Artikkelin kirjoittaja kapteeni Kai Mutka palvelee Ilmatorjuntakoulussa opistoupseeriosaston johtajana. Hän on toiminut viimeksi järjestetyillä valtakunnallisilla ilmatorjuntaleireillä kilpailujen johtajana
Lohtajalla järjestettävillä valtakunnallisilla ilmatorjuntaleireillä mitataan varusmiesten koulutustasoa joukkokohtaisella sekä henkilökohtaisella tasolla. Koulutustason mittaaminen tapahtuu järjestämällä eri koulutushaaroille testejä (kilpailuja), jotka arvostellaan ja joiden perusteella arvioidaan varusmiesten koulutustasoa ja joukon suorituskykyä. Mittausten perusteella voidaan myös kehittää ja monipuolistaa koulutusta.
Koulutustason mittausta leireillä johtaa kilpailujen johtaja. Kilpailujen johtajan ja hänelle apulaisen asettaa Ilmatorjuntakoulu. Tämä sen vuoksi, että kotiinpäin vedoilta vältyttäisiin koulutustason mittaamistehtäviä tehdessä ja suorituksia arvosteltaessa. Osa tehtävistä on ns vakiotehtäviä, jotka on käsketty leiriohjeessa. Ennen leirin alkamista tehtävät esitellään ilmatorjunnan tarkastajalle, joka hyväksyy tehtävät ja määrää valinnaisten tehtävien aiheet.
Leirille tultaessa leiriyksikön päällikkö ilmoittaa yksikönsä joukkotuotannon mukaisen kokoonpanon. Tämän kokoonpanon perusteella kilpailujen johtaja arpoo eri jaoskohtaisiin suorituksiin osallistuvat jaokset. Jokaisessa jaoskohtaisessa tehtävässä on eri jaos jokaisesta leiriyksiköstä. Tämä sen vuoksi, että saataisiin mahdollisimman suuri otanta leiriyksikön koulutustasoa arvioitaessa. Jos leiriyksiköllä on leirillä vain yksi jaos, osallistuu se sillä jaoksellaan jokaiseen kolmeen jaoskohtaiseen suoritteeseen. Myös erillisistä tykkiryhmistä voidaan arpomalla muodostaa koulutustason mittaukseen osallistuvia jaoksia.
Koulutustasoa mitataan seuraavilla kilpailuilla:
Kilpailu käydään jaoskohtaisena suoritteena. Kilpailu ajoittuu kouluampumavaiheen lopulle, jolloin jokainen jaos on osallistunut ilma-ammuntoihin. Kilpailussa leiriyksiköstä arvottu joukkotuotannon mukainen jaos ampuu Learjetin vetämään maalipussiin. Tuliasemana käytetään ammunnanjohtotornin edustaa, jolloin kaikille jaoksille saadaan mahdollisimman samanlainen maalitilanne. Jaosten ampumapaikat ja -vuorot arvotaan. Vedoista kaksi on läheneviä ja kaksi ohittavia. Jaosta johtaa upseerikokelas. Henkilökunta toimii varotehtävissä, eikä saa puuttua ammuntaan muutoin kuin vaarantavan virheen sattuessa. Jokaisen vedon jälkeen ryhmälle annetaan palaute aivan normaaliin tapaan. Etäisyydenmittaaja mittaa etäisyyttä maaliin yhden metrin optisella etäisyydenmittarilla. Kun maali on oikealla ampumaetäisyydellä, käskee jaosjohtaja jaokselleen ”Ampukaa” -komennon. Vähintään kahden tykin on avattava tuli yli 2090 metrin etäisyydelle, muutoin jaosta sakotetaan virhepisteillä. Tällä säännöllä estetään tapaukset, joissa tuli avattaisiin vain yhdellä tykillä oikealle etäisyydelle ja kahdella muulla kerättäisiin läheltä osumat. Kilpailu mittaa hyvin joukon taitoa ampua ilmamaalia. Tässä kilpailussa yksittäisten miesten suorituksista korostuu etäisyydenmittaajan toiminta, koska liian myöhäisestä tulen aloittamisesta saa sakkopisteitä.
