3/2001

Kirjoittaja, reservin alikersantti Annukka Turunen on suorittanut vapaaehtoisen  varusmiespalveluksen Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä.

HUHTIKUUN ILMAPUOLUSTUKSEN VALMIUSKURSSI KIINNOSTI ERITYISESTI LUKIOLAISIA

Ilmapuolustuspiirin tänä keväänä järjestämä Ilmapuolustuksen valmiuskurssi osoittautui nuorisokurssiksi, kun kurssilaiset ilmoittautuivat 6. huhtikuuta Satakunnan Lennoston Esikuntakomppaniassa. Suurin osa heistä oli lukioikäisiä eli noin 16-18 vuotiaita, joilla varusmiespalvelus tai vapaaehtoinen asepalvelus (mukana oli huomattava joukko maanpuolustuksesta kiinnostuneita nuoria naisia) on vielä edessä. Näin nuorille ja maanpuolustuksen sarkaa kyntämättömille on suhteellisen helppoa järjestää ”elämyskurssi”, mutta koulutustavoitteiden saavuttaminen vaatii kouluttajalta taitoa, sillä lukiolaisille on kaikki uutta valmiuskurssi-sanasta lähtien.

Kurssi kesti kaksi viikonloppua, joista ensimmäinen oli teoriapainotteinen. Päivät täyttyivät oppitunneista, joiden tarkoituksena oli luoda kokonaiskuva Puolustusvoimista, mutta eritoten Ilmavoimista ja sen toiminnasta sekä rauhan että sodan aikana. Armeijan käyneille oppitunnit olivat lähinnä opitun kertausta ja muistijäljen vahvistamista, mutta kattavasta luentopaketista tarttui varmasti mukaan uuttakin tietoa tai ainakin vanha jäsentyi ja syventyi. Euroopan turvallisuuspolitiikka ja sen haasteet muiden aiheiden ja kalvojen kanssa herätti kysymyksiä varsinkin nuoremmissa kurssilaisissa, mikä teki oppitunneista vuorovaikutteisia. Oli mielenkiintoista huomata, miten oleellisia kysymyksiä maanpuolustuksesta lukiolaiset esittivät ja kuinka nopeasti he päättelivät itse oikean vastauksen.

Oppituntien välikevennyksinä tutustuttiin muun muassa Pirkkalan lennonjohtotorniin, lentokenttäkalustoon pelastusajoneuvoineen, erilaisiin aseisiin ja miinoihin sekä miinanraivaajan varusteisiin. Viikonlopun kohokohdaksi nousi ensimmäisen kasarmiyön lisäksi hartaasti odotettu Hornet-esittely. Hävittäjää valokuvattiin innokkaasti ja lentäjältä kyseltiin koneen huippunopeuksista aina G-puvun valmistusmateriaaliin asti.

Jälkimmäinen kurssiviikonloppu toteutettiin pääosin maastossa. Ennen ”tilanteeseen” siirtymistä koulutettiin ilmavalvontaryhmän tärkein kalusto kytkentöineen eli iv-pääte, LV 317M ja antennit, P 90 ja aggregaatti. Samalla opetettiin iv-ryhmän toiminta teoriassa ja testattiin taitojen hallintaa iv-pelin avulla. Tämän lyhyen teoriakoulutuksen jälkeen kurssi oli valmis harjoittelemaan ilmavalvontaa oikealla ilmavalvonta-asemalla.

Koulutusta ilmavalvonta-asemalla. Etualalla (maastopukuinen) kouluttaja Mari Kurkinen.

Ilmavalvonnan lomassa kurssilaisille koulutettiin yleisiä erätaitoja kuten trangian, kirveen ja sahan käyttöä, mutta myös sotilaallisia taitoja. Puolijoukkueteltan pystyttäminen oli useimmille uutta samoin kuin naamiointi. Yhden ryhmän kolmesta teltta naamioitiin huolella malliksi, ja se taisikin olla yksi maasto-osuuden suosituimmista rasteista. Kurssilaisten toivomuksesta koulutettiin ja harjoiteltiin lähipuolustus ja varsin ketterästi kurssilaiset sinkoilivat yli kivien ja kantojen omiin asemiinsa. Maasto-osuus päättyi suunnistuksen kertaukseen ja lyhyeen, suhteellisen helppoon suunnistusrataan.

Vaikka kurssilaisten matala keski-ikä asetti haasteita kurssin kouluttajille, saavutettiin kurssin tavoitteet. Satakunnan lennoston portista ulos astui parikymmentä nuorta kädessään Maanpuolustuskortti ”ilmavalvoja”-merkillä varustettuna, pää täynnä maanpuolustustietoutta ja sydän täynnä maanpuolustustahtoa.