HISTORIAKIN TUNNETTAVA Mannerheim toteaa muistelmissaan, että meidän tulee tuntea historiamme, jotta olisimme selvillä virheistä ja laiminlyönneistä, jotka ovat tuottaneet turmiota. Menneiden sukupolvien kalliisti ostetuista kokemuksista on tulevien polvien opittava välttämään niiden erehdyksiä. - muistuttaa marsalkkamme. Meidän ilmatorjuntamiestenkin on aika ajoin syytä palauttaa mieliin kunniakas menneisyytemme. Tähän meillä on tänä vuonna hyvä syy, sillä kaksi rykmenteistämme täyttää pyöreitä vuosia. Ilmatorjunnan pääkoulutuskeskus ja rykmenteistä vanhin Helsingin Ilmatorjuntarykmentti laskee perinteidensä alkavan Suomenlinnaan 1.1.1938 tasavallan presidentin käskyllä nro 57 perustetusta Erillisestä Ilmatorjuntapatteristosta. HelItR:n vaiheista on kerrottu lisää toisaalla tässä lehdessä.

Ilmatorjunnan tarkastaja Eversti Kalervo Sipi

Toinen pyöreitä vuosikymmeniä täyttävä rykmenttimme on Kymen Ilmatorjuntarykmentti, joka viettää perinnepäivänään huhtikuun ensimmäistä päivää, jota pidetään rykmentin perinnejoukon, Liikkuvan Ilmatorjuntapatterin syntymäpäivänä. Patterin toiminta alkoi käytännössä vasta elo-syyskuun vaihteessa 1928, mutta virat ja toimet olivat Puolustusministeriön päätöksellä astuneet voimaan saman vuoden huhtikuun ensimmäisenä. Liikkuva Ilmatorjuntapatteri oli ensimmäinen maavoimien käyttöön tarkoitettu ilmatorjuntajoukko ja se kuului hallinnollisesti KTR 2:en. Yksikkö aloitti toimintansa Viipurissa, Neitsytniemen karmilla.

Seuraavaksi muutamia tähdenvälejä oman aselajimme historiasta, joka sekin on tunnettava, jotta pystyisimme kehittämään tämän päivän ilmatorjuntaa yhä paremmaksi.

Suomenlinnassa toimineen Rannikkotykistön Kapitulanttikoulun yhteyteen perustettiin 1.7.1925 Ilmapuolustuskomennuskunta. Tätä osastoa pidetään Suomen ilmatorjunnan alkuna. Puolusturevisionin työn tuloksina saatiin seuraavana vuonna ensimmäiset varsinaiset virat ja toimet Ilmapuolustuspatteria varten. Samana vuonna yksikön nimi vaihdettiin Kiinteäksi Ilmatorjuntapatteriksi.

Vuoden 1928 alkupuolella suoritettiin puolustusvoimissa joukko uudelleenjärjestelyjä. 1.4.1928 vahvistettiin jo mainitsemani Liikkuvan Ilmatorjuntapatterin ja uutena 2. Kiinteän Ilmatorjuntapatterin kokoonpanot. Suomenlinnan patteri sai samassa yhteydessä nimen 1. Kiinteä Ilmatorjuntapatteri. 2. Kiinteä Ilmatorjuntapatteri sijoitettiin Viipurin Keskuskasarmille ja alistettiin huollollisesti RTR 2:lle.

Kuten huomataan, oli ilmatorjunnan organisaatio aluksi hyvin hajanainen. Kiinteiden ilmatorjuntapattereiden aselajitarkastajana oli meripuolustuksen päällikkö ja liikkuvan patterin tarkastusvastuu oli tykistön tarkastajalla. Sen jälkeen kun tutkimukset olivat osoittaneet, että ilmatorjunnan suojaa tarvitsevat enemmän maalla sijaitsevat kohteet kuin rannikkolinnakkeet, suunnattiin kehittämistyö maavoimien taholle. Niinpä vuonna 1930 keskitettiin kaikki ilmatorjuntayksiköt Viipuriin KTR 2:n alaiseksi Ilmatorjuntapatteristoksi.

Ilmatorjunnan ensiaskeleiden jälkeinen voimakkain kehitys tapahtuikin sitten Viipurissa ja suurelta osin myös Muurilan ilmatorjunta-ampumaleirillä.

Vuonna 1934 toteutettiin huomattava kokoonpanouudistus, kun patteristo laajennettiin Ilmatorjuntarykmentiksi. Heinäkuussa 1937 Ilmatorjuntarykmentti siirrettiin Ilmavoimien komentajan alaisuuteen. Muutosta perusteltiin tuolloin sillä, että ilmapuolustus valtakunnan alueella oli kokonaisuus, joka vaati yhteisen johdon.

