3/2001

Reserviupseerikoulun ilmatorjuntapatteri kurssilla 218 – Centurio

Jälleen on yksi ikäluokka Ilmatorjuntaupseereita siirtynyt jalostamaan Reserviupseerikurssilla 218 opittuja tietoja ja taitoja käytännössä joukko-osastoissa. Kokelaskaudella reservinupseerit hioutuvat aselajimme kannalta tärkeiksi sodan ajan johtajiksi, jotka johtamiensa sotilaiden avulla tekevät ilmatorjunnan tuloksen. Millaista opiskelu heinäkuussa päättyneellä kurssilla oli. Vieläkö Kirkkiksellä hiki kirpoaa vai joko marssit suoritetaan verkossa monimuotoisesti?

Tykkilinjalaiset miettimässä, että mitenköhän noista telamiinoista saisi miinoitteen aikaiseksi.

Reserviupseerikoulussa on yhdeksän eri yksikköä, joista ilmatorjuntapatterissa koulutetaan jaosjohtajia kevyeen ilmatorjuntapatteriin ja lähi-ilmatorjuntaohjuspatteriin sekä tulenjohtoupseereja kevyeen ilmatorjuntapatteriin. Koulutus tapahtuu kolmella linjalla: tulenjohto-, tykki- ja ohjuslinjalla. Kalustona tykkilinjalla on 23 ItK 61 ja ohjuslinjalla ItO 86/86M. Tulenjohtolinja perehtyy nimensä mukaisesti patterin tulenjohtolaitteistoon. Upseerioppilaat saavat kurssilla perusteet toimia jaosjohtajana/tulenjohtoupseerina niin aselaji- kuin johtamisopillisestikin. Tunneilla opetettuja asioita harjoitellaan käytännössä seitsemässä maastoharjoituksessa, joissa jokainen saa toimia vuorollaan johtajana.

Kurssin aikana upseerioppilailla on kuusi kirjallista koetta, joiden mukaan muodostuvat kurssiarvosanat. Arvosanoihin vaikuttavat myös johtamis- ja kouluttamissuoritukset. Näiden asioiden yhteissummana saadaan kurssin lopulla patterin paras selville. Hänen nimensä kaiverretaan priimustauluun, jossa komeilevat jo monien aikaisempien kurssien parhaiden nimet.

TÄSTÄ SE ALKOI - TORSTAI 20.4.2001, 0600 AM

”Seitsemään riviin järjesty!!” 750 upseerioppilasta järjestyvät unisina ja uutta ihmetellen alkupuhuttelua varten. ”Tästä se alkaa”, kävi monen mielessä. Yksikkö yksiköltä joukko saatiin jaettua, ja tutustuminen uusiin tovereihin ja uuteen ympäristöön pääsi alkamaan. Ilmatorjuntapatteriin tulee upseerioppilaita kaikista neljästä ilmatorjuntarykmentistä sekä lisäksi Panssariprikaatista, Suomenlahden meripuolustusalueelta ja Karjalan sekä Satakunnan lennostoista. Lisäksi joukossamme opiskeli kolme virolaista ammattisotilasta. Monenkirjavaa sakkia siis. Yhteensä upseerioppilaita ilmatorjuntapatteriin oli siunaantunut 75 kappaletta.

Johtajan on opettava joukkonsa huolehtimaan sotavarustuksestaan. Kadonneella puhelimella on vaikea yhteyttä muodostaa. Kuvassa tulenjohtolinja huolto- ja inventointipuuhissa.

Ensimmäinen viikonloppu ja viikko menivät tiiviisti oppitunnilla istuessa; opeteltiin talon tavoille ja siinä sivussa ilmatorjuntaoppia. Toisella viikolla jokainen kurssin upseerioppilas sai Reserviupseeriliitolta lahjaksi ”Tulikoe”-kirjan, joka on 80 vuotiaan RUL:n juhlakirja. Samalla viikolla tutustuttiin myös ensi kerran Haminan itäpuoliseen maastoon, jossa tulisimme vielä viettämään monia ikimuistettavia hetkiä...

NELJÄN VIIKON LEIRIRUPEAMA

Kolmannella kurssiviikolla oli ensimmäinen maastoharjoitus Kymin lentokentän maastossa. Tämä nk. perusharjoitus käsitteli asemaan ajoa ja viestijärjestelyjä. Leirin jälkeen vietettiin viikonloppu kasarmilla ensimmäisen kokeen merkeissä.

