3/2002

Kirjoittaja, Kadetti Juha Urpelainen opiskeli Kadettikurssi 88 Ilmatorjuntalinjalla

UUSIMUOTOISEN KADETTIKURSSIN ENSIMMÄINEN ILMATORJUNTALINJA - 88. kadettikurssin ilmatorjuntalinjan kokemuksia upseerin perusopinnoista ilmatorjuntakoululla

Jokseenkin kymmenen vuotta sitten hehkuteltiin mullistavaa kantahenkilökunnan koulutusuudistusta. Aloiteltiin ensimmäistä akateemista nelivuotista kadettikurssia. Opiskelu oli tieteellistä ja kerrankin saman tasoista kuin muissakin Suomen tiedettä tekevissä yliopistoissa. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin on jälleen koulutus uudistettu. Miltä ilmatorjunta-asioiden opiskelu maistuu uudistetulla ilmatorjuntalinjalla, siitä kertoo 88 kadettikurssin kokemukset… Koulutus ainakin alkuvaiheessa näyttää olevan hyvinkin käytännönläheistä.. (Asu)

Helmikuussa 2002 kolmetoista uusimuotoista upseerikoulutusta läpikäyvää kadettia siirtyi Lappeenrannasta Maasotakoululta Ilmatorjuntakoululle Hyrylään opiskelemaan upseerin perusopintoja aselajijaksolle. Kursimme maasotalinjan 131 kadetin joukosta oli valikoitunut pieni mutta innokas joukko opiskelemaan ilmatorjunnan perusteita upseerin perusopinnoissa.

Opintojen tiedettiin muodostuvan kiireisiksi jo silläkin perusteella, että opetusohjelmaan kuuluivat niin ammus- kuin ohjusilmatorjunta-aseiden tekninen puoli ja näiden lisäksi ilmatorjuntajoukkojen taktinen johtamisoppi. Oman lisänsä toi tietysti vanhempien, vanhamuotoista kadettikoulutusta läpikäyvien 85. ja 86 kadettikurssien tapaaminen ilmatorjuntakoululla. Kuitenkin pelisääntöjen tultua selviksi nuorimmalle kurssille alkoi yhteiselo vanhempien kadettikurssien kanssa sujua varsin mallikkaasti.

Sergei on osattava kouluttaa asevelvollisille, sitä on osattava käyttää tarvittaessa taistelussa ja se on kyettävä pitämään taistelukykyisenä sodan melskeissä. Upseeri oppii edelleenkin parhaiten itse tekemällä.

Aselajikoulutus alkoi tiivisrytmisesti kalustokoulutuksella yliluutnantti Pasi Seppälän johdolla. Varusmiesaikana koulutuksen ilmatorjuntaan saaneita oli kurssille valikoitunut pääosa, mutta mukana oli myös niin jalkaväki- kuin kenttätykistömiehiäkin. Kalustokoulutuksen päämääränä oli antaa kadeteille tietous ja taito vanhasta kunnon 23ITK61 “Sergei” ilmatorjuntatykistä. Tavoitteena oli että ko. aseelle suoritettava erikoiskouluttajan tutkinto ja aseen valvojan oikeudet kovapanosammunnoissa olisi mahdollista myöntää kaikille meistä jossain vaiheessa opintoja.

Monille uuden asian oppiminen oli todella työn takana ja tykkihallilla tuli vietettyä monia iltoja kädet rasvassa ja vasara kädessä. Ohessa käynnistyi myös ilmatorjunta-ampumaopin kurssi, jonka ansiosta aseen tekninen ja taktinen käyttö alkoi selkeytyä kurssilaisille.

Teoriasta käytäntöön

Ensimmäinen ilmatorjuntataisteluharjoitus oli edessä, nuorimman kurssin toimiessa miehistö- ja alijohtaja tehtävissä ja vanhempien kurssien harjoitellessa johtopaikan toimintaa ja päällikön johtamisprosessia. Monille on varmasti jäänyt unohtumattomia kokemuksia Räyskälän lentokentältä runkomiehistön tehtävissä toimiessaan niin vaakatasossa lentäneestä rännästä kuin telttapohjan sulamisesta uima-altaaksi.

