2/2001

Kirjoittaja eversti Ahti Lappi on palvellut mm. ilmatorjunnan tarkastajana ja on mukana tekemässä multimediaprojektia jatkosodasta.

MUSEOVIERAILULLA  MOSKOVASSA - Ilmatorjunnan historiaa naapurissa

Ryhmä suomalaisia ilmatorjuntamiehiä sai tilaisuuden tutustua ennen tuntemattomaan ilma­puolustusjoukkojen museoon Moskovassa. Ryhmä kävi parissa muussakin sotamuseossa ja tutustui kymmeniin ilmatorjunta-aseisiin. Tulipa käytyä Kremlissä ja nähtyä Leninkin, tosin ei elävänä…Matkailu avartaa.

Sotahistorialliseen tutustumismatkaan osallistuivat kirjoittajan lisäksi Ilmatorjuntamuseon edusta­jina majuri Raimo Vehviläinen ja teknikkokapteeni Matti Kulmala, kylmän sodan veteraaneja kaikki. Avainhenkilönä ryhmässä oli oppaana ja tulkkina toiminut everstiluutnantti Ari Rautala, jonka avulla selvisimme kanssakäymisestä isäntien kanssa, saimme taksikyytejä ja saimme tolkkua museoiden opastustauluista. Englannilla tms. kielillä ei Moskovassa vielä oikein pärjää.

Edestakainen junamatka kuuluisalla Tolstoi-junalla on edullinen, mutta vähän rasittava tapa matkustaa Moskovaan. Luulimme, että vika oli junassa, mutta jostain syystä se kulki Suomen puolella ihan tasaisesti, joten ehkä vika olikin radassa – vaaitus oli jäänyt tekemättä, ehkä?  No, onneksi unilääkkeitä on monenlaisia.

Ilmapuolustusjoukkojen museon esittelytaulu

Majoitus hotelli Ukrainassa oli oikein asiallinen, jopa hyvätasoinen. Itse hotellihan on yli 20-kerroksinen suuri rakennus, tyypillistä Stalinin ajan arkkitehtuuria. Siviilipukuiset turvamiehet aulassa pitivät huolen, etteivät asiattomat pääse sisälle. Hyvä erottelukyky pojilla. Aamiaistarjoilu oli ihan mannermaista tyyliä, kansainvälinen paikka. Kukahan mahtaa omistaa?

Ennen tuntematon ilmapuolustusjoukkojen museo

Vuosi sitten emme edes tienneet tällaisesta museosta mitään. On tunnetun suomalaisen ilmailuhistorioitsijan ja -kirjailijan (Red Stars 1-3) Carl-Fredrik Geustin ansiota, että vierailu oli mahdollinen. Hänellä on hyvät suhteet venäläisiin kollegoihin, joiden avulla hän pääsi vierailemaan museossa viime vuonna ensimmäisenä suomalaisena. Eipä siellä ole vieläkään paljon muita käynyt, vain amerikkalaisia aseriisuntaan liittyvällä tarkastuskäynnillä. Museo nimittäin sijaitsee Moskovan ulkopuolella Zarjan varuskunnassa, joka aiemmin oli suljettu ulkopuolisilta, ja sinne vaaditaan vieläkin virallinen vierailulupa. Ryhmällemme järjestyi pääsylupa Venäjän ilmavoimien esikunnasta, ja eräs isännistämme oli esikunnan perinneasioista vastaava upseeri, 37-vuotias eversti. Museon johtaja oli virkapukuinen ilmavoimien eversti.