Ilmatorjuntaa laajennettiin vuonna 1938 perustamalla Helsinkiin HelItR:n perinnejoukko Erillinen Ilmatorjuntapatteristo, joka aikanaan laajeni edelleen saaden nimekseen Ilmatorjuntarykmentti 1. Viipurissa sijainnut rykmentti nimettiin Ilmatorjuntarykmentti 2:ksi.

Vasta vuonna 1939 voidaan katsoa, että ilmatorjunta sai itsenäisen aselajin aseman, kun sen johtoon määrättiin ilmatorjunnan tarkastaja, eversti (kenraaliluutnantti) Frans Helminen.

Puolustusvoimien laajassa uudelleenjärjestelyssä vuonna 1952 ilmatorjunta irroitettiin Ilmavoimista ja liitettiin itsenäisenä aselajina maavoimiin. Tätä ennen oli puolustusrevisiokomitea esittänyt mietinnössään ilmatorjuntatykistön liittämistä yhdessä lentojoukkojen, ilmavoimien viestijoukkojen ja väestönsuojelun kanssa perusteilla olevaan ilmapuolustusesikuntaan. Silloinen puolustusvoimain komentaja, jalkaväenkenraali Aarne Sihvo torjui kuitenkin ajatuksen toteamalla lausunnossaan mm - ”Loppujen lopuksi ilmapuolustuksen johtoon (esityksessä) kytketyille eri toiminnoille ei olekaan löydettävissä muuta yhteistä kuin yhteinen vihollinen: vastustajan lentovoimat. Tätä tuskin voidaan katsoa riittäväksi perusteeksi erilaisten, jopa eri elementeissäkin toimimaan joutuvien ala-aselajien kytkemiseksi samanjohtoiseksi kokonaisuudeksi. Esitetyn suuntainen johdon keskittäminen on luonnoton.” Ilmatorjuntatykistöstä po lausunnossa todetaan - ”...niin seuraa näistä vaatimuksista, että it.tykistön on myöskin rauhan aikaisessa organisaatiossa liityttävä mahdollisimman kiinteästi aluepuolustukseen, siis maavoimiin.” - ja edelleen - ”...jo saadut kokemukset osoittavat, että entistä kiinteämpi rauhanaikainen yhteistoiminta maavoimien yhtymien kanssa on välttämättömyys, jos mielii saavuttaa sodan aikana tarvittava kitkaton johtajien yhteisajattelu ja joukkojen yhteistoiminta eri aselajien välillä.”

Kymen Ilmatorjuntarykmentin perinnejoukon Liikkuvan Ilmatorjuntapatterin ensimmäisessä päiväkäskyssä 3.9.1928 tilittää yksikön ensimmäinen päällikkö kapteeni Åke Törnroos ajatuksiaan tavalla, jonka olen valmis nykyisenä ilmatorjunnan tarkastajana allekirjoittamaan ja kohdistamaan koko aselajiamme koskevina tämän päivän ilmatorjuntamiehille ja -naisille :

Liikkuvan Ilmatorjuntapatterin tänään alkaessa varsinaisen toimintansa, teroitan jokaisen mieliin, että työ tässä uudessa erikoisaselajissa ainoastaan silloin voi sujua säännöllisesti ja olla hedelmällistä, kun jokaikinen patteriin kuuluva, nuorimmasta alokkaasta lähtien, tekee voitavansa patterimme kehittämiseksi niin koulutus- kuin muissakin suhteissa.

Pitäkäämme aina muistissamme, että meille on suotu kunnia luoda tämä erikoisjoukko ja että niihin tapoihin ja siihen toimintaan, joka meidän kauttamme juurtuu patteriin, tulevat jälkeläisemme rakentamaan edelleen. Meistä siis riippuu patterin tulevaisuus, ja työmme sekä toimintamme täällä nyt tulee joskus myöhempien polvien arvosteltavaksi.

Suorittakoon jokainen tehtävänsä niin, ettei tähän arvosteluun tule sisältymään moitteita!

Onnittelen 60 -vuotistaivaltaan juhlivaa Helsingin Ilmatorjuntarykmenttiä ja perinteensä aina 70 vuoden päähän ulottavaa Kymen Ilmatorjuntarykmenttiä.

Ilmatorjunnallamme on takanaan kunniakas menneisyys. Edessämme on haasteinen tulevaisuus, jossa lähiaikojen työllistäjinä ovat uusi varusmiespalvelusjärjestelmä 6-9-12, valmiusprikaatien ilmatorjunnalle asettamat vaateet, ajan tasalla pysyminen muuttuvassa ilmauhkatilanteessa jne. Töitä ja haasteita siis ainakin meillä kaadereilla riittää!