VATIALAN VANAATIKOT

Vain muistotykki jäi vatialaan

Pirkanmaan Ilmatorjuntaupseerit ry:n nykyinen puheenjohtaja majuri Juhani Nikkanen kertoi, että Tampereen seudulla ilmatorjuntakoulutusta on annettu jatkosodan päättymisestä vuodesta 1944 lähtien yhtäjaksoisesti aina vuoden 1980 elokuun loppuun saakka. Tampereen Sulkavuoressa koulutusta antoi III/ItR I vuoden 1950 loppuun, jonka jälkeen patteristo siirtyi Kangasalan Vatialaan Ilmavoimien Vaatetuskorjaamolta vapautuneisiin tiloihin. Vuonna 1952 organisaatiomuutoksiin liittyen Vatialassa toimivan ilmatorjuntapatteriston nimi muutettiin 4. Erilliseksi Ilmatorjuntapatteristoksi ja se alistettiin Panssariprikaatille. Vuoden 1957 alusta lukien patteristo sai käyttöönsä legendaarisen nimensä “Tampereen Ilmatorjuntapatteristo”, kertoi Juhani Nikkanen ja jatkoi, että Vatialan kasarmialueesta muodostui eräs keskeisimmistä maanpuolustuksen tukialueista Tampereen seudulla. Tampereen Ilmatorjuntapatteristo koulutti Vatialassa 30 vuoden aikana yli 9 000 ilmatorjuntamiestä puolustusvoimien reserviin 20(VKT ja BSW), 23(Sergei), 30(Hispano),ja 40(Bofors ja Galileo) millimetrin kaliiperisilla ilmatorjuntatykeillä sekä SU-57 ilmatorjuntapanssarivaunuilla, 35(Oerlikon) ja 57 automaatti-ilmatorjuntatykeillä. Patteriston komentajina Vatialassa ovat toimineet mm. everstiluutnantit Villanen, Suominen, Lehtonen ja Lumme, jonka tehtäväksi tuli lopettaa patteriston toiminta Vatialassa ja siirtää se Ouluun elokuussa 1980.

Tampereen Ilmatorjuntapatteriston muutettua pois Vatialan kasarmialue jäi Tampereen Sotilaspiirin Esikunnan ja Satakunnan Lennoston käyttöön varastoalueena ja reserviläisten koulutuspaikkana. Elokuussa 1996 alue on myyty Puolustusministeriöltä Kangasalan kunnalle, joka aikoo kaavoittaa alueen asumiskäyttöön ja muokata entisen kasarmirakennuksen teollisuustiloiksi.
Pysyvänä muistona Tampereen Ilmatorjuntapatteriston toiminnasta Vatialassa on entisen pääportin vieressä seisova muistotykki. Tämän ohella Tampereen seudulle jäi “Vatialan Vanaatikkojen” ylläpitämä ainutlaatuinen ilmatorjuntahenki.

HUOM: vanaatikko = fanaatikko, tulkitaan tässä siten, että kyseinen. henkilö on henkisiltä ominaisuuksiltaan vatialaiseksi ilmatorjuntamieheksi sopiva, ja että hänet on erityisin menoin kutsuttu armoitettujen ekselensien joukkoon, johon kuuluvat vain harvat ja valitut.

Ilmatorjuntahenki elää Tampereella

Vaikka Tampereen Ilmatorjuntapatteristo siirrettiinkin Ouluun, ilmatorjuntahenki jäi elämään Tampereen seudulle. Kapteeni Kari Turpeinen ja sotilasmestari Rauno Sulonen kertoivat, että patteriston lähdettyä Tampereen seudulta työpaikan saaneet vanhat vatialalaiset pitivät yllä suhteita Oulun Ilmatorjuntapatteristoonaina siihen saakka, kunnes patteristo siirrettin Rovaniemelle osaksi Lapin Ilmatorjuntarykmenttiä. Järjestötoiminnassa tapahtui patteriston Ouluun muuton jälkeen joitakin muutoksia, joista mainittakoon Tampereen Ilmatorjuntapatteriston killan muuttuminen Pirkanmaan Ilmatorjuntakillaksi vuonna 1983. Myös upseerien taholla ilmatorjuntahengen ylläpitäminen Tampereen seudulla koettiin tarpeelliseksi ja niinpä Pirkanmaan Ilmatorjuntaupseerit ry. käynnisti aktiivisemman toiminnan, joka sai aivan uudenlaista puhtia 1990-luvulla. Pirkanmaan Ilmatorjuntakillan arvellaankin olevan edelläkävijän vapaaehtoisten kertausharjoitusten alalla.