Perusteet opittuaan jokaisen kadetin tuli jo hallita erittäin lyhyen kantaman ilmatorjuntapatterin jaosjohtajan johtamisprosessi ja kaikki jaokseen kuuluva toiminta aina ammusmiehen tehtävästä jaoksenjohtajan tehtäviin. Oli aika siirtyä opinnoissa eteenpäin.
Tiiviin luentorupeaman jälkeen oli aika suunnata katse kohti tulevaa ilmatorjuntaleiriä Lohtajalla, missä varsinainen tulikaste koettaisiin, kovapanosammunnat kevyellä ilmatorjuntatykillä.

Reppu täynnä hiekkaa

Matkasimme Lohtajalle ja aloimme välittömästi valmistautua pinta- ja ilma-ammuntoihin, niin apuaseammuntojen kuin massiivisen vyöttämisrupeaman ja tuliasemien linnoittamistalkoiden kautta. Jotta osaa kouluttaa tulee asia myös itse osata.

Sergein taistelusarjat tuovat esille aseen todellisen tulivoiman.

Mukanamme leirillä oli myös Virosta ilma-ammunta kokemusta ammentamaan tullutta kantahenkilökuntaa. Todella pitkiä päiviä tuolla leirillä pääsimme tekemään, koska vyötimme ja valmistelimme kaikki ammunnoissa tarvittavat kranaatit ja poterot itse. Talkoot sujuivatkin mukavasti ilon ja surun sekaisissa tunnelmissa.

Kovapanosammuntojen turvallinen ja teknisesti oikeiden suoritusten harjoitteleminen kävi myös kovasta työstä. Kylmänä talviaamuna sormet jäässä suoritettu aseen suppea purku ja oikeiden ampuma-arvojen laskeminen varmasti jättivät myös elävät muistot jokaisen meistä mieliin ilmatorjunta-aselajin monimuotoisesta maailmasta.

Varsinaiset kovapanosammunnat sujuivat loppujen lopuksi todella hyvin, ainakin omasta mielestämme ja kaikille meille tuli selväksi, että tehokas ja tulivoimainen ase on kyseessä. Tulevaa opetusvideota kuvatessamme pääsimme ampumaan jopa todellisia taistelusarjoja “Sergeillä” pimeässä, joka olikin melko vaikuttava näky ja kokemus.

Ab igne ignem

Koululle palattuamme aloimme paneutua välittömästi uusiin asioihin. Näihin kuului mm. ITO86M lähitorjuntaohjus ja ilmatorjuntaohjusyksiköiden johtamis- ja käyttötavat luutnantti Tuomas Pernun toimiessa päävastuullisena kouluttajana. Ohjuksen tekniseen tuntemukseen jouduimme taas paneutumaan iltoja ja öitä myöten. Tavoitteena oli oppia kaikki asiat ohjuksen käyttäytymisestä ja toiminnasta. Enää ei vasara heilunut, vaikka välillä sekin varmasti monien mielessä kävi, koska lukemista oli vähintäänkin riittävästi ohjuksen teknisen rakenteen vuoksi.

Samalla jatkui taas taktiikan opetus, painopisteenään ohjusilmatorjunta yksiköt. Valmistauduimmekin ensimmäiseen ohjustaistelu harjoitukseen. Ohjuskalustoa käytettäessä niin taktisen kuin teknisenkin tuntemuksen pitää olla hyvällä tasolla, jotta ohjuskaluston käyttö on ylipäätänsäkin mahdollista. Tämäkin loi haasteita kurssilaisille. Taas kävimme läpi kaikki henkilöstötasot; ohjusampujan apulaisesta ohjusjaoksen johtajaan saakka.

Tällä välillä tuli tietysti selväksi, että muihinkin oppiaineisiin tulee panostaa. Lisää tuntemusta ilmatorjunnan kaluston teknillisestä ja taktisesta käytöstä loivat ampumaoppi, erinäiset taktiset aineet ja käytännön harjoitukset, joissa kukin toimi vuorollaan työmiehenä ja johtajana.

Kesän kohokohtia

Kun toukokuu koitti oli taas kerran aika pakata reput ja lähteä kohti Lohtajaa toukoleirin merkeissä. Leiri jaetaan nykyisellään kahteen eri vaiheeseen; kouluammuntavaiheeseen ja taisteluvaiheeseen. Tällä kertaa kurssillamme vuorossa olivat ilmatorjuntakonekiväärillä suoritettavat ammunnat. Ohjusammuntoja emme valitettavasti päässeet suorittamaan. Leirillä toimimme myös 23ITK61 aseen valvojina varusmiesyksiköissä, joten ennen taisteluvaihetta oli vielä paljon kertaamista ja oppimista helikopterilennon ja viesti- ja tulenjohtokokeiden ohessa. Tämän jälkeen oli aikaa ottaa aiemmin opittu käyttöön ja lähteä kouluttamaan varusmiesyksiköitä.