Ilmapuolustusjoukkojen (PVO) museo sijaitsi aivan radan varressa, isossa rakennuksessa varuskunnan laitamilla. Sisätiloja oli kahdessa kerroksessa, ehkä noin 400—500 neliömetriä. Pihalla oli raskasta kalustoa, ulkona niin kuin meilläkin. Museo oli perustettu vuonna 1978, joten ei se kovin vanha ole. Museossa kerrottiin olevan noin 25 000 esinettä, joista kylläkin pääosa taisi olla kuvia. Venäjän/Neuvostoliiton ilmapuolustusjoukkojen (it, lentojoukot) historiaa esiteltiin kronologisessa järjestyksessä 1.maailmansodan ajoista nykypäiviin asti. Esittelijänä toimi sotaveteraani, eversti evp., joka itse oli ollut sodassa ilmatorjuntakonekiväärijoukkueen johtajana. Oli innokas mies, entinen poliittinen upseeri. Varsinaista sotakalustoa oli sisällä varsin vähän, jokunen ”urkukonekivääri”, ohjus, yms. Eipä sisälle kovin paljon kalustoa olisi mahtunutkaan.

Pystysuoraan laukaistava ohjustyyppi S-25 Berkut tuli 1950-luvulla Moskovan suojaksi

On huomattava, että Neuvostoliitossa ilmapuolustusjoukot vastasivat Suuren isänmaallisen sodan 1941—45 aikana ja sen jälkeen kotialueen ilmapuolustuksesta. Maailmansodan jälkeen ilmapuolustusjoukoista tuli itsenäinen puolustushaara. Maa- ja merivoimilla oli omia ilmatorjuntajoukkoja ja ilmavoimaa. Näin ollen museossa ei kuulunutkaan olla kaikkia eri ilmatorjunta-aseita. Pääkohteita olivat Moskovan, Leningradin, Murmanskin ja Stalingradin ilmapuolustuksen järjestelyt, joista oli karttoja ja kuvia. Moskovan ilmapuolustuksesta oli nähtävänä hieno valo- ja äänitehostein elävöitetty panoraama. Myöhemmältä ajalta oli tietoja mm. Korean sodasta, Kuubasta, U-2:n alas ampumisesta, jne.

Museon ulkopuolella oli nähtävänä vanhaa ilmatorjuntakalustoa, tykkejä ja ohjuksia. Kokoelma ei tosin ollut kovin täydellinen. Vanhin ase oli ilmatorjuntajalustalle nostettu 76 mm kenttätykki, siitähän se ilmatorjunta alkoi Venäjällä niin kuin muuallakin. Museossa oli paljon valokuvia ensimmäisistä Lenderin ilmatorjuntatykeistä (76,2 mm Putilov m/14 ja 15), mutta ei itse tykkiä. Pystysuorassa taivaalle sojotti Neuvostoliiton ensimmäinen ilmatorjuntaohjus S-25 Berkut (SA-1), joka tuli 1950-luvulla Moskovan suojaksi. Muista aseista mainittakoon S-75 Dvina (SA-2), S-125 Neva (SA-3) ja S-200 Vega (SA-5). Museon vitriinissä oli jopa kuva Venäjän uusimmasta ohjusjärjestelmästä, S-400 Triumph. Mielenkiintoista nähtävää ilmatorjuntamiehille.

Isännät osoittivat vanhaan venäläiseen tapaan vieraanvaraisuuttaan puheiden kera. Lahjoitimme museolle esitteitä, julisteita ja kalustokuvia omasta museostamme ja luovutimme kullekin isännistä Putilov-pinssin. Jäi epäselväksi, ovatko Suomessa olevat Putilovin ilmatorjuntatykit ainoat laatuaan. Itse saimme muistoksi ilmapuolustusjoukkojen (PVO) historiikin vv. 1914-1995, joka on arvokas lähdeteos. Vuonna 1997 tehdyllä päätöksellä ilmapuolustusjoukot on nyt liitetty ilmavoimiin. Se on osa Venäjän asevoimien saneerausohjelmaa.

Paljon ilmatorjuntakalustoa Venäjän keskussotamuseossa

Venäjän keskussotamuseo sisältää historiallista tietoa ja kalustoa koko Venäjän historian ajalta.  Neuvostoliitto ei ole enää näkyvästi esillä, vaan tsaariperheitäkin esiteltiin. Painopiste on Suuressa isänmaallisessa sodassa, onhan siinä suuruudessaan muistelemistakin. Nähtävillä on kuvia, univor­muja, aseita, kunniamerkkejä, yms. loputtomasti. Perinteellisesti järjestetty museo on erittäin laaja ja siellä on paljon nähtävää. Yhdessä nurkassa oli iso romukasa, joka oli peräisin 1. toukokuuta 1960 alas ammutusta amerikkalaisesta U-2 -koneesta. Olihan se ilmatorjunnan historian ensimmäinen ohjuspudotus, aseena S-75 (SA-2).

