2/2001

Yliluutnantti Joakim Salonen

ETÄ- JA LÄHIOPISKELUA ILMATORJUNTAPÄÄLLIKKÖKURSSI 4:LLÄ

Ilmatorjuntapäällikkökurssi 4 toteutettiin etäopiskeluna syksyn 2000 aikana ja kurssimuotoisena vuoden 2001 alkupuolella. Kurssin opetustavoitteena oli saavuttaa sijoituskelpoisuus jalkaväki- ja jääkäriprikaatin ilmatorjuntapäällikön tehtäviin sekä ilmatorjuntapatteriston komentajan tehtäviin.

Koulutusuudistuksen vaikutukset

Kurssilla opiskeli yhteensä seitsemän (7) upseeria, joista kaksi olivat valmistuneet vuonna 1995 78. ja loput vuonna 1996 79.kadettikurssilta. Kaikki kurssilaiset olivat suorittaneet upseerin ylemmän 4-vuotisen tutkinnon.  Entisen ja ilmeisen hyväksi todetun kapteenikurssin tilalle on tullut muutama vuosi valmistumisen jälkeen rauhanajan perusyksikön päällikkökurssi sekä siitä muutaman vuoden päästä suoritettava ilmatorjuntapäällikkökurssi. Kapteenikurssin korvaavuudesta täysimääräisesti ei varmastikaan voida puhua. Esiupseerikurssi on seuraavana vuorossa muutaman vuoden päästä.

Kurssin toteutus

Kurssin johtajana toimi syksyllä 2000 everstiluutnantti Heikki Bergqvist ja talvella 2001 majuri Jarmo Sinkkonen. Kurssi aloitettiin alkusyksystä 2000 kahden päivän mittaisella lähijaksolla, jossa kurssilaiset perehdytettiin monimuoto-opiskeluun. Syksyn mittaan tehdyillä etätehtävillä pyrittiin saamaan kaikkien perustiedot samalle tasolle. Monimuoto-opiskeluun ja etätehtäviin palaan myöhemmin kirjoituksessani.

Tammikuun 22.päivänä alkoi varsinainen kurssi. Kurssin vanhimman tehtäviä hoiti kunniakkaasti kapteeni Jyri Raitasalo. Opetussuunnitelmaan kuului yleisen taktiikan perusteita, ilmasotaoppia, ilmatorjuntataktiikkaa, toimintavalmiusoppia, sotatekniikkaa, turvallisuuspolitiikkaa ja johtamistaitoa. Kurssin viimeisellä viikolla oli Ilmatorjuntakoulun taisteluharjoitus, jossa päästiin käytännössä harjoittelemaan kurssilla opittuja taitoja koulun henkilökunnan asiantuntevalla opastuksella. Lisäksi neljännellä (4) viikolla toteutettiin kaksipäiväinen opintomatka Satakunnan Lennostoon, Saaristomeren Meripuolustusalueelle ja Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmenttiin tarkoituksen tutustua ilma- ja meripuolustukseen sekä ItOPtriin (K) ilmatorjuntapäällikön näkökulmasta.

Monimuoto-opiskelusta

Monimuoto-opiskelu perustuu neljään peruselementtiin: itseopiskeluun, lähiopiskeluun, etäopiskeluun sekä oppimisen ohjaukseen. Opiskelun perusteena on omatoiminen aktiivinen työskentely aikaan tai paikkaan sitoutumatta. Ajatus on varsin ylevä. Kun kurssilaiset yrittivät tehdä etätehtäviään yksiköissään, oli jatkuvasti joku keskeyttämässä. Ainoiksi todella rauhallisiksi työskentelypäiviksi osoittautuivat lauantai ja sunnuntai, jolloin yksikössä ei ollut ketään muuta paikalla. Etätehtävien työstäminen edellytti yhteyttä Netscapen kautta It-konttoriin, joten kotoakin tapahtuva opiskelu oli poissuljettua. Osa etäopiskelumateriaalista oli turvaluokitukseltaan salaista, mikä osaltaan rajoitti opiskelupaikan valintaa.

Oppimisympäristön muodostavat monimuoto-opiskelussa opiskelija itse, muut opiskelijat, kurssinjohtaja, opettajat, esimiehet ja työkaverit. Ajatusten vaihto opiskelijoiden kesken keskustelupalstalla verkossa oli varsin verkkaista. Työkaverit ymmärsivät asian hyvin pienen tilanneselostuksen jälkeen. Muut työkiireet ajoivat turhan usein opiskelun edelle. Opiskelijan sitoutuminen asetettuihin tavoitteisiin on etäopiskelussa ensiarvoisen tärkeää. Kurssin etäjakson osalta voi silti todeta, että ensimmäiseksi kerraksi lopputulos oli kohtalainen. Kehitettävää toki löytyy. Osa lähetetyistä etätehtävistä ei esimerkiksi koskaan palautunut opiskelijoille. Lisäksi etätehtävien yhteinen tarkastelu kootusti kunkin opintojakson jälkeen Ilmatorjuntakoululla voisi olla paikallaan.

Ajatuksia kurssin jälkeen

Taktiikka on kiinnostanut erityisesti jo Kadettikoulun ajoilta lähtien. Normaali työskentelyssä joukko-osastossa ei taktiikkaan juurikaan törmää. Kurssin parhaita anteja olikin em. takia taktiikan opetus kapteeni Heikkisen sekä luonnollisesti ilmasotaoppi everstiluutnantti Arpiaisen ja kapteeni Rainnon johdolla. Taktiikassa painopisteen olisi voinut luoda selkeämmin jääkäriprikaatin hyökkäykseen. Puolustuksessa ei prikaatin tyypistä huolimatta ollut “perusratkaisun” osalta mitään uutta, joten siinäkin olisi kaivannut enemmän “erityistapauksien” käsittelyä. Aselajien yhteistoiminta vaatii myös lisää käsittelyä. Kurssille voisi kutsua aselajien edustajia kertomaan konkreettisia kokemuksia ja näkemyksiä yhteistoiminasta ilmatorjunnan kanssa. Ilmasotaopin tunnit tyyppitunnistuksesta, aseistuksesta sekä hyökkäys- ja toimintatavoista olivat kaikki paikallaan. Ilmauhka-arvion laatiminen jäi varmasti kaikille kurssilaisille mieliin työläänä, mutta sitä tärkeämpänä tehtävänä.

Kurssin sisältö pienien viilausten jälkeen on hyvä. Kaiken opetuksen on palveltava lyhyellä kurssilla vain ja ainoastaan asetettua tavoitetta: sijoituskelpoisuus jalkaväki- ja jääkäriprikaatin ilmatorjuntapäällikön tehtäviin sekä ilmatorjuntapatteriston komentajan tehtäviin. Toivottavasti kurssilaiset pääsevät soveltamaan opetettua käytäntöön varsin pian, ennen kuin arvokkaimmat tiedonmuruset poistuvat muistista.

Kurssilaisten puolesta kiitokset Ilmatorjuntakoulun henkilökunnalle kurssin eteen tehdystä työstä.

Yliluutnantti Joakim Salonen