2/2001

Kesä on muun lomailun lisäksi museoissa vierailun aikaa. Ilmatorjuntamuseo on aselajimme oma museo, jota kannattaa esitellä kaikille maanpuolustuksen ja erikoisesti ilmapuolustuksen historiasta kiinnostuneille. Ilmatorjuntamuseosäätiön tiedottaja everstiluutnantti Kalevi Lehti kertoo seuraavassa kirjoituksessa, mitä Ilmatorjuntamuseon kesä 2001 tarjoaa. Varsinkin pääkaupunkiseutulaisille sanoisin, että lienee jopa kansalaisvelvollisuus käydä tutustumassa siihen, miten pääkaupunkia on vuosien saatossa valmistauduttu puolustamaan.

ILMATORJUNTAMUSEON KESÄ 2001                                       

Tähän on tultu!

Vuonna 2000 kävi museossamme vähän yli 4000 kävijää. Määrällä sijoitumme yllättäen Helsingin alueella kymmenen suosituimman museon joukkoon. Palvelukeskus valmistui syksyllä 99, mutta se veti museon taloudellisesti niin tiukoille, että se saadaan käyttöön vasta tästä keväästä alkaen.

Museossa on nähtävissä ilmapuolustuksen pudotukset sodissa 1939 – 1944. Ilmapuolustuksen merkitys oli lukujen valossa paljon suurempi kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää.

Viime vuoden syyskuussa aloitti tutkijana filosofian maisteri Mikko Ahvenlampi, jonka työsopimus jatkuu tämän vuoden elokuun loppuun. Hänen päätehtävänsä on museon arkisto- ja kirjamateriaalin inventointi, arkistointi ja tietokoneistaminen. Tähän mennessä hän on luetteloinut osan museon hallinnassa olevasta kirjallisuudesta ja varastoinut kirjat Kapteenin Puustelliin, josta ne ovat täyttäneet lähes kolmasosan. Ratkaisu on tilapäinen, koska alkuvuodesta on nimetty puustellityöryhmä puheenjohtajana Tuusulan kulttuuri- ja museotoimenjohtaja Marke Naski-Multanen jäsenten ollessa Tuusulan kunnasta ja  Ilmatorjuntamuseosta. Työryhmän tehtävänä on saada Kapteenin Puustelli korjattua ja sinne tehtyä näyttely Tuusulan sotilasperinteistä vuoteen 2003 eli Tuusulan kunnan juhlavuoteen liittyen.

Taloudellisesti museon tulos on positiivinen, tosin voitto jäi vain viiteen markkaan. Alijäämältä museon tilitaseen pelasti hallintoneuvoston puheenjohtaja Yrjö M Lehtonen ohjatessaan 70 vuotispäivänsä huomionosoitukset eli 32 750 markkaa museotamme ylläpitävälle Ilmatorjuntamuseosäätiölle. Herää kysymys, miten saamme katettua museon niin sanotut pakolliset menot tulevina vuosina.

Maailmalla eri sodissa kuuluisaksi tullut, meillä tunnettu nimellä Ilmatorjuntaohjus 79:n rakenne havainnollisesti esitettynä.

Yksi lähiajan keino on Seppo Lehdon ideoima ja toteuttama Ilmatorjuntakalenteri 2002. Se tulee myyntiin tänä keväänä 50 markan kappalehintaan. Ilmatorjuntamuseo ennakoi joulumarkkinat!

Ilmatorjuntamuseosäätiö 10 vuotta

Ilmatorjuntamuseosäätiö täyttää kymmenen vuotta 17. kesäkuuta 2001. Tuolloin on kutsuvieraille vastaanotto Ilmatorjuntamuseolla. Samassa tilaisuudessa aloitetaan varainhankinta halli 2:n rakentamiseksi.

Kustannusarvio on 6,6 Mmk ja valmistumistavoite on vuosi 2005. Poikkeuslupa hallin rakentamiseksi on juuri saatu.  Seuraavaksi tehdään rakennuslupa-anomus.

Museon tutkija filosofian maisteri Mikko Ahvenlampi esittelee Helsinkiin jatkosodassa pudotettuja pommeja. Tuhannen kilon lentopommi tekee vielä tänä päivänäkin uskomattomasti tuhoa.

Tapani Nironen - jäljenjättäjä

Arkkitehti Tapani Nironen on tullut tunnetuksi Espoon Tapiolan ideoijana. Hän on toiminut syksystä 1990 alkaen Ilmatorjuntamuseon kehittämisessä rakennustoiminnan pääsuunnittelijana.