Neljännen viikon maanantaina suuntasi kaksi bussillista upseerioppilaita nokkansa kohti Lohtajaa. Oli aika kokeilla omia tykkimiehen taitoja. Leirillä suoritettiin pinta- ja ilma-ammuntoja - tykkilinja omalla 23 ItK 61- kalustollaan, tulenjohto- ja ohjuslinjalla kalustona oli 12,7 Itkk. Sää oli mitä parhain: aurinko paistoi ja lämmintä oli, joten ammunnat saatiin suoritettua suunnitellusti. Leirille osallistui samaan aikaan joukkoja myös muista ilmatorjuntarykmenteistä. Olikin hauska tavata omia alokaskauden tovereita ja vaihtaa kuulumisia. Suurin osa upseerioppilaista palaa vielä syksyllä Lohtajalle oman joukkotuotantojoukkonsa kanssa. Silloin mitellään leirikilpailun voitosta.

Lohtajalta palattuamme edessä oli taktiikan koulutyö ja seuraavalla viikolla toinen perusharjoitus -tällä kertaa aiheena lähipuolustus ja panssarintorjunta. Tämän harjoituksen jälkeen olimme saaneet suurimman osan tarvittavista perusteista. Tositoimet voitiin siis aloittaa...

Kuudennen kurssiviikon alussa juostiin RUK:n perinteinen Isoympyrä-viesti, jossa menestys jäi hieman vaisuksi. RUK:n edustusjoukkue kuitenkin voitti koko kisan kadettien ja poliisikoululaisten nenän edestä...

Kuudennen viikon pääteemana oli YTH 1- yhteistoimintaharjoitus. Tykki- ja tulenjohtolinja suojasivat kranaatinheittimistöä ohjuslinjan toimiessa yhteistyössä jääkäreiden kanssa. Leirillä pääsimme tutustumaan pataljoonan huoltoon sekä ilmatorjunnan johtoportaaseen. Yhteistoimintaa päästiin leirillä harjoittelemaan käytännössä yhteydenotoilla ja mm. yhteisellä maahanlaskuntorjuntaosaston hyökkäysoperaatiolla.

ARMEIJAURAN PARAS KIINNIOLO

Seitsemäs viikko vietettiin taas vaihteeksi oppitunneilla ja sulkeisissa. Viikko alkoi kuitenkin Itäisen maanpuolustusalueen paraatilla puolustusvoimain lippujuhlapäivänä. Viikolla oli myös yksi koe sekä RUK:n perinteinen verenluovutus. Viikonloppuna oli omaisten päivä, jolloin omaiset pääsivät tutustumaan Reserviupseerikouluun ja mm. RUK-museoon.

Sunnuntaina Ilmatorjuntapatteri suuntasi matkansa kohti Maanpuolustuskorkeakoulua sekä Merisotakoulua. Vietimme päivän kadettien opastamana tutustuen MpKK:n/MeriSK:n toimintaan ja upseerikoulutukseen. Saimme lisätietoa upseerikoulutuksen uudistuksesta sekä pääsimme kurkistamaan kadetin arkeen.

Kirkkistä ei todellakaan marssita "virtuaalisesti" ei nyt, eikä tulevaisuudessakaan. Hyvä fyysinen kunto on oleellinen osa johtajan ammattitaitoa. Vauhdissa tulenjohtolinjan 2. joukkue.

Kirkkojärven marssi järjestettiin kahdeksannella viikolla. Koko alkuviikon sää oli ollut kuuma, joka olisi tiennyt tavallista rankempaa koitosta. Onneksi säätila suosi tällä kertaa upseerioppilaita, ja kuuluisa Kirkkis saatiin juosta pilvisessä ihannesäässä. Vaikkei patterimme tulos ihan sieltä kärkipäästä lopuksi löytynytkään, niin kaikki osallistujat varmasti saivat yhden ikimuistettavan kokemuksen lisää.

Marssipäivää seurasi RUK:n Oppilaskuntapäivä, jossa bändit soitti, Supersoltut mitteli ja kilpailuja järjestettiin. Ilmatorjuntapatterin kunniakas katukoripallojoukkue sijoittui kolmanneksi kovatasoisessa kisassa... Kaikki antoivat panoksensa yhteisen hyvän puolesta – osa upseerioppilaista valmisteli viikonlopun Grande Fiestaa, Kurssijuhlaa.

Suurten järjestelyjen ja valmistelujen jälkeen valtakunnan kakkoskekkerit, RUK:n kurssijuhla, järjestettiin 16.-17.6. Tapahtuman järjestämiseen osallistuivat kaikki kurssin upseerioppilaat - tämä takasi sen, että juhlista tulivat varmasti jokaiselle ikimuistettavat. Juhla alkoi virallisella osuudella, iltajuhlalla, jossa puhui koulun johtaja sekä oppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja. Iltajuhlan jälkeen siirryttiin ulkosalle tai päärakennukseen viettämään aikaa monissa eri juhlapaikoissa. Sää oli mitä parhain ja yleisö viihtyi kuunnellen taitavaa musisointia. Kruununa juhlan kakussa oli Midnight Special-speksi, jossa it:n nohevat upseerioppilaat kunnostautuivat irrottamalla yleisöstä illan kovimmat naurut :). Illan päätteeksi juhlayleisö siirtyi busseihin, joissa matka jatkui kohti hotellia.

