  |
|||
|
|||
|
|
ILMATORJUNTAOHJUKSIA AMMUTTIIN LOHTAJALLA Valtakunnallinen ilmatorjuntaleiri 1/02 toimeenpantiin 14.- 26.4.2002. Leirin johti ilmatorjunnan tarkastaja eversti Pertti Viik. Leirin valmisteli Ilmatorjuntakoulu ja tukiorganisaatio oli vuoroluettelon mukaisesti Lapin Ilmatorjuntarykmentistä. Leiri oli niin sanottu ohjusleiri, jonka ensimmäisessä vaiheessa ammuttiin Ilmatorjuntaohjus 90 -järjestelmällä. Toinen vaihe käsitti kaksi reserviläisjaksoa, joissa ammuttiin ilmatorjuntatykeillä. Ensimmäisen jakson vahvuus oli enimmillään noin 550, josta palkattua henkilöstöä 170, varusmiehiä 360 ja reserviläisiä 20. Toisen jakson vahvuus oli yhteensä noin 900 henkilöä. Sää oli ihanteellinen. Kirkas taivas ja pieni aamupakkanen tervehti leirijoukkoja melkein joka päivä. Sään ansiosta ammunnat kyettiin vetämään suunnitelmallisesti läpi. Ohjusammuntojen rakennetta oli muutettu enemmän tilanteenmukaisemmaksi ja järjestelyistä saatiin hyvät kokemukset. Seuraava leiri - kevätleiri (2/02) - on ilmatorjunnan juhlaleiri. Onhan silloin kulunut 50 vuotta siitä, kun ilmatorjuntamiehet aloittivat ilma-ammunnat Lohtajalla. Tänä päivänä alue on meille tärkeämpi kuin koskaan. Asejärjestelmissä siirrytään yhä enemmän ohjusasejärjestelmiin. Lohtajan harjoitus- ja ampumaleirialue onkin ainoa paikka Suomessa, jossa ohjusammuntoja voidaan suorittaa. Ulottuuhan esimerkiksi Ilmatorjuntaohjus 96:n vaara-alue Ruotsin ilmavalvontavastuualueen puolelle, joten pohjoismaista yhteistyötä tehdään aina ao. ammuntoihin liittyen. Pitkällä tähtäimellä alueeseen tullaan myös investoimaan niin, että se palvelee paremmin niin ilmatorjuntamiehiä kuin muitakin alueen käyttäjiä kuten esimerkiksi tiedustelulennokkijärjestelmää, Utin Jääkärirykmentin Helikopteripataljoonan koulutusta sekä CV-9030 FIN ilma-ammunta koulutusta. Uskon myös, että alueen maanpuolustushenkinen väestö ymmärtää Puolustusvoimien tarpeet Lohtajan Vattajanniemen aluetta koskien ja tukevat tärkeää maanpuolustustyötä. Varautuminen kriisiin on tehtävä etupainotteisesti ja sen saavuttaminen kestää vuosia, joten laiminlyönteihin ei ole varaa. Puolustusvoimien pääsotaharjoitus ILMA 2002 lähestyy ja tätä lukiessasi on jo ohi. Harjoitus pidetään 5.- 14.6 välisenä aikana kaksivaiheisena pääkaupunkiseudulla sekä Haapajärven alueella. Harjoituksen painopiste on ilmapuolustuksessa ja sen johtaa Ilmavoimien komentaja. Harjoituksen teemana on strategisen iskun ennaltaehkäisy ja torjunta ja siihen osallistuu ilmatorjuntajoukkoja kaikista puolustushaaroista sekä jokaiselta maanpuolustusalueelta. On loogista, että Ilmavoimat ovat saaneet tehtäväkseen strategisen iskun ennaltaehkäisy ja torjunta teemaan liittyvän harjoituksen johtamisen. Onhan sotilaallisesta näkökulmasta tarkasteltuna viime aikaiset sodat, kriisit ja vastaavat alkaneet nimenomaan voimakkailla ilmaoperaatioilla, johon tavanomaiset maavoimien joukot ovat liittyneet vasta myöhemmin, jos ollenkaan. Sana ilmaoperaatio on erittäin laaja kokonaisuus, johon kuuluu paljon muitakin elementtejä kuin vain itse hyökkäävä koneosasto. Siihen voi kuulua esimerkiksi erikoisjoukkoja, joita tarvitaan tunnistamaan ja/tai valaisemaan kohde. Ilmauhka-sanan merkitys onkin korostunut strategisen iskun ennalta ehkäisyssä ja torjunnassa (SIETO). Hallituksen turvallisuuspoliittisessa selonteossa eduskunnalle 2001 termi Strateginen isku määritellään seuraavasti. Toimi, jolla pyritään pakottamaan valtakunnan johto haluttuihin ratkaisuihin kohdistamalla lamauttavia toimia yhteiskunnan tärkeisiin kohteisiin ja toimintoihin sekä puolustusjärjestelmiin. Sotilaalliselta kannalta tarkasteltuna ei voi välttyä ajatukselta, joka johtaa ilma-aseen ratkaisevaan rooliin edellisen määritelmän saavuttamiseksi.
