| Majuri Pertti Kelloniemi
Kirjoittaja palvelee tällä hetkellä Saaristomeren
Meripuolustusalueen Esikunnassa. Aikaisemmin hän on palvellut Varsinais-Suomen
Ilmatorjuntarykmentissä. |
 |
ILMATORJUNTAVALMIUTTA MERIPUOLUSTUSALUEELLA
Ilmatorjuntaväelle tuttu tunnuslause - ilmatorjunta
ensimmäisenä taistelussa - tuntuu erityisen omalta meripuolustusalueella. Kirjoituksessa
kuvaillaan tätä toimintaympäristöä vertaamalla sitä lukijalle ennestään ehkä
tutumpiin kokonaisuuksiin.
VALMIUSYHTYMÄN OLEMUS
Meripuolustusalueet syntyivät kesällä 1998 osana merivoimien
yhdistymistä. Kirjoittajan palvelusjoukko-osasto Saaristomeren Meripuolustusalue syntyi
Turun Rannikkorykmentin ja Saaristomeren Laivaston yhdistämisestä. Samassa yhteydessä
eräitä laivastojen osia organisoitiin Merivoimien Varikon ja Merivoimien
Tutkimuslaitoksen kokoonpanoihin. Meripuolustusalueet saivat valmiusyhtymän statuksen.
Meripuolustusalueen henkilöstörakenteella ja toiminnalla on monia
yhteisiä piirteitä vastaavan ilmavoimien valmiusyhtymän - lennoston kanssa. Molemmissa
huomattava osa henkilöstöstä on palkattua. Alueellisen koskemattomuuden valvonta ja
turvaaminen on keskeisenä tehtävänä sekä merivoimien että ilmavoimien
valmiusyhtymillä. Valmiusvaatimusten mukaisesti osa henkilöstöstä toimiikin
päivittäin sodan ajan tehtävässään.
Meripuolustusalueiden ilmatorjuntayksiköt ovat jotakuinkin samat
kuin entisissä laivastoissa ja rannikkojoukoissa. Toiminnallisesti yhdistyminen vaikuttaa
kuitenkin enemmän. Meripuolustusalueiden ilmatorjunnan kannalta vaikutukset ovat olleet
enimmäkseen myönteisiä. Eräitä päällekkäisiä toimintoja ja järjestelyjä on
voitu yhdistää. Jokapäiväiseen toimintaan liittyvä ja toisaalta eri valmiustiloihin
yltävä ilmatorjunnan suunnittelu voidaan nykyisin toteuttaa mielekkäänä paikallisena
tai alueellisena kokonaisuutena. Myös ilmatorjunnan ase- ja johtamisjärjestelmien
harjoittaminen on entistä joustavampaa. Jatkossa kyetään huomattavien
osakokonaisuuksien säännölliseen, jopa päivittäiseen harjoittamiseen, kuten
valmiusyhtymän olemukseen kuuluukin.
TÄSMÄKOULUTUSTA
Koulutuksen järjestelyissä meripuolustusalue eroaa
ilmatorjuntajoukko-osastosta selkeästi. Kun ilmatorjuntajoukko-osastojen toiminnassa
korostuvat joukkotuotannon piirteet, korostuvat meripuolustusalueiden toiminnassa korkeat
valmiusvaatimukset - myös ilmatorjunnassa.
Osa meripuolustusalueiden ilmatorjunnan joukkotuotannosta tukeutuu
ilmatorjuntarykmenttien koulutusresursseihin. Omin voimin koulutetaan lähinnä palkattua
henkilöstöä korkeata henkilökohtaista osaamista vaativiin tehtäviin, kuten ase-ja
johtamisjärjestelmien käyttäjiksi. Rannikkomme erityispiirteet edellyttävät, että
ilmatorjunnan joukkotuotannossa keskitytään ensisijaisesti antamaan valmiudet toimintaan
määräalueilla ja -olosuhteissa.
Vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on järjestäytynyt merivoimissa
sinisen reservin nimellä. Sen suojissa täydennetään mukavasti myös ilmapuolustuksen
koulutusta.
MERELLISET OLOSUHTEET
Rannikolla ja saaristossa hyvää ilmatorjunnan ampuma-alaa
riittää. Toisaalta samasta syystä eräät meripuolustuksen kohteet ovat melkoisia
haasteita havaittavuuden vähentämisen kannalta.
Harva perusyksikön päällikkö voi ylpeillä omalla
ampumakenttäalueella. Moni linnakkeen päällikkö tähän pystyisi. Tosin
ilmatorjuntaleirin kokonaisjärjestelyt ovat usein merivoimienkin kannalta paras ratkaisu.
Ampumakenttäalueet ovat käytännössä meripuolustusalueiden
toiminta-alueiden sisällä. Siksi ammuntojen järjestelyt ovat varsin mutkattomat.
Ammunnat kyetään myös joustavasti liittämään osaksi muuta koulutusta ja
valmiusharjoittelua. Jopa yksittäisen aluksen ammunnat ovat mahdollisia. Kaikki
tarvittava kulkee aluksilla mukana. Maalilennokithan merivoimilla on omasta takaa.
Myrsky tai matala pilvikorkeus voi estää lennokin käytön tai maalihinauksen.
Harvemmin huono sää kuitenkaan estää koko ammuntaa. Menetelmät on muokattu ankariin
oloihin sopivaksi. Sopiva maalitilanne esimerkiksi ilmatorjuntakonekiväärin
totutusammuntoihin saadaan toisinaan aikaiseksi niinkin yksinkertaisella menettelyllä,
kuin päästämällä ilmapallo tuulen vietäväksi. Tuli saadaan suunnattua maalin
suuntaan jopa oloissa, joissa tottumaton takertuu lujasti aluksen rakenteisiin
välttääkseen loukkaantumisen.
VIRITYKSIÄ? EI, VAAN TARKOITUKSENMUKAISUUTTA
Alusten ilmatorjuntajärjestelmät on vuosien varrella kehitetty
tarkalleen tiettyyn tarkoitukseen sopivaksi. Esimerkiksi ammusilmatorjunnalta
edellytetään pitkälle kehitettyä automatiikkaa ja yhteensopivuutta aluksen muun
laitteiston kanssa. Ammattimiesten käsissä aluksen ilmatorjuntajärjestelmä onkin  tehokas väline. Perusammuntojen jälkeen Learjetin vetämä maalihiha
muodostuu yleensä liiankin helpoksi maalitilanteeksi. Ilmatorjunnalle välttämättömät
simulaattorit tosin helpottavat merkittävästi vaativampien torjuntatilanteiden
harjoittamista.
Ilmatorjunnan tulenkäytön johtaminen rannikolla ja merialueilla on
edellyttänyt merivoimille tyypillisiä sovellettuja ratkaisuja niin välineistössä kuin
menetelmissä. Sotakoulujen harjoituksista tutut mummonmökit puhelimineen ovat
saaristossa harvassa. Toisaalta rannikon kehittynyt viestiverkko ja jokapäiväisessä
käytössä hioutuneet menetelmät tarjoavat monia vaihtoehtoja perusmenetelmien rinnalle.
Majuri Pertti Kelloniemi |