Helsingin pommitusten torjujat, etäisyydenmittari ja 88 ItK/37 RMB erinomaisesti esille laitettuna. Lyhenne RMB muuten tuli valmistajan nimestä Rheinmetall Borsig. Tykkiä voidaan hyvällä syyllä nimittää toisen maailmansodan kuuluisimmaksi tykiksi.

Hän on laatinut uudisrakentamista koskevat pääpiirustukset ja johtanut aktiivisesti myös muiden suunnittelijoiden (rakenne- ja LVI-työt) toimintaa sekä hoitanut rakentamista koskevan lupa- ja yhteistoiminnan asianosaisten viranomaisten ja Tuusulan kunnan kanssa. Tämän työn tuloksena Ilmatorjuntamuseolla on nyt käytössään toimiva rakenteellinen kokonaisuus. Tapani Nirosen vetäydyttyä  aloitti uutena suunnittelijana arkkitehti Risto Kostia.

Museosta löytyy erinomainen katsaus ilmatorjunnan käyttämistä maalilennokeista sekä kovapanosammunnoissa käytettävistä ”maalipusseista”.

Ilmatorjuntamuseon rakenteellinen ja maisemallinen kehittäminen

Tapani Nirosen silmin nähtynä Katsoja eli Museovieras on avainasemassa. Museoaluetta tulee niin sisä- kuin ulkotilojenkin osalta kehittää ilmeeltään siten, että se aina on katsojan silmin hyväksyttävissä. Sisätiloissa tulee olla sopivia kokonaisuuksia eikä ulkotilojen käyttö saa olla kaavamaista. Museoalue jakautuu kolmeen osakokonaisuuteen: 1) palvelukeskus ja näyttelyhallit, jotka maastoutetaan ympäristöön, 2) Kapteenin Puustelli lähiympäristöineen on pihaympäristö, jossa on ilmavuutta ja istutusryhmiä kuten syreenejä ja omenapuita, 3) ulkonäyttelyalue, jossa on normaalia maapohjaa myötäileviä polkuja, joiden varrella on esittelykohteita sopivina kokonaisuuksina.

Museossa on esillä sodan aikaisen Ilmatorjuntarykmentti 1:n torjuntakeskuksen työskentelyvälineet sekä havainnollinen esitys torjuntavoiton edellytyksistä.

Kesään 2001 kannattaa todella tutustua

Ilmatorjuntamuseo avautuu yleisölle Vapun jälkeisenä arkena. Pysäköintialueelta astumme palvelukeskuksen lippuluukulle. Lippujen ohessa kannattaa ostaa huokea Ilmatorjuntamuseon opaskirja. Sitten sisäpihalle, jonka laidoilla näkyy kaksi kiinteälavettista BOFORS tykkiä.

Punaisen Kapteenin Puustellin päädyssä vangitsee katseen Ilmatorjuntaohjus 79:n latausauto opetusohjuksineen. Vasemmalla  nurmikolla on tutka, joka tunnetaan suomalaisella nimellä IRJA. Puustellin pääoven vasemmalla puolen on seinässä muistotaulu ja puun katveessa perinnetykki PUTILOV. Suomessa niitä on kaksi. Muualta tuskin löytyykään, koska lähetystömme ei eversti Ahti Lapin mukaan tavannut sellaisia vieraillessaan kolmessa  venäläisessä museossa Moskovan alueella.

”Marskin tykit”, Tykit joilla ammuttiin kunnialaukaukset Marskin hautajaisissa.

Fouga Magister harjoitussuihkukoneen ohitettuamme tulemme Thunderbird aukiolle. Sen keskellä on edellä mainittu englantilainen ohjus, joka aikanaan hankittiin Suomeen koulutuksellisista syistä. Siksi ohjuksen kärkiosa on tammipuuta. Aukiolla on runsaasti erilaista ilmatorjuntavälineistöä, jota suomalainen sää koettelee kovin kourin.

Erikoisuutena on vasemmalla laidalla kolmen tykin SKODA jaos. Nämä tykit tunnetaan ”MARSKIN TYKKEINÄ”. Tämä johtuu siitä, että kun Suomen marsalkka haudattiin Helsingin Hietaniemeen, olivat nämä tykit tuliasemassa meren rannalla ampuen kunnialaukaukset merelle. Oli pakkasta ja melkoinen viima, joten ammunta ei mennyt suunnitelman mukaan mutta kunniakkaasti kyllä. Tästä muistoksi on tykkien putkien ympärille maalattu niin monta rengasta kuin kukin tykki tuolloin ampui.