Ilmatorjuntamiehen kannalta mielenkiintoisinta oli tutustua ulkona olevaan kalustonäyttelyyn, joka on hyvin mittava. On kymmenittäin erilaisia tykkejä, panssarivaunuja, ohjuksia, lentokoneita ja helikoptereita. Ilmatorjuntakalustoa oli runsaasti, joukossa harvinaisuuksiakin. Nähtävänä olivat melkein kaikki Neuvostoliiton ilmatorjuntatykkimallit ja monta eri ohjustyyppiä. Niistä voidaan mainita järeä 130 mm ilmatorjuntatykki 1950-luvulta, harvinainen moottorisuuntauksella varustettu 76 mm kokeiluase, saksalainen 37 mm kaksoistykki ja 105 mm ilmatorjuntatykki, sotasaalista mo­lemmat. Arsenaali on laajempi kuin vastaava näyttely Pietarissa.

Suuren isänmaallisen sodan museo on nähtävyys

Vapauden puistoon rakennettu museokompleksi aukioineen, muistomerkkeineen, kirkkoineen ja maanalaisine museoineen on vaikuttava arkkitehtoninenkin nähtävyys. Museossa on jopa taidegalleria, sopii naisillekin. Varsinainen sotamuseo on hieno ja valtavan laaja, nähtävää riittää. Vuosien 1941-45 sotatapahtumat on esitelty kronologisesti rintamasuunnittain ja puolustushaaroittain. Osa esittelyteksteistä on englanniksi.

Lentokoneita, helikoptereita ja ohjuksia Venäjän keskussotamuseossa

Museon raskaan kaluston ulkonäyttely sijaitsee vajaan kilometrin päässä itse museosta vähän piilossa. Sotakalustoa vuosilta 1941-45 oli runsaasti: panssarijuna 37 mm ilmatorjuntatykkeineen, useita tykkejä, panssarivaunuja, lentokoneita, yms. Ilmatorjunnan kannalta löytyi taas erikoisuuksia, mm. 57 mm tykin kokeiluversio sekä amerikkalaisvalmisteiset 37 mm, 40 mm ja 90 mm ilmatorjuntatykit, lend-lease -kalustoa kaikki. Harvinaisuus oli myös venäläinen 37 mm kaksoistykki. Ilmailupuolella näytti olevan suomalaisillekin tuttuja viholliskoneita, kuten Rata-hävittäjä, yms. Nähtävää riitti.

Yhteensä ainakin 30 ilmatorjunta-asetyyppiä

Kolmessa museossa nähtiin kymmenittäin ilmatorjuntatykkejä ja -ohjuksia, ehkä noin 30 eri asetyyppiä ja paljon muuta. Totesimme, että jos venäläiset keskittäisivät kaikki ilmatorjuntakalustonsa yhteen museoon, siitä saisi aika hyvän. Nähdystä museokalustosta jäi Putilovin lisäksi puuttumaan joitakin malleja, mm. 25 mm ilmatorjuntatykki (joka löytyy Pietarista) ja ilmatorjuntapanssarivaunu ZSU-37-2 (prototyyppi) sekä eräitä ohjusmalleja (mm. Krug ). Kuulosuuntimia, valonheittimiä ja tutkia ei näissä museoissa ollut juuri lainkaan, lienevätkö jossain muualla?

Tällainen tutustumismatka ilmatorjunnan osittain yhteiseen historiaan on mielenkiintoinen, eräänlainen löytöretki. Voimme myös ylpeinä todeta, että meillä on omassa Ilmatorjuntamuseossamme paljon harvinaisuuksia, joita ei ole muualla.