SAKSASSA NATON RAUHANKUMPPANUUSHARJOITUS

Kirjoittaja, majuri Markku Heinonen, palvelee Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin huoltopäällikkönä

Nato tarjosi vuonna 1994 Euroopan valtioille mahdollisuutta liittyä NATOn rauhankumppaniksi (Partnership for Peace). Ensimmäisinä siihen liittyi pääosa entisistä Varsovanliiton valtioista, kuten Romania, Unkari, Puola, Tsekki, Slovakia ja Baltian maat. Myöhemmin samana vuonna mukaan liittyivät Ruotsi, Suomi ja Itävalta. Myöskin Sveitsi liittyy mukaan vielä tänä vuonna.

Rauhankumppanuussopimuksesta oli mahdollisuus valita useita aloja. Suomi valitsi rauhanturvaamisen ja ympäristökatastrofien torjunnan.

Rauhanturvaamiseen liittyen järjestettiin tänä vuonna rauhankumppanuusohjelmaan kuuluva esikunta- ja johtamisharjoitus Cooperative Lantern 96. Harjoituksen päämääränä oli kehittää erilailla varustettujen ja organisoitujen PfP-maiden asevoimien yhteistoimintakykyä monikansallisissa rauhanturvaoperaatioissa. Harjoitukseen osallistui kaikkiaan 650 henkilöä 17 Euroopan valtiosta (7 NATOn jäsentä ja 10 rauhankumppania). Suomesta oli mukana kaikkiaan 24 upseeria, yksi opistoupseeri ja yksi sotilaslakimies. Suomalaiset oli sijoitettu pataljoonaan, prikaatiin ja harjoituksen johtoon.

Minulla oli mahdollisuus jo kesäkuun lopulla osallistua viikon valmistelevaan harjoitukseen Puolan Krakovassa. Tällöin valmisteltiin asiapapereita ja harjoiteltiin yhteistoimintaa kansainvälisessä esikunnassa.

Isäntien esittämässä demonstraatiossa paikalliset miehet ovat pysäyttäneet rauhanturvajoukon huoltosaattueen ja vaativat ruokaa.	Harjoitusjoukko on tutustumassa Bremenin kaupungintaloon

 

Pohjatilanne jäljitteli aika paljon muutaman vuoden takaista Bosnian tilannetta. Harjoituksessa sotatilassa olevien osapuolten väliin työntyi kaksi rauhanturvaprikaatia, saksalainen ja ranskalainen. Suomen pataljoona kuului ranskalaiseen prikaatiin, jossa toimin pataljoonan huoltopäällikkönä. Tehtävämme oli kaksinainen, sillä toimimme sekä pataljoonan esikuntana että harjoituksen johdon ohjaamana peliryhmänä. Tässä harjoituksessa oli erityisesti tarkoitus harjoituttaa prikaatien esikuntia. Ranskalaisessa prikaatin esikunnassa oli pääosa vastuullisissa johtajista ranskalaisia.

Prikaatin ja pataljoonan esikuntien toimialat ovat lähes samat kuin meilläkin, mutta ne on vain nimetty eri tavalla. Muita erilaisia asioita ovat lyhenteet ja taktiset merkit sekä karttakoordinaatistot. Paikan määrittämiseen NATOn käyttämä järjestelmä on oikein hyvä.

Harjoituksessa suomalaiset käyttivät ns rauhanturvapataljoonan organisaatiota. Pataljoonalla oli ilmatorjunta-aseistuksena kuusi 23 ItK 61:a ja 90 kappaletta 12,7 ItKk:ä Paseihin kiinnitettyinä. Pataljoonan organisaatioon tulisi lisätä ilmatorjuntajaos tykkejä varten, sillä oto-tehtävinä se ei onnistu. Ilmavoimista harjoitukseen osallistui kapteeni Jaakko Sihvo toimien esikunnan yhteysupseerina. Meillä oli mahdollisuus pyytää lentotukea tiedusteluun, evakuointeihin ja kuljetuksiin. Pataljoonan henkilöstöstä noin kymmenen prosenttia oli kantahenkilökuntaa, mikä on todella paljon.