Kilta on järjestänyt vuosittain 1-2 ilmatorjunnan lisäkurssia, joihin on osallistunut keskimäärin noin 25 - 30 henkilöä. Vuonna 1997 kurssilaiset osallistuivat ilma-ammuntoihin Lohtajan leirillä ilmatorjuntakonekiväärillä. Killassa toimivien reserviläisten osuudesta toiminnan toteuttamisessa on mainittava erityisesti kapteeni Ilkka Tuomisto ja vänrikki Janne Kurkinen panos ilmatorjuntakoulutuksen eteenpäin viemisessä. Killan toiminta on suuntautunut entistä enemmän Satakunnan Lennoston suuntaan ja siellä erityisesti lennoston antamaan ilmatorjuntakoulutukseen. Kilta onkin jo useamman kerran palkinnut ansioituneita varusmiehiä. Ilmatorjunnan lisäkurssien toimeenpanossa lennoston tuki on välttämätöntä.

Tampereella toimitaan järjestötasolla voimavaroja säästävästi ja niinpä useimmat ilmatorjunta-alan esitelmätilaisuudet ja tapahtumat toteutetaan yhteistoimintaprojekteina killan ja ilmatorjuntaupseerien kesken. Vuosi vuodelta ilmatorjunnan vuosipäivä 30.11. kerää ilmatorjuntahenkiset Vatialan Fanaatikot ja muut armoitetut yhteen. Seuraavissa ilmatorjuntajuhlissa kuullaan pitkästä aikaa Jorma Panulan vuonna 1955 säveltämä “Vatialan marssi”. Kadoksissa olleet nuotit ovat löytyneet ja majuri Matti Kuusi & co. on lupautunut esittämään marssin tänä vuonna.

Vatialan saunat

Suomalaiseen sotilaskulttuuriin on kiinteästi liittynyt sauna kautta aikojen. Vatialan saunoistakin on puhuttu paljon ja niiden eteen on tehty myös paljon töitä Vanapattinen Vatialan rantasauna sijaitsee tänäkin päivänä Pitkäjärven rannassa. Vuonna 1943 rakennettu pieni rantasauna palvelee vielä Vatialan asuntoalueella asuvia perheitä. Entisestä Tampereen Ilmatorjuntapatteriston varusmiesten rantasaunasta Tampereen Sotilaspiirin Esikunta saneerasi näyttävän ja toimivan edustussaunan, jota kaikki Tampereen varuskunnan alueella toimivat maanpuolustusyhdistykset ovat saaneet käyttää lähes rajoituksetta omaan toimintaansa vuoden 1980 jälkeen. Vatialan rantasaunan myyminen Kangasalan kunnalle horjuttaa maanpuolustusyhdistysten toimintaolosuhteita ratkaisevasti Tampereen alueella. Maanpuolustuskiltojen edustajat toivovatkin tässä suhteessa tukitoimepiteitä materiaalilaitoksen johtajalta, joka on nykyisin Tampereen varuskunnan päällikkö.

 

Maailman kaunein saunomisympäristä

”Vatiala”-niminen sauna löytyy nykyisin myös Lohtajan leirialueelta. Tampereen Ilmatorjuntapatteriston viimeisimpinä voimanponnistuksina syntyi vuonna 1979 Lohtajalle patteriston oma sauna, jota ovat sittemmin isännöineet Oulun Ilmatorjuntapatteristo, Lapin Ilmatorjuntarykmentti ja Pohjanmaan Sotilasläänin Esikunta. Ilmavoimien Esikunnassa palveleva everstiluutnantti Hannu Antikainen kertoi, että sauna on ollut vuodesta 1996 lähtien Ilmavoimien hallinnassa. Sitä on Vatialan ja Ilmavoimien hengessä saatettu jälleen entiseen ehoonsa. Nimi tullaan säilyttämään.

Vanaatikkoja monella tavalla

Vatialassa palvelleiden kantahenkilökuntaan kuuluvien ja varusmiesten tai reserviläisten keskuudessa on aina vallinnut aivan erityinen “ME”-henki. Se sai alkunsa jo 1960 luvulla ja voimistui huippuunsa 1970-luvulla. Pieni varuskunta antoi inhimillisen ja lämpimän kasvu-alustan lähes kaikelle mahdolliselle. Meistä Vatialan Vanaatikoista on moneksi niin kuin on tapana sanoa.

Kenraalikuntaan saakka on edennyt Antti Simola, everstin arvon ovat saaneet Matti Lumme, Raimo Lahtiperä ja Antti Iivonen. Komentaja-tehtävissä ovat palvelleet aiemmin mainittujen Tampereen Ilmatorjuntapatteriston komentajien lisäksi Seppo Takamaa ja Juhani Nikkanen, Jouko Viitanen, Pauli Thomenius ja Reijo Maunus sekä Rauli Korpela. Tieteellisen työn parissa ovat askaroineet muunmuassa Hannu Antikainen, joka tutkii ballistisia ohjuksia ja ohjustentorjuntajärjestelmiä sekä sotahistoriaa kirjoittaneet Pentti Palmu, Pauli Thomenius ja Eero Lapinleimu sekä tämän artikkelin kirjoittaja. Tampereen Yliopistolta on humanististen tieteiden kanditaatiksi valmistunut Risto Isomäki, sosionomiksi Veikko Mäkelä, Juho Kärki ja artikkelin kirjoittaja. Vatialan Fanaatikot ovat joko epävirallisena organisaatioina tai virallisesti killan ja ilmatorjuntaupseeriyhdistyksen kautta olleet mukana usean ilmatorjunnan vuosikirjan päätoimittajana ja että Vatialan Fanaatikot toimi julkaisijana Palmun, Lapinleimun ja Thomeniuksen toimittamassa Panssari-ilmatorjunnan historiikissa.

