2/2006

 
 

Uudet ilmatorjuntajärjestelmät – osta ja unohda?

Ilmapuolustuksen suorituskykyyn, erityisesti ilmatorjuntaan investoidaan tulevien vuosien aikana merkittävästi. Näiden investointien tuloksena vuosikymmenen lopussa ollaan sotavarustuksen osalta teknisesti erittäin hyvin ajan tasalla. Ajan tasalla pysyminen kuitenkin edellyttää, että lähivuosina investoidaan myös järjestelmien ylläpitäjien rekrytointiin ja koulutukseen.

Ilmapuolustuksen suorituskyvyn ylläpito – yhdessä ja erikseen

Ilmatorjunnan suorituskykyyn myötävaikuttavia hankintoja on tehty viime vuodet yhdessä muiden puolustushaarojen kanssa erinomaisessa yhteisymmärryksessä. Korostetusti tämä on ollut esillä hankittaessa yhteistä johtamisjärjestelmää (ITTH), jossa myös ylläpidon osalta on tehty yhteisiä ratkaisuja. Esimerkkinä mainittakoon ylläpitohenkilöstön koulutus, josta valmisteilla olevan suunnitelman mukaan vastaa osaltaan Ilmasotakoulu (ILMASK) ja ilmatorjunnan erityiskohteiden (TSTJOKE & SUKE) osalta Viesti- ja Sähkötekninen Koulu (V-SK).

Kaikessa toiminnassa keskittämisellä saavutetaan tiettyjä etuja. Henkilöstökuluissa voidaan säästää, samoin tilanhallintakuluissa; koulutusvälineitäkin tarvitaan vähemmän. Mitä etuja toiminnan sijoittamisella useampaan kohteeseen saavutetaan? Pelkästään euroilla mitattuna ei juuri mitään. Siis keskittämään? Mikäli suorituskyvyn mittarina käytetään pelkästään kuluja, kyllä, muuten ei.

Ylläpitohenkilöstöä tarvitaan niin rauhan kuin kriisin aikana. Tästä seuraa luonnollisesti myös se, että henkilöstön on oltava olemassa molemmissa tilanteissa. Vaativampien tehtävien osalta (järjestelmäinsinöörit, järjestelmäasentajat) tämä tarkoittaa, että kriisiajan henkilöstön on oltava puolustusvoimien palveluksessa rauhan aikana ja pidettävä ammattitaitoaan yllä elinikäisen oppimisen periaatteella päivittäin. Tarjoaako keskittäminen mahdollisuuden tähän? Olkoon jonkun järjestelmän laskennallinen järjestelmäinsinöörien tarve kriisin aikana esimerkiksi 5. Onko yhdessä toimipisteestä mielekästä työtä kaikille viidelle syvässä rauhan tilassa? Mahdollisesti. Entäpä, jos em. kriisin ajan tarve onkin 10 tai 15? Tuskin. Asiaa ei helpota sekään, että ammattilaisen kouluttaminen kestää vuosia eikä valmiita osaajia voida rekrytoida Puolustusvoimien ulkopuolelta.

Kapteeni Sami Halmo päätyi hiljattain valmistuneessa esiupseerikurssin tutkimustyössään johtopäätöksiin, joiden mukaan viimeksi hankittuja ja tulevaisuudessa hankittavia järjestelmiä ylläpitämään tarvitaan pitkälle koulutettu, riittävän vahva, organisaatio. Tutkimuksen mukaan vaihtoehtoina ylläpitohenkilöstön sijoittamiselle kriisin ajan organisaatiossa ovat sijoittaminen mahdollisimman lähelle huollettavia järjestelmiä, sijoittaminen sekä ylempään johtoportaaseen että yksiköihin tai keskitetty malli, jossa ylläpitohenkilöstö on kokonaisuudessaan sijoitettu ylempään huollon johtoportaaseen. Löytyisikö ratkaisu entisen miehen toteamuksesta sotaharjoituksessa: "Keskitetty huolto on hajautettu nälkä!"