2/2001

Keskustelu ilmatorjunnan sotilasterminologiasta jatkuu. Tämänkertainen kirjoittaja on everstiluutnantti Pauli Thomenius, joka teki pitkän ilmatorjuntaupseerin uran aselajimme eri tehtävissä ja tuli tunnetuksi todellisena tekniikan taitajana. Kirjoitus antaa kyllä ajattelemisen aihetta meille, jotka teemme tätä maanpuolustustyötä veronmaksajien kustantamana.

SOTILASKIELEN HUOLTOA III

Lehdessämme on taannoin ollut pari kirjoitelmaa sotilaskieleen liittyvistä näkökohdista. Sotia ei voiteta sananvalinnoilla  -  ainakaan läntisessä kulttuurissa. Silti kannattaa taistella huonoja ilmaisuja vastaan.

Taivutuspäätteiden käyttö lyhenteiden ja numeroiden yhteydessä on riidan alainen asia. Ainakin lehti-ihmiset moittivat sotaväkeä taivutuspäätteiden ja pisteiden pois jättämisestä. Hyrylässä näin kalvon, joka täytti lehdistön toiveet. Sen pysty- ja vaaka-akseleina olivat kantama ja korkeus kilometreissä. Akselien päihin oli merkitty lehdistön vaatimalla tavalla Km:ä. Lehdistön kantaa vähätellen pidän tätä tapaa turhana, etten käyttäisi sanaa naurettava. Jos tälle linjalle lähdetään, niin teksti näyttäisi seuraavalta: ”2:sen Patterin 23 mm:n tykkejä hinattiin 20 km:ä. Nopeus oli 40 km:ä/h:ssa. Otettiin bensiiniä 50 l:a, joka maksoi 67 mk:a 50 p:ä.  Ammuttiin 150 ls:ta 3:n km:n etäisyydelle”. Jos edellä esitetystä jätetään päätteet pois, luettavuus ei kärsi - se paranee. Päätteitä käytettäköön vain silloin, kun luettavuus sitä edellyttää.

Edellinen karrikoitu esimerkki ei kuitenkaan vedä vertoja lehdistön taivutuspäätevimmalle. Otetaan esimerkki naistoimittajan artikkelista Hämeen Sanomissa: ”EU -autot ovat jo myynnissä ...Valikoimaan kuuluu 80:tä Volvo S 80 -mallia, 20:tä Volvo S 70 -autoa sekä 40:tä Renault...” Toimittaja on kenties järkeillyt, että kymmenen on perusmuoto joten kahdeksankymmentä tulee lyhentää 80:tä. (Naisen logiikkaa, jos pikku sovinismi sallitaan.) Liika yrittäminen on vienyt koomiseen tulokseen.

Keveät patterit vilahtelevat edelleen asiapapereissa ja puhekielessä. Maa- ja ilmavoimien ilmatorjunnan kaikki patterit ovat jo pitkään olleet ”keveitä”  - 60 mm kaliiperihan on rajana.  Vain Merivoimilla on ollut raskaita tykkejä (120 mm), mutta siellä ei ole ollut tarvetta tykkien turhanpäiväiselle luokittelemiselle.

Keveät -sana ansaitsee tarkastelun. Se ei ole sanan kevyt monikko, vaan sanan keveä. Asiallinen  muoto siis olisi kevyet patterit. Vai kuka haluaisi olla keveän patterin päällikkö? Keveä sanaa käytetään merkityksessä  keveä tunnelma, ottaa asia keveältä kannalta, olla keveällä mielellä (Nykysuomen sanakirja). Keveä on lähempänä sanaa kepeä kuin sanaa kevyt. Ei ole siis syytä puhua keveistä pattereista  -  paitsi, jos kyseessä on vaikkapa yksitykkinen patteri ilman ampumatarvikkeita ja päällikkö rattoisassa pikku pöhnässä.

Tykkien luokittelussa on ollut muutakin vikaa kuin tuo keveys. Vanha kolmijako kevyt-raskas-automaatti on ollut vähintäänkin ontuva. Keveys/raskaus on määritetty kaliiperin mukaan. Automaattisuus taas on määritetty lähinnä ennakonlaskennan syöttöarvojen perusteella. Niinpä vanhoista dokumenteista löytyy erään kokeiluaseen kohdalla määritelmä tykkikohtaisin laskimin varustetusta automaattijaoksesta. Se vastaisi nykyistä Oerlikon Gun King -jaosta ilman tutkaa (ja olennaista on, että laskimeen ei syötetä arviosuureita).

Edellisestä epäloogisuudesta (kv/rs/aut) ei ole ollut suurta haittaa. Sen sijaan it-aseitten kokonaisluokittelu on ollut huono ja sekaannusta aiheuttava. Maailmalla on jo kauan ollut ampumaetäisyyteen perustuva luokittelu, mutta se ei meille kelvannut. Valoa näkyy kuitenkin putken (piipun) suussa ja toivoa sopii, että meilläkin siirrytään kansainväliseen luokitteluun. Tiedän, että lisäkseni moni muukin on pohtinut luokittelun järkeistämistä, mutta ajat eivät ole olleet otolliset esitysten tekemiselle  -  nyt taitavat olla.

