ILMATORJUNTAKENRAALIT osa 8

Tässä kirjoitussarjassa kerrotaan ilmatorjunta-aselajin piirissä vaikuttaneista kenraalikuntaan ylenneistä upseereista. Osa heistä toimi lähes koko uransa aselajin piirissä, osa vaikutti ilmatorjuntatehtävissä vain lyhyen aikaa. Esittelyt eivät ole virkaikä- tai merkittävyysjärjestyksessä. Aikaisemmin sarjassa on esitelty kenraalimajurit E Peura, A Astola, E Nuolimaa ja O Seppälä sekä kenraaliluutnantit K Sarmanne, F Helminen ja L Koho.

HALMEVAARA, Kai Yrjö, Kenraaliluutnantti. 1916 Kai Yrjö Halmevaara syntyi 9 huhtikuuta 1916 raumalaisen konttoristin Yrjö Aleksanteri Halmevaaran ja hänen vaimonsa Inkerin perheeseen. Perhe muutti isän työn perässä Helsinkiin, jossa Kai kävi koulunsa. Viisitoistavuotiaana koulupoikana vuonna 1931, hän liittyi Helsingin suojeluskuntaan jossa hän toimi vuoteen 1936 saakka. Kai Halmevaara kirjoitti ylioppilaaksi Suomalaisesta yhteislyseosta 1936. Varusmiespalveluksensa hän suoritti Ilmatorjuntarykmentissä vuosina 1936-37. Reserviupseerikoulun kurssin hän suoritti RUK:n kenttätykistöpatterissa vuonna 1937. Vuosina 1937-38 hän toimi nuorempana upseerina Ilmatorjuntarykmentti 2:ssa. Toukokuussa 1938 hän aloitti opiskelun kadettikurssi 22:lla, joka keskeytettiin 9.10.1939 YH:n alettua. Tällöin kadetit komennettiin kenttäarmeijaan koulutustaan vastaaviin upseeritehtäviin. Talvisodan sytyttyä heidät määrättiin 6.12.1939 aktiiviupseerin vakansseille vänrikeiksi ylennettyinä.

Talvisotaan vänrikki Halmevaara osallistui Ilmatorjuntarykmentti 1:n riveissä. Hän toimi jaosjohtajana 1. Kevyessä Ilmatorjuntapatterissa koko sodan ajan. Talvisodan päätyttyä hänet määrättiin 1. Kevyen Ilmatorjuntapatterin päälliköksi. Välirauhan vuosina hän toimi lisäksi valonheitinjaoksen johtajana Ilmatorjuntapatteristo 11:sta ja Kevyen Ilmatorjuntapatterin päällikkönä Ilmatorjuntapatteristo 14:sta. Luutnantiksi Kai Halmevaara ylennettiin 29.11.1940.

Jatkosodan luutnantti Halmevaara aloitti patterin päällikkönä Ilmatorjuntapatteristo 4:n 104. Kevyessä Ilmatorjuntapatterissa. Syksyllä 1941 Halmevaara toimi hetken kouluttajana Ilmatorjuntapiiri 3:n valonheitinkurssilla kunnes hänet määrättiin Ilmatorjuntapatteristo 3:n 106. RaskItPtrin päälliköksi 12.8.1941 Karjalan kannakselle jossa tehtävässä hän toimi 28.8.1942 saakka. Tuolloin luutnantti Halmevaara siirrettiin Ilmatorjuntarykmentti 2:een Kotkan Ilmatorjuntaan. Vuosina 1942-43 hän toimi Koulutustoimiston päällikkönä ja valonheitinpatterin päällikkönä. Kapteeniksi Halmevaara ylennettiin toukokuussa 1943. Ilmatorjuntakoulun upseerikurssien johtajaksi hänet määrättiin 15.3.1944 missä tehtävässä hän toimi joukukuuhun 1944 saakka.

Jatkosodan päätyttyä kapteeni Halmevaara määrättiin Ilmatorjuntarykmentti 2:een ensin järjestely- ja koulutusupseeriksi ja sitten patteriston komentajan viransijaiseksi. Vuonna 1947 hän suoritti Ilmatorjuntakapteenikurssin ja vuosina 1949-51 Sotakorkeakoulun Ilmasotalinja kolmosen. Diplomityönsä Halmevaara laati aiheesta"Miten voidaan asevelvolliset saada positiivisesti kiinnostuneiksi ja aktiivisesti osallistuviksi koulutustyössä".

Vastavalmistunut ye-kapteeni määrättiin tammikuussa 1951 Pääesikunnan operatiiviselle osastolle aluksi nuoremman toimistoupseerin sijaiseksi ja sitten Operatiivisen osaston operatiivisen toimiston toimistoupseeriksi. Majuriksi hänet ylennettiin heinäkuussa 1953. Vuonna 1954 hänet määrättiin Ilmatorjuntakouluun Ilmatorjuntaupseerikurssin johtajaksi ja seuraavana vuonna Ilmatorjuntakapteenikurssin johtajaksi. Vuonna 1956 alkoi lopulta kolmentoista vuoden mittaiseksi venynyt Pääesikuntavaihe: Huoltoesiupseeri Operatiivisella osastolla1956. Operatiivisen osaston toimistopäällikkö 1957. Sotatalousosaston toimistopäällikkö ja everstiluutnantti 1959. Järjestelyosaston osastopäällikkö ja eversti 1965. Sotatalousosaston osastopäällikkö 1966. Pääesikunnan sotatalouspäälliköksi Halmevaara nimitettiin kenraalimajuriksi ylennettynä vuonna 1967. Päämajamestarina Halmevaara toimi 1968-69. Eteläsuomen sotilasläänin komentajaksi hänet määrättiin vuonna 1969 jossa tehtävässä hän toimikin aina eroonsa saakka vuoteen 1976. Kenraaliluutnantiksi Kai Halmevaara ylennettiin vuonna 1971.

Lainopin kandidaatiksi Halmevaara valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1957. Hän toimi Sotilaslakimiehet ry:n puheenjohtajana vuosina 1971-86 ja Korkeimman oikeuden sotilasjäsenenä vuosina 1975-1985. Ampumaharrastus on ollut hänelle läheinen ja hän onkin toiminut Upseerien Ampumayhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1970-1977. Hänet on kutsuttu UAY:n kunniajäseneksi. Suomen palloliitossa hän on toiminut useissa luottamustehtävissä. Suomen marsalkka Mannerheimin sotatieteellisen rahaston hoitokunnassa hän on toiminut jäsenenä vuosina 1971-76 ja puheenjohtajana vuosina 1976-87.

Kenraaliluutnantti Halmevaara on palkittu Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ensimmäisen luokan komentajamerkeillä, Kolmannen luokan Vapaudenristillä miekkojen kera ja kahdesti neljännen luokan Vapaudenristillä miekkojen kera, sekä talvisodan ja jatkosodan muistomitaleilla.

Naimisissa Kenraaliluutnantti Halmevaara on ollut vuodesta 1941 saakka Mirja Tellervo Huuskosen kanssa ja heillä on kolme lasta.

Kapteeni Markku Ilvonen