Kuusiaidan kulmasta jatketaan matkaa kohti Kulloon maantietä. Eteen aukeaa osa ILMATORJUNTAOHJUS 79 järjestelmää: keskellä hirviöksi kutsuttu tulenjohtotutka ja laidoilla asemassa olevat ohjuslavetit, joissa kummassakin on neljä ohjusta. Järjestelmän takana näkyy peltokolmio, josta museo saa lisätilaa. 

Talvisodassa ilmatorjuntakin joutui virittelemään ns. tilapäisvälineitä. Kuvassa Maxim konekivääri asennettuna ilmatorjuntalavetille.

Matka jatkuu joko alakautta tai omia jälkiä palaten hallille, jota vastapäätä on maalilennokin katapultti. Halli on täynnä katsottavaa. Tällä hetkellä siellä on liiankin paljon sääsuojaa tarvitsevaa esineistöä. Sisälle tullessa kiintyy huomio ensiksi hiekkasäkein suojatussa asemassa olevaan ”SERGEI” tykkiin. Oikealla on pieni auditorio, jossa on myös HELSINKI PELASTUI näyttely.

Hallin näyttely  ILMATORJUNTA 75 VUOTTA etenee ajallisesti alkaen vuodesta 1925 jatkuen Talvisotaan, ”välirauhaan”, Jatkosotaan, Lapin sotaan ja päätyen sotien jälkeiseen aikaan. Toisena kokonaisuutena on vapaaehtoinen toiminta ilmatorjunnassa sisältäen asiaa suojeluskunnista, ilmavalvonnasta, ITR 1:n lotista ja yhteisöjen asehankinnoista. Kolmanneksi esillä on ilmasodan propagandaa.  Ilmapommi, joka pudotettiin Karkkilaan, ei räjähtänytkään. Ei ihme, sillä  sen sisällä oli propagandalehtisiä. Nähtävinä on myös taulukoita ilmatorjunnan saavutuksista mukaan lukien Punailmavoimien kokonaistappiot Suomen sodissa.

Hallin toisessa päässä ovat SUPER FLEDERMAUS tulenjohtolaite, kuuluisa ”88” eli RMB  tykki tuliasemassa ja ruotsalainen Bofors ILMATORJUNTAPANSSARIVAUNU. Katossa riippuu erilaisia maalilennokkeja ja maalihihoja, joita on käytetty ilma-ammuntakoulutuksessa. Kierroksen voi päättää palvelukeskukseen kahvikupposen ääreen katselemaan museokaupan tavaravalikoimaa pinsseistä kirjoihin.

Ilmatorjuntaohjus siirtyy kaikkien Ilmatorjuntavieraiden tarkasteltavaksi. Näyttelyä viimeistelemässä tutkija Mikko Ahvenlampi (vasemmalla) ja tiedottaja Kalevi Lehti

Ilmatorjuntamuseo vetoaa aselajin veteraaneihin, että he luovuttaisivat hallussaan olevan ilmatorjunta aiheisen materiaalin museoon. Näin se tulisi sekä tutkimuskäyttöön että pelastuisi jälkipolville. Asiaa hoitaa museonjohtaja Matti Kulmala.

Toukokuun 19. päivänä tuli kuluneeksi sata vuotta Helsingin pelastajan eversti Pekka Jokipaltion syntymästä. Kuvassa Dresden liittoutuneiden pommituksen jälkeen. Näin olisi käynyt Helsingillekin, jos ilmatorjunta ei olisi ollut iskussa. Helsingin pelastamista ei katsottu Mannerheimristin arvoiseksi. Tällaista jälkeä voisi tulla myös nykyisin, mikäli yhteiskuntamme ei haluaisi huolehtia ilmapuolustuksestaan.

Ilmatorjuntamuseon kotisivu on löydettävissä  tunnuksella www.ilmatorjunta.fi

Kierroksen päätteeksi tai vaikkapa aluksi maistuu kahvit ja samalla voi silmäillä ostoksia varten ilmatorjunnan korkealaatuisia julkaisuja, tässä vain muutamia esillä.

Ilmatorjuntamuseo on avoinna yleisölle 2.5. – 30.9. välisenä aikana klo 11 – 17 paitsi maanantaisin ja Juhannuksena. Muina aikoina se on sopimuksesta avoinna ryhmille. Opastuksesta on sovittava etukäteen. Pääsyliput: aikuiset 20 mk, lapset 10 mk, perhelippu 50 mk samoin kuin kausilippu. Museo sijaitsee Hyrylän varuskunnan kupeessa Tuusulassa. Sisäänkäynti on noin sata metriä varuskuntaan Keski-Uusimaan toimitalon vierestä känntyvästä tienristeyksestä Keravan suuntaan. Puhelin 09 –18162371 tai 040 – 5385515 (museonjohtaja).

Kalevi Lehti