2/2000

Ari Suontlahti

Uusi Ilmatorjunnan tarkastaja eversti Kari Siiki aloitti tehtävänsä 1. huhtikuuta 2000. Ilmatorjuntaupseeri päätti ottaa selvää, mikä uusi tarkastaja on miehiään ja miten hän aikoo merkittävää asemaansa hyödyntää ilmatorjunnan kehittämisessä.

Eversti Kari Siiki ottaa vastaan ohimarssia ilmatorjunnan 75-vuotisjuhlaleirillä Läntisen Maanpuolustusalueen komentajan kenraaliluutnantti Jussi Hautamäen kanssa.

Herra eversti! Haluan heti aluksi Ilmatorjuntaupseerin toimituksen puolesta esittää mitä parhaimmat onnittelut ilmatorjunnan tarkastajan tehtävän johdosta ja kiittää siitä, että myönsit lehdellemme tämän haastattelun. Kysymyksiä miettiessäni olen tiedustellut ilmatorjunnan reserviläisiltä, mitä he haluaisivat uudelta tarkastajalta kysyä. Ensimmäisenä tuli esille, että olet varsin tuntematon aselajin reserviläisten keskuudessa.

Kertoisitko hieman itsestäsi, perheestäsi ja harrastuksistasi?

Olen syntynyt Tampereella 16. joulukuuta 1949, käynyt siellä myöskin kouluni. Nykyään asun perheeni kanssa Keravan Saviolla. Perheeseen kuuluu Marja vaimo ja Hannan tytär. Harrastuksia ovat kesällä mökkeily Teiskossa Näsijärven rannalla ja matkailu Keski-Euroopassa sekä talvella avantouinti.

Miten olet päässyt ilmatorjunnan tarkastajaksi, eli sotilasurasi ennen nykyistä tehtävääsi?

Taustaltani en alun perin ole oikeastaan ilmatorjuntamies, sillä aloitin sotilasurani panssarintorjuntamiehenä Savon Prikaatissa, josta varusmiespalveluksen jälkeen menin vielä kesävänrikiksi Parolaan silloiseen Panssarintorjuntapataljoonaan. Vasta Kadettikoulussa vaihdoin aselajia ja tulin aselajijaksolla Hyrylään Ilmatorjuntakouluun. Nuorempana upseerina palvelin Turussa Turun Ilmatorjuntapatteristossa jaosjohtajasta patterin päällikköön ja aliupseerikoulun johtajaan etenkin automaattiyksiköiden 35 ItK:n ja 57 ItK:n parissa.

Vuosina 1981-83 kävin Liisankadulla Sotakorkeakoulun ilmasotalinjan. Yleisesikuntaupseerin uran aloitin Merivoimien Esikunnassa operatiivisessa toimistossa. Aika Merivoimissa oli erityisen mielenkiintoinen ja itsenäinen. Merivoimien Esikunnasta siirryin pariksi vuodeksi 1986-88 Puolustusneuvoston Sihteeristöön. Tästä alkoikin noin seitsemän vuoden yhtäjaksoinen aika aselajitehtävien ulkopuolella, sillä seuraava paikka oli nelivuotinen kausi puolustusvoimain komentajan adjutanttina. Tämä kausi jakautui lähes tasan kenraali Jaakko Valtasen ja amiraali Jan Klenbergin palveluksessa. Myös tästä ajasta on mieluisat, mutta allakantäyteiset muistot. Vuonna 1992 lähdin alkuvuodesta ensimmäisenä suomalaisena upseerina Saksan Liittotasavaltaan myös ulkomaalaisille tarkoitetulle yleisesikuntaupseerikurssille. Tämähän oli mahdollista, kun syksyllä 1990 Pariisin rauhansopimuksen sotilaalliset rajoitukset oli katsottu menettäneen ajankohtaisuutensa.

