  |
|
|
|
|
|
AFGANISTAN JA ILMAPUOLUSTUKSEN VIIMEISIMMÄT
TUULAHDUKSET KÄSITTELYSSÄ LAPISSA Afganistan, maantieteellisen sijaintinsa vanki Afganistanista ja Yhdysvaltojen ohjustorjunnasta esitelmöi everstiluutnantti evp. Hannu Antikainen. Hänen viimeisin palveluspaikkansa oli Ilmavoimien Esikunnassa ilmatorjuntapäällikkönä ja hän on toiminut Afganistanissa YK:n sotilastarkkailijana. Monille täysin tuntematon, mutta monta vuosikymmentä ajankohtaisena pysynyt Afganistan on ollut jo Silkkitien ajoista kauttakulkumaa. Afganistanin alue muodostettiin puskurivaltioksi Venäjän ja Brittiläiseen imperiumiin kuuluneen Intian välille. Afganistan on kulttuurien ja uskontojen häivealuetta kommunistisen Kiinan, hindulaisen Intian, ortodoksisen Venäjän ja islamilaisen Iranin vaikutuspiirissä. Maata kuvaa parhaiten sana jakautuminen. Himalajan jatke, Hindukush-vuoristo, jakaa maan etelään ja pohjoiseen. Maan sisällä on vaikea liikkua, koska maa muodostuu vuoristoista ja autiomaista. Liikennereittien vähäisyys lisää maan jakautumista maantieteellisesti rajoittuneisiin heimoihin. Heimot ovat vain vähän toistensa kanssa tekemisissä. Afganistanilaisten ajattelutapa on täysin erilainen kuin länsimaalaisten. Heimokulttuuri on synnyttänyt Afganistanin heimoille oman ajattelutavan. Maata ravistelee sisältäpäin kielierot, heimoerot, uskontoerot, feodaaliyhteiskunta ja vanha johtamisrakenne. Ulkopuolelta ravistelua aiheuttaa kulloinkin vallitseva suurvaltapolitiikka. Afganistan on muodostettu puskurivaltioksi Venäjän ja Brittiläisen imperiumin Intian välille. Rajalinjojen vedossa ei välitetty heimorajoista eikä maantieteestä. Maa on toiminut aikanaan Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen eturistiriitojen ja laajentumispolitiikan pelikenttänä. Voidaan sanoa, että Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen toimet ovat ajaneet Afganistanin nykyisen kaltaiseen tilanteeseen. Tällä hetkellä se on Yhdysvaltojen ja Venäjän terrorismin vastaisen sodan kohdemaa. Heimojen ja olosuhteiden jakamassa Afganistanissa sodat ovat tuhonneet maan vieden sen “kivikautiselle” asteelle. Maassa soditaan jälleen ja rajat aikanaan vetäneitä brittejä on nyt Afganistanissa rauhanturvatehtävissä. Persianlahti, Kosovo, Afganistan - ilma-aseen kehitys Ilma-aseen kehittymisestä Persianlahden, Kosovon ja Afganistanin sodissa esitelmöi entinen Lapin Ilmatorjuntarykmentin komentaja, nykyinen Ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Pertti Viik. Persianlahden sota alkoi viisi kuukautta kestäneellä “Operation Desert Shield” vaiheella. Tänä aikana muodostettiin Kuwaitin valloittanutta Irakia vastaan koalitio ja alueelle keskitettiin tulevissa operaatioissa tarvittavat joukot. Voimien keskittämisen jälkeen alkoi “Operation Desert Storm” ilmasotavaihe, joka kesti 39 vuorokautta. Koalition käytössä oli yli 700 taistelukonetta, jotka muodostivat vuonna 1991 maailman kuudenneksi suurimmat ilmavoimat. Ilma-aseella luotiin edellytykset voitokkaaseen ja nopeaan maasotaan, joka kesti vain viisi vuorokautta. Koalition ilma-asetta vastassa oli runsas neuvostoliittolaista alkuperää oleva lentokonekalusto. Irakissa oli Neuvostoliiton ilmavoimien reservejä ja neuvostoliittolaisia asiantuntijoita, joille Yhdysvallat ilmoittivat etukäteen iskujen