2/2003

Kirjoittaja on evl Mikko Vainonen SalpItPston komentaja Karjalan Prikaatissa.

AJATUKSIA VÄLIVÄYLÄN VARRELLA

Uusi nimimerkkini on Väliväylän varrella. Mikä on Väliväylä? Väliväyläksi sanotaan vesistöä, joka alkaa Lappeenrannan läheltä Rutolasta ja laskee Kymijokeen Kuusankoskella. Saimaan ja Väliväylän vesistön välillä on noin 300 metrin maakannas. Luumäen Historia - kirjan mukaan Saimaan vesistö purkautui Väliväylän kautta Kymijokeen ennen kuin Vuoksi puhkesi Salpausselän harjanteeseen yli 5000 vuotta sitten.  

Sotilaallisesti tarkasteltuna Väliväylä on meille Karjalan Prikaatissa palveleville hyvä haaste, sillä käytämme sitä hyödyksemme koulutuksessa. Väliväylä toimi uittoreittinä Saimaan vesistön ja Kymenlaakson metsäteollisuuden välillä aina vuoteen 1964 saakka. Rutolassa toimi “rautakanava”, jonka avulla siirrettiin puutavaraa Saimaan vesistöstä Kymijoelle.

Miksi nimimerkiksi Väliväylän varrella? Olen kotoisin Väliväylän varrelta Luumäeltä ja asun nykyisin Valkealassa - Väliväylän varrella. Miksi en siis viittaisi tuohon historialliseen vesistöön, jolla on myös sotilaallista merkitystä?

Vaikka ajattelin lopettaa siirrosta kirjoittamisen Viipurin portinvartijan testamenttiin joudun kuitenkin palaamaan asiaan vielä ainakin hetkeksi. Kevään kuluessa olen miettinyt siirron ajoitusta. Päätöksen siirrosta teki eduskunta hallituksen esityksen mukaisesti. Meillä sotilailla kävi huono tuuri ajoituksen suhteen. Vuonna 2002 perustettiin kiivaasti Senaattikiinteistöjä eli siirrettiin Puolustusministeriön kiinteistöt Senaattikiinteistöjen haltuun. Kiinteistöjen siirto ei meihin sinänsä vaikuttanut, mutta vuoden 2002 aikana ei rakennettu mitään uutta. Toimitilojen muutostöitä toki tehtiin. Salpausselän Ilmatorjuntapatteristo (ja ilmeisesti myös Hämeen Ilmatorjuntapatteristo) siirtyivät tiloihin, jotka oli tehty jonkun muun joukon tarpeiden mukaisesti. Toimistot ja kouluttajien huoneet sopivat aselajista riippumatta lähes samanlaisina käyttöön, mutta tykkihalleissa ja varastoissa piilee hyviäkin kehittämismahdollisuuksia - joita ei kuitenkaan voitu toteuttaa, koska rakennemuutos tuli yllätyksenä meille kaikille. Suunnitelmia toki valmisteltiin vuonna 2002, mutta rakentamista ei ole ehditty vieläkään aloittamaan. Tätä kirjoitettaessa arkkitehti on pelastanut tilanteen - mutta vasta paperilla. Valoa rakentamisen tunnelissa kuitenkin näkyy.

Toinen haitallisesti Salpausselän Ilmatorjuntapatteristoon vaikuttanut tekijä on opistoupseerien koulutuksen loppuminen vuoden 2003 tammikuussa. Jälleen ajoitus on meitä vastaan. Kaikissa siirroissa, joissa minä olen ollut mukana on tapahtunut henkilökuntavuotoja - syystä tai toisesta. Vuodot on yleensä paikattu lisäämällä joukko-osaston kiintiötä seuraavilla kursseilla. Nyt tämä ei ole nopealla aikataululla mahdollista, joten henkilökunnan lukumääräinen vähäisyys saattaa tuntua valitettavan kauan, koska ensimmäisen kurssin rekrytointi ei ilmeisestikään ole onnistunut täydellisesti. Toivon, että olen tässä asiassa väärässä.  

Olen hämmästellyt sitä, että noin 10% asevelvollisista on erittäin lyhytjännitteisiä. Osalle asevelvollisista tuntuu olevan täysin tuntematon käsite seuraava viikko. Tuntuu siltä, että he elävät vain tässä hetkessä ja nyt. Ensimmäinen kontakti lyhytjännitteisyyteen tuli, kun palasin esikuntatyöskentelyn jälkeen joukko-osastoon.

Muutamia asevelvollisia oltiin lähettämässä erikoislääkärin konsultaatioon heidän palveluskelpoisuutensa arviointia varten. Vaikka erikoislääkärille saatiin aika viikon kuluessa he halusivat välitöntä palveluksen keskeyttämistä. Puolustusvoimat voi tarjota heille vain sairaalatasoista hoitoa ja lepoa, joten he ilmoittivat halukkuutensa siviilipalvelukseen. Siviilipalvelukseen haluava tulee ohjeiden mukaan kotiuttaa mahdollisimman pian.

Minä en ole täysin vakuuttunut siitä, että lainsäätäjän tarkoittama uskonnollinen tai eettinen vakaumus olisi voinut kypsyä vajaan tunnin aikana sairaalassa leväten, varsinkin kun ensimmäinen vakaumuksensa kypsymisen havainnut henkilö kysyi että jos haluaa sivariksi pääseekö silloin heti pois? Älköön tätä tulkittako niin, etten kunnioittaisi eettistä tai uskonnollista vakaumusta.

Nykyisellä elämänkokemuksella veikkaisin, että erikoislääkärin konsultaation jälkeen yllämainitut henkilöt olisi vapautettu palveluksesta rauhan aikana.

Miten tällainen lyhytjänteisyys ilmenee? Tavanomaista on se, että lähes kaikki saavat peruskoulun päättötodistuksen, joskin perin vaatimattomin arvosanoin. Ammattikoulu aloitetaan, usein jopa parilla linjalla, mutta omaa linjaa ei tunnu löytyvän. Minun ilkeämielisen tulkintani mukaan ammattikoulusta on pinnattu niin paljon, ettei opintoja ole voitu hyväksyä. Lyhytjänteisyys ilmenee myös siten, että vain harvoilla on koeaikaa pidempiä työsuhteita. Voisitteko Te arvoisat ilmatorjuntaupseerin lukijat toimia sellaisen henkilön esimiehenä tai työnantajana, joka tulee töihin “kun nappaa” ja joka pitää vapaita “ kun työnteko ei nappaa” ??? Edellä kuvattu toiminta johtaa syrjäytymiseen ja päätymiseen KELAn palkkalistoille, mikäli henkilö ei itse halua muuttaa toimintaansa. Toivon ja uskon, että ainakin osa opiskelee ammatin ja saa työpaikan. Viiden prosentin ylimääräinen työkykyinen elätettävä “sosiaalinen kuorma” aiheuttaa väistämättä menoja yhteiskunnalle. Yhteiskuntahan olemme me kaikki suomalaiset.

Virkistävää kevättä, Mikko Vainonen