ETUSIVU

EDELLINEN

SEURAAVA

Yliluutnantti Kimmo Kari

PANSSARI-ILMATORJUNTAPATTERI 25 VUOTTA PERUSYKSIKKÖNÄ PAROLANNUMMELLA

Panssari-ilmatorjuntapatteri juhlisti 25 syntymäpäiväänsä 16.1.1999 Hämeenlinnassa. Paikalle oli saapunut lähes jokainen yksikössä sen olemassaolon aikana palvellut seuralaisineen. Juhlallisuudet alkoivat Parolannummella yksikön toiminnan ja koulutusolosuhteiden esittelyllä. Alapihalla olleessa kalustoesittelyssä oli yksikön kaluston koko kirjo, sekä kunniapaikalla ANTI-vaunu, joka muiden vaunujen vierellä edusti perinteiden jatkuvuutta ilmatorjuntapanssarivaunukoulutuksessa.

PERINTEITÄ

Panssari-ilmatorjunnan historia juontaa juurensa aina vuodesta 1942 saakka. Tuolloin perustettiin ilmatorjuntapanssarivaunukomppania ruotsalaisella Landsverk ANTI II kalustolla. Yksikkö taisteli Panssaridivisioonan osana jatkosodassa ja Lapin sodassa.

Vuonna 1952 Ilmatorjuntarykmentti 1:n Kolmannesta patteristosta muodostettiin Panssariprikaatiin kuuluva Neljäs Erillinen Ilmatorjuntapatteristo (4.ErItPsto). Patteristo sijoituspaikaksi tuli Vatialan kylä Kangasalla. Patteristoon kuului tuolloin Raskas-, Kevyt- ja Panssari-ilmatorjuntapatteri. Panssari- ilmatorjuntapatterin päällikkyyden otti vastaan yliluutnantti Pentti Palmu. Vuoden 1954 toisesta saapumiserästä koulutettiin sodanjälkeisen ajan ensimmäinen ilmatorjuntapanssarivaunujoukkue ANTI -kalustolla. Koulutusta annettiin Vatialassa ANTI -vaunuilla aina vuoteen 1957 saakka.

Panssari-ilmatorjuntapatteri siirtyi uuteen aikaan, kun se 1960 vastaanotti uuden ItPsv 57-2 -kaluston. Kun uusi joukko-osasto, Panssariprikaati, perustettiin, Tampereen Ilmatorjuntapatteristo luovutti SU-57- 2 -kaluston Parolannummelle vuonna 1966. Ilmatorjuntapanssarivaunukoulutus aloitettiin Panssarivaunupataljoonan 3. Panssarivaunukomppaniassa kaksi vuotta myöhemmin Eero Lapinleimun johtamana.

Panssariprikaatin perusyksikkö, Panssari-ilmatorjuntakomppania, perustettiin 15. tammikuuta 1974. Yksikön päällikkyyden otti vastaan kapteeni Aarne Repo. Yksikön tehtäväksi tuli kouluttaa prikaatin ilmatorjuntareservi. Se koulutti kolmesta saapumiserästä vuodessa yhden ilmatorjuntapanssarivaunujoukkueen ja kaksi kevyttä ilmatorjuntajaosta. Vuonna 1980 vaunukoulutus keskeytettiin reservin täytyttyä määrällisesti, mutta koulutusta jatkettiin 23 ItK 61 -kalustolla.

Yksikön nimi muutettiin Panssari-Ilmatorjuntapatteriksi. Samoihin aikoihin väläyteltiin yksikön siirrosta Jääkäripatteristoon, mutta koska tuolloin oli jo arvailuja Suomeen hankittavasta uudesta ilmatorjuntapanssarivaunukalustosta, nähtiin tarpeelliseksi yksikön säilyttäminen osana Panssarivaunupataljoonaa.

Ilmatorjuntapanssarivaunukoulutus aloitettiin uudelleen vuonna 1987 lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Vuonna 1991 alkoi uuden vaunukaluston, Ilmatorjuntapanssarivaunu 90 Marksmanin koulutus.

ISKUVOIMAA

Tämän päivän Panssari-Ilmatorjuntapatteri kouluttaa vuoden kahdesta saapumiserästä ilmatorjuntajoukkoja Panssariprikaatin reserviin. Ilmatorjuntapanssarivaunukoulutus on ympärivuotista; heinäkuun saapumiserästä tuotettavan ilmatorjuntapanssarivaunujoukkueen palvelusaika on 352 vuorokautta. Koska tammikuun saapumiserästä koulutetaan kevyt ilmatorjuntajaos, on kevät koulutuksellisesti kiivainta aikaa. Myös varusmiesvahvuus on suurimmillaan heti vuoden vaihteen jälkeen. Koulutuksen huipennus on Ilmatorjuntaleiri Lohtajalla. Tulevan toukokuun leirille osallistuu yksiköstä kaksi ampuvaa osastoa: ilmatorjuntapanssarivaunujoukkue SU 57-2 -kalustolla ja kevyt ilmatorjuntajaos.