Pääesikunnan ilmatorjuntamiesten rooli ILMA 2002 -harjoituksessa keskittyy tutkimukseen ja kehittämiseen. Eräs testattava alue on ilmatorjunnan erotuomaritoiminta. Ilmatorjunnan erotuomaritoiminta maalilentoihin liittyen on ollut vähäistä. ILMA 2002 -harjoituksessa sitä tullaan testaamaan ja kehittämään niin, että voisimme käytössä olevilla menetelmillä saada parhaan mahdollisen kuvan siitä kuinka torjuntamme onnistui. Tämän palautteen antaminen koulutettaville on ensiarvoisen tärkeää. Se vaatii jälleen kouluttajilta paljon, mutta se antaa hyvän kuvan joukon suorituskyvystä. Ilma-ammunnan onnistumiseen koko joukon pitää olla tehtäviensä tasalla. Kysymykset kuten oliko tulenkäytöstä annettu ohjeistus oikea, saatiinko ennakkovaroitus, olivatko asetusarvot asejärjestelmällä ampumahetkellä oikeat, kumpi ampui ensimmäisenä, mikä oli koneen aseistus, lentokorkeus ja -profiili, näkikö kone maalin - ovat avainkysymyksiä, kun tehdään johtopäätöksiä torjunnan onnistumisesta. Tämän jälkeen voidaan antaa toimivalle joukolle kuvaukset ilma-aseen aiheuttamista tappioista sekä lyhyt pikapalaute joukon toiminnasta, unohtamatta palautetta lentävälle osastolle. Kokonaisuuden analysointiin päästään vasta syksyllä. Ilmauhka vai uhka ilmasta. Vaikka sanan merkitys on ilmeinen ja kaikki myöntävät, että uhka on vakava ja varteenotettava, ei se näy riittävästi koulutuksessa. Ilmauhka-arviot ovat hyviä, mutta ne eivät konkretisoidu käytännön suorituksissa. Miksi näin? Meillä ei ole tarpeeksi resursseja kuvata ilmatoimintaa jatkuvana uhkana. Ilmavoimat kykenevät lentämään vain muutamia maalilentoja ilmatorjunnan valtakunnallisilla leireillä Lohtajalla sekä maanpuolustusalueen harjoituksiin liittyen. Sotaharjoitukset ovat suhteellisen lyhyitä ja siksi meidän on oikaistava useissa suoritteissa eli jos kerran ei ole maalilentoja ei myöskään tarvitse kuunnella ilmavalvontaselostetta, käyttää ilmasuojaisia reittejä siirtymisiin tai ottaa ilmauhkaa vakavasti taktisia ratkaisuja tehtäessä. Liian usein kuulee sanottavan, että kyllä me tämä oikeasti tehtaisiin, mutta nyt ei ole aikaa. Tämä vääristää joukon suorituskyvystä saatavaa arviota ja toimintojen viiveistä saamme vääränlaisen kuvan. Luulemme, että kaikki tapahtuu kädenkäänteessä. 2000-luvun taistelukone on pelottava vastus. Se kykenee asevaikutukseen tykkikalustomme tehokkaan ampumaetäisyyden ulkopuolelta. Ohjaajalla on käytössä tuoreet tiedustelutiedot lisäksi koneet kykenevät toimimaan myös kehnoissa sääolosuhteissa. Tässä vain muutamia ilma-aseen suorituskyvyn pääkohtia. On nähtävissä, että maailmanlaajuisesti koneiden lukumäärä tullee laskemaan, mutta tähän ei ilmatorjuntamiehen kannata tuudittautua. Suojattavien kohteiden lukumäärissä ei ole nähtävissä vastaavanlaista laskua. Lisäksi ilma-ase on suunnattavissa joustavasti eri alueille, jolloin ilmatorjunnan on oltava siellä valmiina. Ilmatorjunnan kehityksen suunta uhkaan peilaten on ilmatorjunnan torjuntaetäisyyden kasvattaminen. Henkilöstön ja koulutuksen kannalta tämä näkyy siten, että henkilökunnan määrää yksiköissä on lisättävä, mikäli haluamme välitöntä suorituskykyä korkea käyttöaste mukaan lukien. Ilmatorjunta panostaa myös yhä enemmän ilmasuojeluun sekä muun suojajärjestelmän kehittämiseen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ilmatorjunnan rooli on puolustusvoimissa on tärkeä. Aselajin henkilöstö haluaa ja kykenee kehittämään siitä kokoajan suorituskykyisemmän - siitä kiitos joukko-osastoille ja varsinkin kouluttajille. Nyt meidän on aika korostaa myös ilmasuojelun merkitystä passiivisana ja tehokkaana menetelmänä. Toivotan kaikille ilmatorjuntahenkisille lukijoille turvallista ja rentouttavaa kesää 2002.
|
||
    |
|||
Kirjoittaja,
majuri Sami-Antti Takamaa palvelee Pääesikunnan Maavoimaesikunnassa
maavoimaosastolla vastuualueenaan ilmatorjunnan koulutus