Ennen harjoitusta oli valmisteltu tilanteenkuvausluettelot, joissa oli vaikeita ja helppoja tilanteita esikunnalle. Jotkut pakolaisiin ja onnettomuuksiin liittyvät tapahtumat saattoivat koskettaa kaikkia esikunnan toimialoja, jolloin pieneltäkin tuntunut ilmoitus saattoi työllistää koko esikunnan joksikin aikaa. Jokaisen tilanteenkuvauksen jälkeen seurattiin, kuinka kauan viestin läpimeno kesti, mitä käskyjä ja toimenpiteitä se aiheutti ja milloin alajohtoporras sai käskyn toimia.

Huollon toimialalla suurin ongelma oli selvittää kaikki johtosuhdeasiat. Harjoituksen aikana selvisivät vastuut eri huollon sektoreilla. Tukeutumisalueella toimi kansallinen National Support Element, jonka tehtävänä oli täydentää joukko sovittujen huoltovastuiden osalta. Kaikki huollon päivittäiset ilmoitukset (6 sivua) nousivat hyvin korostettuun asemaan, sillä huoltoa johdetaan ja täydennykset hoidetaan juuri päivittäisten ilmoitusten pohjalta. Suurimmat ongelmat olivat lääkintäalalla evakuointiasiat onnettomuustilanteissa ja humanitääriset tapaukset. Muilla huollon sektoreilla pyrittiin selvittelemään kalustokirjavuudesta johtuvia varaosaongelmia. Yllättäen eri valtioilla löytyi samaakin kalustoa.

Ranskalaiset antoivat ajattelemisen aihetta. He olivat muuttaneet Persianlahden sodan kokemusten perusteella materiaalin kuljetuksia niin, että pataljoonassa oli enemmän vaihtolava-autoja ja jokaista autoa kohti oli neljä lavakonttia. Samalla pataljoonatason huolto oli aina varastoitu vaihtolavakontteihin.

Tanskalaisen pataljoonan huollon johtamisessa ei käytetä yhtään kirjallista käskyä, vain karttapiste johon voi tukeutua. Kaikki muut huollon käskyt annetaan suullisina.

Alku- ja loppukatselmukset tietenkin järjestettiin. Ohimarssia ei ollut ja jouduimme tekemään asennon ja levon kaksi kertaa. Sitä jouduttiin harjoittelemaan kuitenkin yksi tunti ja viisitoista minuuttia. Syynä oli se, ettei soittokunnan kuviomarssi sujunut riittävän hyvin ja sitä oli harjoitettava. Me saimme seurata esityksen useaan kertaan. Eli kyllä sulkeista ”hierotaan” muuallakin monta kertaa parin komennon vuoksi (PARADE-ATTENSION, PARADE-REST).

Panssarimuseoon tutustumassa vasemmalta kirjoittaja, majuri Antti Paasivaara, everstiluutnantti Leo Puustinen ja majuri Jari Anttalainen.

Harjoituksen aikana järjestettiin sosiaalisia tapahtumia ja retkiä, jolloin oli mahdollisuus tutustua muiden valtioiden edustajiin ja kuulla miten asiat ovat muualla. Noin vain heittona mainittakoon, että saksalaisen varusmiehen päiväraha on noin 5500 markkaa kuukaudessa. Siellä koulutetaan vain noin 40 -45 % ikäluokasta.

Pataljoonan esikunnan mukana olleet suomalaiset olivat kaikki jo aiemmin YK-tehtävässä koeteltuja ja hallitsivat erinomaisesti tehtävänsä. Suomalaiset olivatkin kielitaitoisina joka portaassa hyvin tärkeitä. Esikunnissa työskenteli henkilöitä eri kumppanuusvaltioista, joiden kielitaito ei riittänyt lainkaan ko tehtävään.

Suomalaisten saama palaute oli erinomainen ja yhteistyökumppanit arvostivat pajon meidän kokemustamme rauhanturvatehtävistä. On todennäköistä, että Suomessa järjestetään suuri PfP-harjoitus vuonna 1998 ja siihen tarvitaan paljon uusia tuoreita voimia.

Majuri Markku Heinonen