Kun muut käyttävät luokittelua erittäin lyhytkantama, lyhyt kantama, keskipitkä kantama ja pitkä kantama, meillä on ollut lähi-, kohde-, alue-  ja kaukotorjunta. Omaperäiselle luokitukselle ei ole ollut mitään järkevää syytä (eikä edes tarvetta) ja lisäksi luokitus on ollut omiaan aiheuttamaan sekaannusta.

Jos sinulle prikaatin komentajana luvataan yksi kohdetorjuntapatteri, niin aiheutuuhan siitä heti kysymys: tykki- vai ohjus? Kun toisaalta puhutaan aluesuojauksesta ja kohdesuojauksesta, tulee pakostakin mieleen aluesuojauksen ja aluetorjunnan yhteys ja vastaavasti kohdesuojauksen ja kohdetorjunnan mahdollinen analogia. Aluesuojaukseen käytetään monesti lähitorjunta-aseita, nimenomaan lähitorjuntaohjuksia. Aluesuojaus ei siis edellytä aluetorjuntaluokan aseita, ei edes kohdetorjuntaluokan. Meillä vielä käytössä olevan luokittelun huonoutta ei tarvinne enempää perustella. Tai ehkä sittenkin; kun tulitehtävinä ovat olleet mm torjunta ja häirintä, niin em. torjunnalla ei ole ollut erityisempää yhteyttä siihen, minkä torjuntaluokan (lähi-, kohde-, ...) aseita on käytössä.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Omaperäinen luokittelu ei näytä riittävän, kun nyt (2001) lehdistössä vilahtelee uusi luokka: kevyt kohdetorjunta. Tätä tarvitaan valmiusyhtymissä, kun Crotale on liian raskas. Kuuluukohan 35 mm jaoskin nyt kevyeen kohdetorjuntaan vai kenties automaattikohdetorjuntaan?

Uskoa uuden ja asiallisen luokittelun käyttöönottamisesta antoi mm kirja Procul et alte (Helsingin Reserviupseerien Ilmatorjuntakerho 1947-1997) sivu 48. Sitten usko alkoi hiipua, mutta tuorein Ilmatorjuntamiehen Opas lupaa hyvää.

Nyt tulee huimin juttu. Voi olla, että joku ottaa purut sieraimiin: ehkä joku Pääesikunnan majuri, jonka puuhia ilmatorjunnan johto ei ole ehtinyt valvomaan? Mutta ei se mitään, juttu on tämä:

Ilmatorjuntamiehen Oppaaseen on iskenyt joku kummallinen järjestelmä-virus. Jostain syystä sanaa järjestelmä hoetaan kirjassa aivan älyttömällä frekvenssillä. Kaikki on järjestelmää. Kaikki ilmatorjunta-aseet muodostavat asejärjestelmän. Vastaavasti Panssariprikaatin erilaiset tankitkin muodostaisivat panssarivaunujärjestelmän  tai merivoimien laivat olisivat alusjärjestelmä. Sivulla  134 on kuva ilmatorjuntajärjestelmästä. Siinä on 21 laatikkoa ja jokaisessa lukee järjestelmä. Seuraavalla sivulla on tekstiä; tekstissä on sana järjestelmä 27 (kaksikymmentäseitsemän!) kertaa. En pakottanut itseäni lukemaan pitemmälle, joten tämä (27) ei liene edes ennätys? Vaikka tuo järjestelmähokeminen onkin kaiken arviointi/arvostelu/arvostuskykyni ulkopuolella  -  ja kaukana  - niin on myönnettävä, että suureksi ilokseni ja aikamoiseksi yllätyksekseni oli sana ammusasejärjestelmä ainakin kerran korvattu minun ikäluokalleni tutulla sanalla tykki. Ihanaa!

Epilogijärjestelmä

Nyt katkaisen sähköjärjestelmän koneestani, käynnistän kahvinkeitinjärjestelmän, avaan lasisen kossunsäilytysjärjestelmän ja kaadan kahvikuppijärjestelmään keveät plöröt. Ilman pienintäkään aikomusta käynnistää humalanhakujärjestelmää laitan sitten lukulasijärjestelmän silmilleni ja vilkaisen vielä viimeisen kerran opasjärjestelmän tätä painosta, josko minullekin lopulta aukeaisi tuo järjestelmäjärjestelmä? Ehkä ihan turhaan olen mielessäni käynnistänyt tuon järjestelmäjärjestelmän torjuntajärjestelmän. Sehän (siis järjestelmäjärjestelmä) saattaa olla oikea järjestelmien järjestelmä.