Kilpailu käydään jaoskohtaisena suoritteena. Kilpailussa jaos toimii maahanlaskun torjunnan tukemistehtävässä. Maaleina käytetään paikallaan olevia maalitauluja, liikkuvaa pintamaalia, helikopterimaaleja sekä rynnäkkökivääriampujia varten Janter-maalilaitteita. Kilpailussa tykit on sijoitettu ajoneuvojen lavalle. Kilpailupaikalle on rakennettu valmiiksi jaoksen tulenjohtoyhteydet. Kilpailu alkaa odotuspaikalla, jossa tarkastetaan varustus ja todetaan tykin ampumakuntoisuus. Tämän jälkeen jaos ajaa asemaan. Odotuspaikalta lähtien toimitaan jaoksen johtajan ohjeiden ja käskyjen mukaan. Kilpailujaosta johtaa upseerikokelas. Maalien runsaudesta johtuen tulenjakamisen merkitys korostuu, koska samanaikaisesti voi esillä olla liikkuva maali sekä hema-pallot. Kilpailussa osumat ovat ratkaisevin tekijä. Koska maalitilanne paljastuu ensimmäisen kilpailusuorituksen jälkeen, ilmoittaa kilpailujen johtaja maalitilanteen tiedustelun yhteydessä leiriyksikön kouluttajalle. Kilpailussa korostuvat sekä jaosjohtajan kyky käskeä tykkiryhmiä että tykkiryhmien ampumataito erilaisiin maaleihin.
Tilanteenmukaisuus on kilpailussa arvosteltava osa-alue. Maalilaitteiden heikko liikuteltavuus sekä rajallinen aika pakottavat maalitoiminnan kuvaamiseen samanlaisena kaikille. Osa jaoksista on kuitenkin harjoitellut suoritusta niin tarkasti, että tykkiryhmät tietävät jo etukäteen mistä suunnasta helikopterimaalit tai liikkuva maali tulee. Onpa joku jaosjohtajana toiminut upseerikokelas ilmoittanut, että ”Ei jaosjohtaja XX niin käskenyt sanoa.” Näinollen ei ainakaan juuri tuon jaoksen koulutustasoa kyetä täydellisesti mittaamaan – ehkä jaosjohtajan kokemusta kyseisestä kilpailusta sekä jaoksen ampumataitoa.
Kilpailu käydään jaoskohtaisena suoritteena. Kilpailussa jaoksen toimintaa arvostellaan jonkin kevyen ilmatorjuntapatterin jaoksen taisteluun liittyvän suoritteen, esimerkiksi asemanvaihdon osalta. Jaosta johtaa upseerikokelas. Jaosjohtajalle annetaan käsky ja ohjeet tulevasta tehtävästä. Kilpailussa arvostellaan mahdollisimman monipuolisesti koko jaoksen toimintaa. Tässä osakilpailussa tilanteenmukaisuus on ehkä kaikkein helpoiten luotavissa. Mitä paremmin johtajat osaavat eläytyä tilanteeseen, sen paremmin joukko yleensä toimii. Toisaalta kilpailun järjestäjän on myös mietittävä, miten todentuntuinen tilanne saataisiin aikaan. Lohtajan leirialueella on hyvät puitteet järjestää mahdollisimman totuudenmukainen maalitoiminta.
Kilpailussa lähi-ilmatorjuntaohjusryhmät kilpailevat joukkotuotannon mukaisessa ryhmäkokoonpanossa. Kilpailu koostuu ohjusryhmien toimintaan oleellisesti liittyvistä tehtävistä kuten ammunnasta, suunnistamisesta ja viestivälineiden käsittelystä. Kilpailussa ryhmät kiertävät radan, jonka varrella tehtävärastit sijaitsevat. Rata kierretään osin ajoneuvolla osin jalan tai suksilla. Ratamuotoinen kilpailu puoltaa paikkaansa, koska lähi-ilmatorjuntaohjusryhmät joutuisivat liikkumaan taistelujen mukana ja suoriutumaan erilaisista tehtävistä ryhmänjohtajan johdolla.
Kilpailussa joukkotuotannon mukaiset viestiryhmät kilpailevat ryhmäkokoonpanossa. Kilpailu koostuu viestiryhmien rutiinitehtävistä mm linjan rakentamisesta ja viestivälineiden käsittelystä. Kilpailuryhmät toimivat ryhmänjohtajansa johdolla. Tehtävissä korostuu ryhmänjohtajan kyky jakaa tehtäviä ryhmänsä kesken, pääosa mittauksesta suuntautuu kuitenkin ryhmän ammattitaidon mittaamiseen. Osa kilpailutehtävistä ajoitetaan pimeän aikaan, jolloin pimeys ja osin myös väsymys vaikeuttavat toimintaa. Tosin ryhmien työskentely todellisessa tilanteessakin tapahtuisi todennäköisesti pimeällä.