alkamisesta. Ilmavoimien koneita ja asiantuntijoita lennettiinkin suojaan Iraniin. Ilmatorjunnalla oli käytössään neuvostoliittolaisia ilmatorjuntaohjuksia ja noin 7500 ammusasetta. Irakille myymänsä Roland-ilmatorjuntaohjusjärjestelmän ranskalaiset itse tekivät toimintakyvyttömäksi tukkimalla sen koodilla. Irakilla oli hyvä, mutta keskitetty ilmapuolustuksen johtamisjärjestelmä. Koalition ilma-aseen lamautettua ilmapuolustuksen johtamispaikan, ei ilmapuolustuksella enää ollut keskitettyä johtoa. Irakin maavoimille jäi kuitenkin voimakas matalatorjuntakyky, joka aiheutti tappioita esimerkiksi Iso-Britannian Tornado-rynnäkkökoneille. Irakin ilmavoimien tappiot ja ilmapuolustuksen lamauttaminen antoivat koalitiolle taistelualueen ilmaherruuden. Ilma-aseen suorittama jatkuva pommitus ja joukkojen huono taistelukyky sai irakilaiset sotilaat luovuttamaan ja antautumaan joukoittain maasodan alkaessa. Irakilaisia antautui jopa yksittäisille taisteluhelikoptereille. Kosovon sota on tyylipuhtain ilma-asein käyty sota. “Allied Force” operaation ilmasodan valmisteluihin kului aikaa kaksi kuukautta itse ilmasodan kestäessä 78 vuorokautta. Ensimmäisenä koalition ilma-ase lamautti ilmapuolustuksen kohteet. Tämän jälkeen siirryttiin taistelualueen eristämiseen ja johtamis- ja viestijärjestelmien tuhoamiseen. Tänä aikana Jugoslavian armeijalla oli aikaa toteuttaa passiivista ilmasuojelua valelaittein, hajauttamalla ja naamioimalla. Ilmasodan siirtyessä seuraavaan vaiheeseen, taistelujoukkojen tuhoamiseen, koalition ilma-ase ei kyennytkään iskemään hajautettuihin ja ilmasuojelun hyvin toteuttaneisiin taistelujoukkoihin. Joustavasti koalitio päätti siirtyä pommittamaan strategisia kohteita. Strategisten kohteiden pommittaminen johtikin Jugoslavian antautumiseen. Jugoslavian maavoimien taistelujoukkoja ei kyetty lamauttamaan. Koalition maajoukkoja ei Kosovossa tarvittu, vaan ilma-aseen käyttö tuotti ratkaisun. Jugoslavialla oli käytössään Suomen kokoluokkaa olevat ilmavoimat, joilla he Kosovon sodan alussa pyrkivät hävittäjätorjuntaan. Kärsittyään ilmatappioita Jugoslavia luopui hävittäjätorjunnasta ja jäljelle jääneet koneet siirrettiin suojaan. Ilmapuolustuksella oli suhteellisen hyvä johtamisjärjestelmä. Heidän maavoimillaan oli käytössään voimakas matalatorjuntakyky, joka esti tappioiden pelossa taisteluhelikopterien käytön taistelualueella. Paljon puhuttua SA-5 järjestelmää Jugoslavialla ei kai ollut ollenkaan käytössä, vaikka se olikin usein lehdissä mainittu. SA-6 ilmatorjuntaohjusjärjestelmää jugoslavialaiset olivat modernisoineet käyttämällä SA-11 Buk järjestelmän ohjusta ja latauslavettia. Järjestelmässä käytettiin kuitenkin vielä lännen tuntemaa SA-6:n tulenjohtojärjestelmää. Kosovon sotaan oltiin tuomassa myös SA-10 ilmatorjuntaohjusjärjestelmää. Jugoslavian saarron alkaessa pääosa ohjusjärjestelmistä jäi kuitenkin suljettujen rajojen taakse. Jugoslaviaan päässeet SA-10 järjestelmät Yhdysvaltojen ilma-ase tuhosi heti sodan alkuvaiheessa. Samalla tuhottiin korkea-arvoisia venäläisiä upseereita, jotka olivat opastamassa järjestelmän käytössä. Afganistanin operaation “Enduring Freedom” valmisteluihin syyskuun terrori-iskusta kului aikaa alle kuukausi. Yhdysvaltojen ei tarvinnut käyttää aikaa politikointiin, vain