on kyettävä hahmottamaan aikaisemmista toimintamalleista poikkeavasti. Yrityksen alkuasetelma on tukevalla pohjalla, jos sopimuksella vahvistettua tilauskantaa riittää useiksi vuosiksi. Useissa yhteyksissä on kuitenkin tuotu selkeästi esille, ettei tarkoituksena ole luoda puolustusvoimien "syöttilästä" ja yrityksen tulee suuntautua tuotteillaan ja toiminnallaan vapaille markkinoille.

Onnistuessaan yrityksen muodostuminen ja henkilöstön sekä palveluiden järjestyminen hyvällä tavalla on paraatiesimerkki, jossa täysin epämatemaattisesti ilmaisten kaikilla osapuolilla on vain voitettavaa. Valtion kannalta asiaa voidaan pitää ensisijaisesti henkilöstöpoliittisena imagokysymyksenä, puolustusvoimien kannalta menetelmänä järjestää ase- ja muiden järjestelmien huolto uudella ja järkevällä tavalla, Oriveden kaupunki ja yrityksen henkilöstö hyötyvät asetelmasta työllisyyden ja jokapäiväisen leivän muodossa. Henkilökohtaisesti voin vain toivoa ja toivottaa hyvää menestystä työn tähän vaiheeseen ja etenkin jatkoon.

Paljonko notkahtaa - jos yleensä notkahtaa

Huollon tason notkahdusta ei voida välttää hoidettiinpa muutosjärjestelyt miten tahansa. Kalliisti hankittua osaamista katoaa ja uuden syntyminen kestää jopa useita vuosia. Puitteet ja työskentely uusissa toimipaikoissa vaativat hiomista, jota voidaan tietysti vähentää huolellisella suunnittelulla. Avainkysymys on tietenkin, paljonko huollon taso saa notkahtaa - mitä systeemi kestää.

Muutos kohdistuu C-tasoon eli varikon ylläpitämään varikko/tehdastason huoltoon ja varuskuntakorjaamoiden ylläpitämät B-tason järjestelyt säilyvät ennallaan. Kalustojen käyttäjät eli kouluttajat ja varusmiehet tuskin edes huomaavat päivittäisessä työssään muutoksia, taisteluvälinealan henkilöstö joukko-osastoissa ja esikunnissa joutuu sen sijaan varmasti opettelemaan uusia yhteistoiminnan muotoja.

Tilanteen tasaannuttua ja viimeistään kohtuullisen siirtymävaiheen jälkeen on näillä lähtöasetelmilla kaikki edellytykset odottaa ilmatorjunnan ammusaseiden huollon ja tuotteiden laadun pysyvän aivan totutulla, korkealla tasolla.

Vaikutukset kriisiajan huollon järjestelyyn ovat vielä osin avoinna ja järjestelyjen yksityiskohdista päätetään operatiivisen suunnittelun määräaikaisten kierrosten myötä. Varikon perustamisvastuulla olevat sodan ajan yksiköt säilynevät ainakin niin kauan kun järjestelmävastuiden siirto on saatu loppuun. Siviiliyritysten vastuiden voidaan kuitenkin olettaa kasvavan ainakin jossain määrin.

Materiaalilaitoksen olemassaolon oikeutus sekä rauhan että kriisin aikana voidaan kiteyttää mottoon: "Laadukasta materiaalia puolustukselle" ja laitoksen toimintaprosessien keskeisimmän tuotteen määritelmään: "Käyttökuntoinen materiaali oikea-aikaisesti käyttäjällä". Nämä velvoittavat lausumat koskevat tietysti myös laitoksen hankkimia tuotteita ja palveluja ja niiden sisällöstä myös halutaan vastata kaikissa tilanteissa.

Käyttäjät - olkaa siis huoleti!