Kilpailussa huoltoryhmä, johon kuuluu edustaja jokaisesta huoltolajista, kilpailee radalla, jonka varrelle on sijoitettu huollon tehtäviä. Jokaisella rastilla on jokaiseen huoltolajiin kuuluvia tehtäviä. Kilpailussa korostuu ryhmänjohtajan toiminta hänen jakaessaan tehtäviä eri rasteilla, mutta myös ryhmän yksittäisten miesten ammattitaito kyetään mittaamaan hyvin.
Kilpailussa tutkaryhmät kilpailevat ryhmäkokoonpanossa. Kilpailu koostuu tutkan käyttöön ja huoltoon liittyvistä tehtävistä.
Kilpailussa ammutaan 10 laukausta 30 sekunnin aikana 150 metrin päässä olevaan maalitauluun. Leiriyksiköstä valitaan kilpailujoukkueeseen yksi upseerikokelas, yksi ryhmänjohtaja sekä kahdeksan tykkimiestä.
Kilpailu järjestetään vain elokuussa pidettävällä leirillä. Kilpailuun osallistuu 25 miestä jokaisesta leiriyksiköstä. 20 parhaan keskiaika on joukkueen tulos.
Kilpailu järjestetään vain elokuussa pidettävällä leirillä. Kilpailuun osallistuvat kaikki leirillä olevat henkilökuntaan kuuluvat.
Kilpailu järjestetään vain elokuussa pidettävällä leirillä. Kilpailujoukkueen muodostaa kolme erikseen nimettyä edustajaa jokaisesta joukko-osastosta.
Kilpailu järjestetään vain elokuussa pidettävällä leirillä. Kilpailuun voivat osallistua ilmatorjunnan tarkastaja, joukko-osastojen komentajat, erillisten ilmatorjuntakoulutusta antavien joukkoyksiköiden komentajat, Ilmatorjuntakoulun johtaja, Ilmavoimien esikunnan ilmatorjuntatoimiston päällikkö sekä Pääesikunnan ilmatorjuntaosaston vanhempi osastoesiupseeri.
Maalitoiminnalla on tarkoitus saada aikaan mahdollisimman tilanteenmukainen koulutustapahtuma. Kilpailuissa maalitoiminnan osuus suorituksen onnistumiselle on hyvin suuri. Maalitoimintalaitteita pyritään kehittämään entistä toimintavarmemmiksi ja mahdollisimman totuudenmukaisiksi. Uusimpana maalilaitteena saataneen käyttöön HEMA-salko (helikopterimaali).
Kilpailut ovat Lohtajan ilmatorjuntaleirillä nousseet hyvin keskeiseen asemaan. Yrittäminen ja halu menestyä eri kilpailuissa näkyvät varusmiesten suorituksissa. Pääsääntöisesti nämä tapahtuvat reilussa hengessä, mutta ylilyöntejäkin tapahtuu. Jos joukko ei osaa ampua ilmaan leirille tullessaan, on todennäköistä ettei se sitä taitoa opi yhden leirin aikana. Jokaisen kouluttajan olisikin muistettava, että he ovat tehneet työnsä ennen leiriä. Varusmiesjohtajille olisi annettava ilmatorjuntaleirillä entistä enemmän johtamistehtäviä . Kouluttajan olisi asennoiduttava toimimaan valvojana, joka puuttuu vaarantaviin virheisiin ja antaa palautteen. Joukkohan toimii leirillä joukkotuotannon mukaisessa kokoonpanossa oman johtajansa johtamana. Tämä luo perustaa joukon tulevalle toiminnalle erityisesti sodan ajan tehtävissä.
Kilpailut ovat eräänlainen porkkana varusmiehille ja myös henkilökunnalle, jolla saadaan paras suorituskyky esille. Kilpailuja kehittämällä ja asennoitumalla niihin oikein, voidaan varusmiesten koulutustasoa ja joukon suorituskykyä mitata luotettavasti. Näin saataneen vertailukelpoista tietoa arvioitaessa eri joukkotuotannon mukaisia yksiköitä. Tätä tietoa voisivat käyttää sodan ajan toimivat johtajat, kuten esimerkiksi johtoportaan komentajat ja ilmatorjuntapäälliköt.
Kapteeni Kai Mutka