3/2002

Ilmatorjunnan tarkastaja eversti Pertti Viik

Heinäkuussa tehtiin päätös, että ItO 2005 järjestelmäksi hankitaan STN Atlaksen ASRAD-R- järjestelmä, jossa ohjuksena on ruotsalainen laserohjattu Bolide ohjus. Tutka on Ericssonin kuiskaava 3D tutka ja alustana Unimog maastokuorma-auto. Myöhemmin osa järjestelmistä tullaan sijoittamaan raskaan telamaastoajoneuvon alustalle. Näin saadaan valmiusyhtymiin ja pääkaupunkiseudulle järjestelmä, joka tuo pimeätorjuntakykyä ja lisää ulottuvuutta lähi-ilmatorjuntaan. Samalla se osin korvaa käytöstä poistuvaa tykkikalustoa ja laserohjattavana lisää häirinnänsietoa komento-ohjattujen ja lämpöhakuisten ilmatorjuntaohjusjärjestelmien rinnalla. Se tuo myös kykyä stand-off heitteiden torjuntaan, mutta ei suoraan korvaa mitään nykyistä järjestelmää.

Samanaikaisesti on käynnistetty ItO 2010 hankinnan valmistelu. Sillä on tarkoitus korvata nyt käytössä oleva ja elinkaarensa loppua lähestyvä lähi-ilmatorjuntaohjuskalusto. Poistuvan kaluston korvaamisen lisäksi hankinnan yhteydessä tullaan nykyiseen järjestelmään verrattuna saavuttamaan osin samoja etuja kuin ItO 2005 hankkeen yhteydessä. Järjestelmän ohjus voi olla ammu ja unohda periaatteella toimiva infrapunahakupäällä varustettu ohjus tai lasersäteen seurantaan perustuva ohjus, mutta samaan yksikköön saattaa jatkossa kuulua molempiakin ohjuksia häirinnän vaikeuttamiseksi.

Tässä vaiheessa voidaan kysyä; mihin ollaan tultu? Onko päästy johonkin suurempaan tavoitteeseen, vai onko tämä vasta alkua jollekin tulevalle? Tuskin oli vajaat 20 vuotta sitten henkilöä, joka oletti, että vuoteen 2005 mennessä meille tullaan hankkimaan koko nykyinen ilmatorjuntaohjus- ja johtokeskuskalusto ja samanaikaisesti ilmavoimille hankitaan uusi suorituskykyinen torjuntahävittäjäkalusto.

Noistakin hankinnoista huolimatta joudumme jatkuvasti arvioimaan kykyämme vastata nykyiseen ja tulevaan ilmauhkaan. Ilma-aseen kehityksen voitaneen olettaa etenevän tulevaisuudessa vähintäänkin nykyisellä vauhdilla, joten ilmatorjuntakaan ei voi jättäytyä kehityksestä syrjään. Toisaalta hankinnassa olevat järjestelmät tulevat olemaan käytössä pitkään ja katseet voidaan suunnata lähinnä keskipitkän- ja pitkän kantaman ohjusjärjestelmien puutteiden korjaamiseen. Kohdetorjunnalle asetettavat vaatimukset esimerkiksi kantaman suhteen ovat kasvaneet, eikä tarvetta voida enää täysin tyydyttää nykyisillä lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjuksilla. Pääkaupungin suojaksi hankittu BUK M1 -kalusto täyttää pitkän kantaman suojan tarpeen seuraavalle vuosikymmenelle, mutta seuraajalta edellytetään huomattavasti suurempaa kantamaa.

Tulevaisuudessa ilmatorjunnan uusia maaleja tulevat olemaan matalalla (5-10 km) -, keskikorkeudella (10-15 km) ja korkealla (15-20 km) toimivat taktiset ja strategiset miehittämättömät tiedustelulennokit, joita tullaan myöhemmin käyttämään myös aselavetteina. Toisaalta taktiset risteilyohjukset ja liitopommit ovat tulleet massakäyttöön. Niissä hyödynnetään myös häivetekniikkaa ja ne voidaan laukaista pitkänkin kantaman ilmatorjuntaohjusten ulottumattomista.