Lohtajalla toimimme kouluttajina niin ohjusryhmän kuin ohjusjaoksen tasalla. Varsin haastavaa oli se, että jaoksessa varsinaisia kouluttajia oli vain yksi ja näin ollen moni meistä joutui suoriutumaan koulutuksesta ja asiantuntemuksesta melko itsenäisesti ja vapain käsin. Lohtajan pehmeä hiekka myös aiheutti melkoista päänvaivaa monelle kurssilaiselle jo senkin takia että henkilöauto on helppo upottaa hiekkaan, mutta vaikeampi nostaa sieltä ylös.
Lohtajalta palattuamme alkoi välittömästi Puolustusvoimien pääsotaharjoitus, Ilma 2002. Reppujen ollessa jo valmiiksi pakattuina lähdimme harjoittelemaan kouluttamista ammusilmatorjunta yksikköön ensimmäisen vaiheen ajaksi. Toisessa vaiheessa Haapajärvellä palasimme ohjusilmatorjunnan pariin, sen koulutukseen ja tällä kertaa jopa patterin johtamisprosessiin. Pääsimme Haapajärvellä näkemään ja kokemaan monenlaista, koska suuren sotaharjoituksen ollessa kyseessä, oli kaluston ja alueella toimivien joukkojen määrä suuri ja kaikki elementit ilmapuolustukseen liittyen läsnä.

Työharjoittelu

Ansaitun kesäloman jälkeen oli aika taas paneutua kouluttajan arkeen, tällä kertaa tuoreen saapumiserän alokkaita kouluttaen työharjoittelun muodossa. Alokaskoulutus poikkesi aiemmin koetusta melko lailla, sillä kaikki piti opettaa kädestä pitäen ja hyvin jotta lähtökohdat jatkokoulutukseen myöhemmässä vaiheessa olisivat kunnossa. Taas kerran olimme kurssiveljien kesken melkoisen haasteen edessä. Moni meistä varmasti ehti kokea onnistumisen iloa ja luomisen tuskaa pikatilannemaisesti syntyneiden koulutussuunnitelmien ja oppituntien muodossa, mutta kaiken kaikkiaan työharjoittelu oli kasvattava kokemus joka avasi taas erilaisen näkökulman upseerin jokapäiväiseen arkeen.

Työharjoittelun ohessa monen silmät avautuivatkin. Tutkimusraportin jättöpäivä oli edessä ja kiireisen koulutusrytmin ohella piti tämäkin työ saattaa loppuun. Taas kerran niin leireillä kuin yksiköissäkin työskentelevät kurssiveljet kohtasivat ilmatorjuntakoulun atk-luokassa kaikkia vuorokauden aikoja työhönsä hyödyntäen.

Perusopintojen päättyminen

Upseerin perusopintojen aselajijakson päättyessä kaksitoista meistä lähtee jatkamaan matkaansa kohti Santahaminan saarta. Opetus ilmatorjuntakoululla on ollut laadukasta ja asiantuntevaa. Koulutus on ollut kiireistä ja monia öitä olemme valvoneet erinäisiin teknisiin, taktisiin ja ampumaopillisiin yhtälöihin paneutuen. Monet kokeet ja pitkät päivät maastossa ovat varmasti antaneet meille loistavat perusteet niin ilmatorjunta-aselajin käytännön johtamisesta, kuin teknisten vaatimusten ymmärtämisestä.

Ilmatorjuntakonekivääri kuuluu myös jo kadettikurssilla perinpohjin opiskeltavaan ilmatorjuntakalustoon.

Koko kurssin opintomenestys on ollut läpi linjan hyvää ja kaikki meistä ovat kokeneet onnistumisen elämyksiä monella eri tasolla. Kiitos tästä kuuluu asiantunteville kouluttajille, eritoten luokanohjaajallemme yliluutnantti Jyrki Kylmäselle. Edellä mainittujen hermoja olemme varmasti koetelleet pitkin matkaa.

Lähtiessämme opiskelemaan sotatieteen kandidaatin opintojaksoa Santahaminaan emme voi muuta kuin todeta että muista aselajeista tulleet, ilmatorjuntalinjan valinneet kadetit ovat nyt ilmatorjuntamiehiä ja tuntevat aselajiylpeyttä valitsemastaan aselajista, ilmatorjunnasta.