ilma-aseen maalien tiedusteluun ja operaation organisointiin. Operaation ensimmäisessä vaiheessa Yhdysvallat lamautti Talebanin heikon ilmapuolustuksen. Vähäinen konekalusto tuhottiin lentokentille. Afganistanin Talebaneilla ei ollut kuin matalatorjunta-aseita, joiden määrä oli myös vähäinen. Täydellisen ilmaherruuden jälkeen Yhdysvallat aloittivat Taleban joukkojen voimakkaan ilmapommituksen. Tulokset paranivat, kun Yhdysvaltojen erikoisjoukot soluttautuivat Talebanin hallitsemille alueille suorittaen tiedustelua ja maalinosoituksia ilma-aseelle. Persianlahden sota osoittautui satelliittitiedustelun läpimurroksi. Satelliittitiedustelua käytettiin niin ilma-aseen maalien tiedusteluun kuin Scud ohjuslaukaisujen valvontaan ja ennakkovaroituksen antamiseen. Satelliittitiedustelun avulla suoritettiin raakatiedustelua, jonka perusteella valittiin maalit, joihin ohjattiin tiedustelulentokoneita sekä erikoisjoukkoja tiedustelemaan kohteita tarkemmin. Vaikka Irakissa oli 400 strategista kohdetta suosivat sää ja maasto satelliittitiedustelua. Satelliittitiedustelua voitiin myös käyttää ainoana tiedustelulähteenä sen saavuttaman tarkkuuden ansiosta. Yhdysvalloilla oli käytössään myös U-2 ja E-8 JSTAR tiedustelukoneita. Satelliittitiedustelun hyvät kokemukset johtivat uudenlaiseen ajatteluun. Persianlahden sodan jälkeen taktisia tiedustelukoneita oltiin poistamassa sekä erikoisjoukkojen ja strategisten tiedustelukoneiden määrää oltiin vähentämässä. Kosovossa oltiin uudenlaisessa tilanteessa. Maasto oli peitteistä ja vuoristoista sekä sää oli suosiollinen ilmasuojelua suorittaville maajoukoille. Satelliittitiedustelun osittaisesta epäonnistumisesta johtuen strategiset tiedustelukoneet haluttiin takaisin ja tiedustelulennokkien kehitys kiihtyi. Afganistanin ilmasotaan ilmestyivätkin uudelleen U-2 ja E-8 JSTAR tiedustelukoneet. “Tuulahdus tulevasta” näkyi Afganistanissa. Yhdysvallat toivat lennokit voimakkaasti mukaan sodankäyntiin. Strategiseen tiedusteluun suunniteltu Global Hawk nähtiin tiedustelutehtävissään. Predator-tiedustelulennokkia käytettiin tiedusteluun, tulenjohtamiseen ja ohjusaseistuksessa maajoukkoja vastaan. Yhdysvaltojen lentokalusto ja sen käyttö kehittyivät sotien myötä. Persianlahden sodassa käytettiin ensimmäistä kertaa tutkassa näkymätöntä F-117 “Stealth” hävittäjää, joka suoritti ensimmäiset iskut ilmapuolustusta vastaan. Viimeistä kertaa taistelussa tuolloin taas olivat A-6 rynnäkkökone ja F-111 hävittäjä. Persianlahden sota toi sotanäyttämölle B-52 strategisen pommikoneen konventionaalisessa aseistuksessa. Kosovossa B-52 rinnalle tuli tutkassa näkymätön strateginen pommittaja B-2 konventionaalisessa ja täsmäaseistuksessa. Afganistanissa kolmanneksi pommittajaksi liittyi B-1 pommikone. Kaikkiin Yhdysvaltojen strategisiin pommikonetyyppeihin oli luotu kyky toimia myös konventionaalisten pommien aselavettina. Persianlahden sodassa Yhdysvallat käyttivät risteilyohjuksia konventionaalisilla kärjillä varustettuna ydinkärkien sijaan. Risteilyohjuksien massiivinen käyttö ja niiden saama julkisuus toi ne kaiken yleiseen tietoon. Toisena julkisuuteen nousseena aseena tulivat täsmäaseet. Yhdysvallat kulutti Persianlahdella 70 prosenttia täsmäasevarastostaan. Persianlahden sodassa kulutettiin pääasiassa