Seuraavana päivänä upseerioppilailla oli mahdollisuus tutustua Haminaan ja mm. RUK-museoon. Myös Varvaran patsas leivitettiin oppilaskunnan toimesta. Lopulta avecit suuntasivat kulkunsa kohti kotia ja upseerioppilailla alkoi juhlajärjestelyjen purku ja valmistautuminen seuraavan viikon leiriin...

TAKAISIN LUONTOON

Tykki- ja tulenjohtolinjalla oli yhdeksännellä viikolla vuorossa YTH 2.1-harjoitus ohjuslinjan jäädessä kasarmille suorittamaan ilmatorjuntaupseerin tutkintoa. Yhteistoiminnan kohteena oli tällä kertaa kenttätykistö, jota asetuimme suojaamaan. Yhteistoimintaa harjoitettiin marsseilla ja asemissa monella tavalla. Pääsimme samoin kuten YTH 1:llä tutustumaan suojattavaan kohteeseen, eli tässä tapauksessa kenttätykistöpatteristoon. Yhteistoiminta huipentui harjoituksen lopussa järjestettyyn taistelunäytökseen, jossa jääkärit hyökkäsivät asemiimme.

Juhannusloman jälkeen oli ohjuslinjan vuoro lähteä metsään ja muiden suorittaa ilmatorjuntaupseerin tutkinto. Ohjuslinjalla oli yhteistyökumppaninaan jääkärit ja johdettavanaan ensi kertaa oikeat ohjusmiehet - KymItR:n kotiutuvat tykkimiehet olivat mukana harjoituksessa, jolloin harjoituksesta saatiin enemmän irti. Viikon päätteeksi perjantaina kouluttajakokelaat kotiutuivat.

Tykkilinja valmiina avaamaan tulen…

Yhdennellätoista viikolla oli RUK:n ampumamestaruus- ja suunnistuskilpailut, joissa ilmatorjuntapatteri menestyi joten kuten. Myös viimeinen ilmatorjuntaopin koe oli viikolla. Muuten koko viikko vietettiinkin syväjohtamista opiskellen oppitunneilla ja case-radoilla. Näin saimme perusteet seuraavalla viikolla olleeseen johtamisharjoitukseen, jonka aikana pääsimme kokeilemaan omia henkisiä ja fyysisiä rajojamme. Valitettavasti kaikki eivät selviytyneet kalkkiviivoille saakka. Jokainen tiesi kuitenkin varmasti tehneensä jotain ainutkertaista ja ikimuistettavaa.

LOPPU HÄÄMÖTTÄÄ

13.:lla viikolla alettiin pikkuhiljaa valmistautua kurssin päättämiseen. Vielä viimeiset sulkeiset ja oppitunnit olivat edessä. Tykkilinja sai vielä tositoimintaa virka-avussaan, kun he pääsivät vartioimaan kovat piipussa ammusvarastoja turvakameroiden toimintahäiriöiden takia. Torstaina oli tarkoitus mennä Pahkajärvelle seuraamaan kenttätykistön ammuntoja, mutta paikan päälle tultuamme kova ukkonen ja rankkasade estivät turvalliset ammunnat. ¨

Lauantai-iltana saatiin nähdä ensi-ilta Suomen sotahistoriaa käsittelevästä DVD-levystä, joka tulee myyntiin ensi vuoden lopulla. Tämä pohjusti seuraavana päivänä järjestettyä Kannaksen matkaa, johon osallistui yhteensä 250 upseerioppilasta, joukossaan 20 onnekasta it-patterista. Kävimme tutustumassa Viipuriin sekä Summan, Äyräpään-Vuosalmen ja Talin-Ihantalan suurtaistelupaikkoihin. Matka oli kokonaisuudessaan onnistunut - taas on yksi kiikkustuolissa muisteltava asia painunut syvälle mieliin.

Tätä tekstiä kirjoittaessani kurssia on jäljellä kolme päivää. Yhdeksänkymmentäviisi päivää sitten tämä hetki tuntui todella kaukaiselta. Paljon on koettu, paljon on opittu, monia uusia ystäviä on saatu. Kun torstaina 26.7. tuoreet upseerikokelaat lähtevät kohti omia joukko-osastojaan, loppuu yksi ajanjakso meidän elämässämme. Alkaa haastava kokelaskausi. Mutta yksi asia on varma: kuten K-217:n jättämistä muistokirjoituksista olemme saaneet lukea: ”K-218 ei lopu koskaan!!” Uskon, että koko kurssin ajan vallinnut hyvä henki ja uudet ystävyyssuhteet jatkuvat vielä pitkään. ”PATTERI - VAPAA!!!”