Yksikössä palvelee tällä hetkellä 11 henkilöä. Yksikkö tarjoaa henkilöstölleen haastavan ja mielenkiintoisen työpaikan; onhan kyseessä perusyksikkö, mikä antaa koulutusta kolmelle erilaiselle asejärjestelmälle sekä johtokeskuskalustolle. Erityisesti ilmatorjuntapanssarivaunukoulutus rungon ja tornijärjestelmien käytön sekä kaluston kunnossapidon osalta vaativat rautaista ammattitaitoa. Näiden lisäksi muiden panssarijoukkojen, kuten panssaripataljoonien ja telahaupitsipatteristojen taistelutekniikan ja taktiikan laaja-alaisen osaamisen kautta kyetään kouluttamaan tehokkaita ja taistelukelpoisia panssari-ilmatorjuntajoukkoja.

YHTEISTYÖTÄ

Yksikön toiminnassa korostuu yhteistyön merkitys eri aselajien ja muiden ilmatorjuntajoukkojen kanssa. Panssariprikaati luo hyvät mahdollisuudet tehdä ja kehittää yhteistyötä aselajijoukkojen kesken niin taisteluharjoituksissa kuin myös päivittäisessä kanssakäymisessä. Johtotähtenä onkin olla ylpeä omasta aselajista, mutta antaa myös muille aselajeille niille kuuluva arvo.

Yhteistyö Varsinais-Suomen- ja Helsingin Ilmatorjuntarykmentin kanssa on ollut hedelmällistä ja se antaa mahdollisuuden olla mukana aselajin kehityksessä ja omalta osaltamme tukea sitä.

HENGEN NÄYTTÖ

Yksikkömme 25-vuotisjuhla ei ollut niinkään voimannäyttö, vaan osoitus Panssari-ilmatorjuntamiesten reilusta ja hyvästä hengestä. Illan juhlapuhuja, toimitusjohtaja majuri evp Eero Lapinleimu valotti puheessaan, että sotilaskouluttajan tehtävänä ei ole pelkästään kouluttaa, vaan hänen tulee kantaa vastuunsa myös kasvattajana. Pauli Thomenius toi Ilmatorjuntasäätiön tervehdyksen ja ojensi kouluttajan stipendin ilmatorjuntapanssarivaunujoukkueen kouluttajalle vänrikki Mika Hirttiölle kannustukseksi vaativassa tehtävässä. Panssaripataljoonan komentaja everstiluutnantti Seppo Soikkeli myönsi Panssari-ilmatorjuntapatterille Panssarivaunupataljoonan plaketin yksikön tekemästä arvokkaasta työstä. Hän mainitsi pataljoonan tervehdyksessään, että Panssari-Ilmatorjuntapatteri ei ole pataljoonan eri yksiköiden joukossa sokerina pohjalla, vaan kyseessä on Panssarivaunupataljoonan suola.

Panssari-Ilmatorjuntapatterin 25-vuotisjuhlaan kerhoravintola Seiskalle oli saapunut suuri joukko panssari-ilmatorjuntamiehiä seuralaisineen.

Panssariprikaatin vuosipäivänä 1996 valmistui teos "Panssari-ilmatorjuntaa Suomessa" kunnianosoituksena panssari-ilmatorjunnan veteraaneille. Teos on mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen läpileikkaus panssari-ilmatorjunnan syntyajoilta aina näihin päiviin saakka. Ainutlaatuisuutta korostaa se, että kyseessä on aselajin koulutushaaran sekä perusyksikön, Panssari-ilmatorjuntapatterin oma historiikki. Panssari-ilmatorjuntamiehet myönsivät teoksen kirjoittajille Eero Lapinleimulle ja Pauli Thomeniukselle yksikön arvokkaimman perinne-esineen, yksikön viirin pöytästandardin huomion osoituksena ja kiitoksena siitä vastuuntuntoisesta työstä ja hengestä, mikä kirjan sivuilta meille välittyy. Me Panssari-ilmatorjuntamiehet haluamme kiittää mieleenpainuvaan juhlaan osallistuneita ja sen tukijoita. Jäämme innolla odottamaan 30-vuotisjuhlaa.

Yliluutnantti Kimmo Kari