Opiskelin pääosin Hampurissa yli puolitoista vuotta maasotalinjalla lähinnä saksalaisen panssariprikaatin ja -divisioonan taistelua. Saksasta palattuani siirryin jälleen aselajitehtäviin ensin kesällä 1993 Helsingin Ilmatorjuntarykmentin esikuntapäälliköksi ja syksyllä 1994 eversti Antti Simolan jälkeen rykmentin komentajaksi. Rykmentin komentajana sain olla vain vajaat kaksi vuotta, sillä syyskesällä 1996 aloitin lähes nelivuotisen kauden Valtakunnallisten Maanpuolustuskurssien johtajana. Ja tämän jälkeen jälleen aselajitehtäviin huhtikuun alusta 2000.

Olit edellisessä tehtävässä maanpuolustuskurssien johtajana. Miten ja millä mielellä seurasit tuona aikana ilmatorjunnan kehitystä ja tapahtumia?

Tuona aikana ilmatorjuntaa oli mainio tilaisuus seurata ehkä laajemmasta jopa strategisesta näkökulmasta tärkeänä osana ilmapuolustusta ja miten ilmapuolustuksen laatu todella on ratkaissut eri kriiseissä hyökkääjän toimintatavat. Tänä kautena oli hyvä havaita miten arvostettuna ja tärkeänä kaikki - niin siviilit kuin sotilaatkin - pitivät ilmatorjuntaa. Millaisen ilmatorjunnan perit prikaatikenraali Kalervo Sipiltä? Uskon että perin erittäin voimakkaassa myötätuulessa etenevän korkean ammattitaidon omaavan aselajin. Puutteet, jotka on tiedostettu ja kartoitettu odottavat vain sopivia rahoitus- ja henkilöstöresurssitilanteita tullakseen poistetuksi.

Miten ilmapuolustus ja ilmatorjunta sen osana kehittyy 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä?

Meidän on ilmapuolustuksessa entistä enemmän kiinnitettävä huomiota tehokkaimpien asejärjestelmiemme yhteistoimintaan (Hornet, BUK, Crotale) ja yhä paremman ilmatilannekuvan luomiseen, elektronisen sodankäynnin olosuhteiden sietokykyyn sekä ilmasuojelun keinojen kehittämiseen. Lisäksi meidän tulee mielestäni kyetä tällä vuosikymmenellä luomaan edellytykset tarvittaessa toimia kriisinhallintaoperaatioissa siten, että kykenemme suojaamaan suomalaisen joukkoyksikön tai monikansallisen yhtymän toimintaa.

Kalervo Sipi aloitti kevyen kohdeilmatorjuntaohjuksen hankinnan, ilmatorjuntapatteriston johtoportaan modernisoinnin sekä perusti ensimmäiset ilmasuojelujaokset. Mitä projekteja aiot itse käynnistää?

Tähän kysymykseen on liian aikaista vastata. Projektit syntyvät tarpeista, joita toki on paljonkin, ja resursseista, jotka arvioidaan tulevan vuoden keväällä, kun selonteon tarkistuspiste valmistuu. Edellisen kohdan ajatus luoda kyky toimia kriisinhallintatehtävissä noin patteriston voimin (johtoporras ja kahdesta - kolmeen erityyppistä yksikköä) on haasteellinen.

Millaisena näet Ilmatorjuntaupseeriyhdistyksen roolin aselajin kentässä?

ITUY:n rooli on tärkeä monessakin mielessä. Se on tärkeä tiedonjakaja julkaisujensa ja seminaariensa kautta. Se yhdistää meitä ja kehittää ilmatorjuntahenkeä sekä yhteenkuuluvuutta. Lisäksi se on mainio foorumi tavata eri sukupolvien ilmatorjuntaupseereita.

Mitä mieltä olet ilmatorjunnan vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen nykytilasta ja miten sitä tulisi kehittää?

Ilmatorjunnan tämän hetkinen vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on kohtuullisen hyvässä vaiheessa. Se on monipuolista ja alueellisesti hyvin levinnyt sekä hyvissä käsissä. Uskon, että tämä koulutus kehittyy vielä hyvinkin voimakkaasti. Asiassa on hyvä ohjeistus ja selkeät työnjaot. Odotan, että aikaa myöten tätä kautta saadaan entistä parempaa todellista valmiutta, mutta myöskin kokonaismaanpuolustuksen taitoja ja hyvää maanpuolustushenkeä.