Tykkien osuus ilmatorjunnassa tulee radikaalisti vähenemään, mutta toisaalta “heitteen” torjunta erittäin lyhyiltä etäisyyksiltä voi jäädä tykkikalustojen tehtäväksi. Silloin kyse on kuitenkin vähintään 35 mm kaliiperista. Lisäksi tehtävä edellyttää suurta tulinopeutta ja herätesytyttimellä tai aikautuksella varustettuja ammuksia. Tärkeimpien yhtymiemme taisteluhelikopterien torjuntakykyyn tuo osaltaan parannusta taisteluajoneuvojen aseistus. Esimerkiksi CV 9030 FIN omaa hyvän helikopterien torjuntakyvyn ja se soveltuu rajoitetusti muidenkin ilmamaalien torjuntaan.

On myös viitteitä, että tykkien tilalle voidaan kehittää uusiakin asejärjestelmiä heitteiden torjuntaan. Kyseessä voisi olla esimerkiksi erittäin lyhyen kantaman ja jopa 120 mm kaliiberinen rakettityyppinen asejärjestelmä, jota ei voida pitää sen enempää tykkinä kuin ohjuksenakaan. Se tulisi todennäköisesti olemaan ammu ja unohda periaatteella toimiva rakettityyppinen laukaus, jolla olisi lennon aikana aktivoituva hakupää, joka tunnistaa maalin laadun ja liiketilan sekä räjäyttää taistelulatauksen. Teho varmistettaisiin ampumalla samaan maaliin useampia raketteja.

Osaan ilmauhkasta tullaan vastaamaan elektronisen sodankäynnin yksiköillä asejärjestelmien rinnalla. Kosovon sotakokemukset korostavat myös passiivisia ilmasuojelun keinoja ja tuolla sektorilla on alkanut voimakas kehittäminen eri puolilla maailmaa.
Ilmatorjuntayksiköiden ja käytettävien asejärjestelmien määrä tulee olennaisesti laskemaan, mutta kantamat ja teho kasvavat. Järjestelmät tulevat olemaan teknisesti erittäin kehittyneitä. Ne asettavat käytölle ja huollolle suuria vaatimuksia, mikä edellyttää ammattisotilaiden määrän lisäämistä suhteessa reserviläisiin.

Erilaiset ilmatorjuntaohjusjärjestelmät on pääsääntöisesti kukin kehitetty tiettyä yksilöityä uhkaa vastaan. Kaikkiin tehtäviin soveltuvaa järjestelmää ei ole, joten edelleen tarvitaan lyhyen-, keskipitkän- ja pitkän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä.

Jotkin ilmatorjuntaohjusjärjestelmät soveltuvat myös ballististen tykistöohjusten torjuntaan, mutta torjunta ei ole kustannustehokkuudeltaan järkevää. Niinpä suurvallatkin pyrkivät kehittämään torjuntajärjestelmiään niin, että kyetään vaikuttamaan suoraan liikkuviin laukaisualustoihin. Syvään vaikuttamiseen soveltuvia, kohtalaisen edullisiakin, torjuntajärjestelmiä on jo periaatteessa olemassa, mutta ongelmana on lähinnä riittävän tarkan ja reaaliaikaisen paikkatiedon saaminen liikkuvista alustoista.

Liikkuvia yksiköitä syvyydessä voidaan paikantaa esimerkiksi satelliiteilla, elektronisen sodankäynnin yksiköillä, SAR- tutkilla varustetuilla tiedustelulentokoneilla, tiedustelulennokeilla, lentoratatutkilla ja erikoisjoukoilla. Eri puolustushaaroilta ja aselajeilta saatujen tietojen kokoaminen päätöksentekoa varten sekä välittäminen käskyiksi ja paikkatiedoiksi syvään vaikutukseen kykeneville yksiköille asettaa johtamisjärjestelmälle ja siihen liittyvälle tiedonvälitykselle suuria haasteita.

On hyvä todeta, että haasteet eivät näytä olevan loppumassa. Täytyy vain pyrkiä pysymään kantoaallolla ja katsoa, että me viemme tekniikkaa, eikä tekniikka meitä.

Hyvää syksyn jatkoa kaikille Ilmatorjuntaupseerilehden lukijoille.