vanhempia ensimmäisen ja toisen sukupolven täsmäaseita, jotta varastoihin saatiin tilaa uudemmalle aseistukselle. Ongelmaksi täsmäaseiden käytössä ilmeni laukaisulavettien vähyys. Vain hyvin rajoitetulla määrällä koneita oli kyky toimia täsmäaseistuksella. Tätä kykyä kehitettiinkin sodan jälkeen. Eräänä ratkaisuna tähän ongelmaan tuli Kosovon sodassa ensikertaa käytetty JDAM-pommi, joka toi mukanaan yleisripustuksen. Yleisripustuksella pommia kyettiin käyttämään kaikissa koneissa. Pommin aseistuskin on säädeltävissä, jolloin pommin aselastia voidaan muuttaa vaatimusten mukaan. Kosovon sotaan mentäessä laservalaisuun hakeutuvien pommien laukaisualue oli moninkertaistunut. Uutena pommina on tullut JSOW-liitopommi. Se kyetään lähettämään matkaan matalilta lentokorkeuksilta 24 kilometrin ja korkeilta lentokorkeuksilta 64 kilometrin päästä. Sen ohjausjärjestelmä kykenee toimittamaan aselastin tarkasti maaliin. Tätä pommia tullaan käyttämään varmasti ilmatorjutuilla alueilla ja ilmatorjuntaa vastaan! Aseistuksen ja konekaluston kehittämisen tarkoituksena on luoda joustavuutta ilma-aseen käytölle. Tilanteenmukaisesti kyetään valitsemaan aseistus, joka voidaan kuljettaa laukaisupisteeseen sillä hetkellä käytössä olevalla lentokalustolla. Persianlahden, Kosovon ja Afganistanin sota ovat tuoneet esille tiedustelun tarkkuuden ja monipuolisuuden lisääntymisen, strategisten pommikoneiden konventionaalisen aseistuksen ja täsmäaseiden kuljetuskyvyn ja ennen kaikkea lennokkien voimakkaan käytön. Yhdysvaltojen ohjuspuolustus - miksi Yhdysvallat halusi purkaa vanhan sopimuksen Esityksensä aluksi evl evp Hannu Antikainen puhui vielä Afganistanin ilmasodasta. Afganistanissa käytettiin laajoja konventionaalisia pommituksia, koska maassa ei ollut selviä ja tarkkoja kohteita täsmäaseille. Laajoilla pommituksilla oli suuri psykologinen vaikutus ja se on täsmäaseistuksen käyttöä halvempaa. Käytössä oli myös AC-130 Gunship, koska sen käyttö oli mahdollista alueella, jolla ei ollut ilmapuolustusjärjestelmää. Sadan millimetrin tykein ja 20 millimetrin konetykein aseistettuna se saattoi kaarrella kohdealueen yläpuolella vapaasti metsästäen. Predator-lennokin käyttö ohjusaseistuksella on luonnollista. Lennokkia ei pelota, kun ilmatorjunta aloittaa tulituksen. Lennokkien voimakas käyttö on tulevaisuuden kylmä tosiasia ja haaste ilmatorjunnalle. Yhdysvaltojen kansallinen ohjuspuolustus (NND) tarkoittaa Yhdysvaltojen mantereen puolustusta ballistisia ohjuksia vastaan. Yhdysvallat on irtisanoutunut 1972 syntyneestä ABM-ohjustentorjuntasopimuksesta. ABM-sopimus oikeutti suojaamaan yhden kohteen sadalla torjuntaohjuksella. Sopimus sisälsi tutka- ja torjuntaohjusjärjestelmille rajoituksia. Tutkat oli suunnattava puolustettavasta valtakunnasta ulospäin, jotta järjestelmän testaukseen ei olisi mahdollisuutta. Neuvostoliitto rakensi oman torjuntajärjestelmänsä Moskovan suojaksi ja Yhdysvallat ydinaseiden ohjussiiloalueen suojaksi. Sopimusta rikottiin Neuvostoliiton puolelta laittomalla maan sisäosiin rakennetulla tutkalla, joka mahdollisti järjestelmän testauksen. Suomeakin ohjustentorjuntajärjestelmä koski Nootti kriisin aikoihin. Yhtenä keskusteluaiheena oli ohjustorjuntajärjestelmän tutka-aseman rakentaminen Pohjois-Suomeen. Suorin