Nykyään puhutaan paljon kansainvälisestä yhteistoiminnasta ja pfp-yhteistyöstä. Millaista kansainvälistä yhteistyötä ilmatorjunnalla on ja mihin sillä pyritään?

Ilmatorjunnan kansainvälinen yhteistyö on keskittynyt laajojen materiaaliasioiden lisäksi seminaareihin ja harjoitusten seuraamiseen. Kansainvälinen muu yhteistyö aselajin piirissä on erityisen läheistä pohjoismaiden suuntaan. Joukko-osastoilla on veljesjoukko-osastot Ruotsissa ja pohjoismaiset tarkastajat tapaavat vuosittain. Kansainvälisen yhteistoiminnan tarkoituksena on pääasiassa vaihtaa kokemuksia ja viedä oikeaa kuvaa omista puolustusvoimistamme sekä mahdollisesti oikoa vääriä käsityksiä. Tärkeänä kansainvälisen yhteistyön muotona on Viron ilmatorjunnan avustaminen mm. koulutusavulla niin Suomessa kuin Virossakin. Tämä unohtuu luettelosta helposti, koska sitä pidetään niin itsestään selvänä.

Ilmatorjunnan tarkastaja perheineen keskustelemassa kenraaliluutnantti Jussi Hautamäen ja entisen ilmatorjunnan tarkastajan eversti Aimo Heinaron kanssa.

Mitä mieltä olet ilmatorjunnan palkatun henkilöstön nykytilasta ja sen kehitysnäkymistä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä?

Palkattu henkilöstö on aselajissamme hyvin koulutettua ja motivoitunutta. Jatkuva kaluston teknistyminen ja monipuolistuminen asettaa kovia tulevaisuuden haasteita. Lisähenkilöstön saanti ei ole kovinkaan helppoa ja toisaalta ammattitaidon ylläpito sekä parhaan tehon irtisaaminen uusista ohjuksista tai johtamisjärjestelmistä edellyttää, että käyttäjä / kouluttaja voi todella harjoitella välineillään ainakin viikoittain, jos ei päivittäin. Toivon, että esimerkiksi sopimussotilaat voisivat tuoda tähän ongelmakenttään lievitystä.

Millä keinoilla ilmatorjunta kilpailee ammattitaitoisesta henkilökunnasta siviiliyritysten kanssa?

Aselajin keinot ovat samat kuin puolustushallinnossa yleensä. Raha ei voi meillä olla ensimmäisellä sijalla. Siihenkin toivottavasti löytyy mahdollisuuksia, mutta meidän valttimme voi olla vain haasteelliset, itsenäiset ja mielenkiintoiset tehtävät ja hyvin suunniteltu sekä toteutettu urakierto.

Mitä mieltä olet ilmatorjunnan varusmiesten ja reserviläisten ammattitaidosta?

Varusmiesten ja reserviläisten ammattitaito on erittäin korkea ottaen huomioon lyhyen palvelusajan ja vaativat tehtävät. Eräissä tehtävissä sopimussotilaat (varusmiesaika + vuoden jatkopalvelu) olisivat erittäin käyttökelpoisia. Tällaisia tehtäviä löytyisi ainakin BUK-, Crotale- ja automaattiyksiköissä sekä monissa johtoportaan toimipisteissä.

'Millainen on ilmatorjunnan tarkastajan työpäivä?

Ei ole ollut tyypillistä tarkastajan työpäivää ainakaan tänä lyhyenä toimikautenani. Tärkeimpiä asioita, joita päivittäin ympärillä pyörivät ovat materiaalihankkeet, henkilöstöasiat, Maavoimaesikunnan yhteiset kokoukset ja leiriasiat.

Herra eversti! Lämmin kiitos haastattelusta sekä onnea ja menestystä haastavassa tehtävässäsi!! Kaikin puolin vaikuttaa siltä että ilmatorjunta on tulevaisuudessakin hyvissä käsissä.