Nobelin rauhan palkinnon saantiinkin Vatialan Vanaatikoilla on merkittävä vaikutus Yk:n rauhanturvaamistoiminnan onnistumisen kautta ja, sillä jo 1960-luvulta alkaen vatialalaiset ovat palvelleet Kyproksella, Suezilla, Siinailla, Golanilla, Libanonissa, Intiassa, Pakistanissa ja Afganistanissa. Elmer Peltonen, Rauno Sulonen, Juho Kärki, Veikko Mäkelä, Pentti Mäkipää, Terho Lahtinen, Raimo Lappalainen, Matti Kuusi, Kimmo Skön, Hannu Antikainen, Risto Isomäki, Ilkka Leinoinen sekä artikkelin kirjoittaja. Joku yhden ja joku useamman kerran. On kuitenkin selvää, että YK-tehtävissä olleet toivat uusia tuulia pieneen joukko-osastoon, mistä oli useasti hyötyä itse palvelustehtävien suorittamisessakin.

Urheilussa Vatialan Fanaatikot ovat aina menestyneet hyvin, josta mainittakoon Lohtajan talvileirillä tammikuussa 1972 kello 23.00 pidetty kantahenkilökunnan yhdellä suksella hiihdetty viestihiihto, jonka Fanaatikot voittivat ylivoimaisesti. Suomen Mestaruuksia Vatialaan on tullut useita, samoinkuin olympia- ja MM-edustuksia. Tästä pitivät huolen Ilveksen, Tapparan ja KooVee:n jääkiekkoilijat aikanaan.

Näyttelijän lahjojakin Vatialassa tarvittiin, sillä Pyynikin kesäteatterin Tuntematon sotilas ei olisi millään tullut toimeen ilman Vatialan joukkoa. Pisimmällä tällä saralla ovat kuitenkin edenneet Tapani Perttu ja Pasi Kaunisto, jotka suorittivat varusmiespalveluksensa Vatialassa ja ovat edenneet ammatissaan valtakunnallisesti tunnetuiksi ja arvostetuiksi taitelijoiksi.

Myös teollisuus ja liike-elämä on ollut kiinnostunut “Vatialan tikoista” ja niinpä heitä löytyykin maamme johtavista yrityksistä tuotekehitys-, suunnittelu- ja myynti-tehtävistä. Kuinkahan monen tiedossa on, että nykyisin Pohjois-Irlannin vaikeaa tilannetta sovittelemassa oleva Harri Holkeri on saanut palvella myös Pitkäjärven rantamaisemissa.

”Kaiken takana on nainen”, Vatialassakin naisilla oli tärkeät tehtävät patteriston esikunnassa, ruokalassa, sairaalassa, sotilaskodissa ja kotijoukoissa Vanaatikkojen hengen ylläpitämiseksi.

Muistomerkki Sulkavuoreen

Pirkanmaan Ilmatorjuntakilta ry. ja Pirkanmaan Ilmatorjuntaupseerit ry. ovat parhaillaan käynnistämässä yhteistyöhanketta muistomerkin saamiseksi Tampereen Sulkavuoreen 30.11.1999 talvisodan syttymisen 60-vuotispäivään liittyen.

Tampere oli talvisodan aikaan valtakunnan toiseksi tärkein teollisuuskeskittymä ja se joutui Neuvostoliiton Ilmavoimien pommituskohteeksi. Kaupunkiin pudotettiin 1800 pommia ja niistä aiheutui sekä henkilö- että rakenteellisia vauhinkoja. Taloudellisesti laskien vahingot olivat yli 300 miljoonaa markkaa sisältäen mm. 254 talon tuhoutumisen tai vaurioitumisen. Kaupungin suojana olleet 1-2 raskasta ja 2 kevyttä ilmatorjuntapatteria sekä Ilmavoimien koelentue pystyivät kuitenkin häiritsemään vihollisen toimintaa ja tuottamaan sille merkittävästikin tappioita. Artikkelin kirjoittaja on toimittanut aiheesta kirjan nimeltään ”Talvisodan Tampere”.

ILMATORJUNTASÄÄTIÖN Yhdistykset suunnittelevat sijoittavansa muistomerkin talvisodan ja jatkosodan aikaisiin tuliasemiin, joissa myös rauhan aikana III/ItR I koulutti varusmiehiä muunmuassa. Skoda-, RMB-ja SS-tykeillä ennen Vatialaan siirtymistään.

Kapteeni evp Esko Lammi