reittihän Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä kulkee Pohjoisnavan kautta. Yhdysvaltojen politiikkana on: “Yhdysvaltoja ei kiristetä millään menetelmillä”. Nykyään löytyy valtioita ja järjestöjä, jotka iskisivät Yhdysvaltoihin, jos ne vain kykenisivät. Nämä valtiot ovat Yhdysvalloille “roistovaltioita”, joiden kanssa ei kyetä keskustelemaan, kuten Neuvostoliiton kanssa kyettiin. Yhdysvaltoja vastustavat järjestöt ovat terroristeja. Olemassa olevana uhkana on ydin-, biologisin- tai kemiallisinasein suoritettava isku Yhdysvaltoihin. Jo heti saksalaisten V-aseiden keksimisen jälkeen on pohdittu ohjustentorjuntaa. Laukaisualustana voidaan nykyisin käyttää maankamaran lisäksi lentokoneita, sukellusveneitä tai roro-aluksia. Ohjustekniikka on kehittynyt huimasti ja Yhdysvaltojen on kehitettävä suoja ennen kuin “roistovaltioilla” on kyky iskeä Yhdysvaltoihin ohjuksin. Sotilaalliselta kannalta on siis helppo ymmärtää, miksi ohjuspuolustusta kehitetään. Suuren tuhovaikutuksen takia on edullisinta jos ohjus kyetään torjumaan mahdollisimman aikaisin, jopa ohjuksen lähtöalueen päällä. Torjuntaan lähtöalueen päällä pyritään jo työn alla olevilla torjuntajärjestelmillä ampumalla torjuntaohjus mahdollisimman lähellä ohjuksen lähtöaluetta olevalta merivoimien alukselta torjuttavan ohjuksen perään, ampumalla torjuntaohjus korkealla lentävästä lentokoneesta lähtöalueen päälle tai tuhoamalla ohjus lentokoneesta ammuttavalla lasersäteellä. Viimeisimmässä vaihtoehdossa “Tähtien sota”-ohjelman mukaisesti lentokoneeseen asennetulla laserilla ammutaan lasersäde ohjukseen niin, että se lämmetessään räjähtää ilmakehän yläosissa. Kaikki järjestelmät ovat tällä hetkellä valmisteilla ja ne soveltuisivat minkä tahansa ohjuksen torjuntaan. Kansallinen ohjuspuolustus on suunniteltu ensisijassa strategisten ohjusten torjuntaan. Onnistuakseen se tarvitsee toimivan satelliittivalvonnan, joka tuottaa tarvittavan ennakkovaroituksen ohjusammunnasta. Satelliittivalvonta on tuonut mukanaan satelliittientorjunnan, jota on myös kehitelty. Julkisuudessa esillä olleet ohjuskokeet ovat liittyneet kansallisen torjuntajärjestelmän kokeisiin. Tarkoituksena on ollut torjua Yhdysvaltoja vastaan suunnattu strateginen ohjushyökkäys ilmakehän ulkopuolella ennen Yhdysvaltojen ilmatilaa. Kokeet ovat välillä onnistuneet ja välillä epäonnistuneet mutta järjestelmää kuitenkin kehitetään edelleen. Syyt ABM-sopimuksesta irtisanoutumiseen ovat siis olleet näkyvillä. Olosuhteet ja uhkakuvat ovat muuttuneet. Torjuntajärjestelmä täytyy saada toimintaan ennen kuin Yhdysvaltoja yritetään kiristää. Muistakaamme “Yhdysvaltoja ei kiristetä millään menetelmillä”. Pohjois-Suomen ilmapuolustusseminaari oli jälleen kerran onnistunut, laadukas ja uusinta tietoa jakava tilaisuus. Palaamme jälleen vuonna 2003 uusimpien tuulahdusten ilmapiiriin. Lopuksi kaikille maanpuolustushenkisille ilmapuolustusihmisille tiedoksi, että Maanpuolustuskoulutus ry:llä on olemassa myös ilmapuolustushaara, joka kouluttaa ilmapuolustushaaran reserviläisiä omilla kursseillaan tarjoten alan uusinta tietoa esimerkiksi Ilmapuolustuksen valmiuskurssin muodossa. Lisätietoja internetistä osoitteesta www.mpkry.fi.
|
    |
|
Kirjoittaja on
Lapin Ilmatorjuntaupseerien sihteeri yliluutnantti Petri Forssell