JOTTAIN TARTTIS TEHRÄ

Uuden vuoden alkamisesta huolimatta palaan vielä tuokioksi vuosipäivän tunnelmiin. Kaikissa varuskunnissa paraatikatselmukset, juhlalounaat ja palkitsemiset kuuluvat tuon päivän viralliseen ohjelmaan, on sotilaan juhlan aika. Opitun ja opetetun tavan mukaan olettaisi juhlakansan jatkavan kohti iltajuhlaa, päivän epävirallista osuutta. Juhlan järjestämisellä joukko-osastot haluavat osoittaa työntekijöilleen sekä heidän läheisilleen, että arjen ja aherruksen ohella on myös muunlaista sotilaselämää, maanpuolustushenkeen perustuvaa. "Ylevä" tausta ei käsittääkseni estä kokemasta juhlaa pikkujouluna, yhteisen illan viettona aviopuolison sekä muiden ilmatorjuntaihmisten kanssa. Jostain syystä erilaiset "varjojuhlat" ja vetäytyminen kotioloihin vievät voiton yhä useamman kohdalla.

Laadin joukko-osastojen ystävällisellä tuella yhteenvedon vuoden 1996 vuosipäivän iltajuhlaan osallistumisesta ja mieleeni nousi ainoastaan yksi kysymys: Mikä meissä on vikana ? Kuunnellessani muiden työyhteisöjen ihmisten innostuneita pikkujoulukuvauksia tai muiden aselajien vuosipäivän vieton kohokohtia joudun lainaamaan kanssani samaa murrealuetta edustavaa edellistä presidenttiämme: "Jottain tarttis tehrä".

Oheisesta kuvasta näemme, miten aktiivisesti eri ilmatorjuntajoukko-osastoissa palveluksessa oleva henkilöstö osallistui vuosipäivän iltajuhlaan. Lukuarvot ovat prosentteja rivivahvuudesta. Analyysin teon eri henkilöstöryhmien osallistumisinnokkuudesta eri puolilla Suomea jätän jokaisen lukijan itsensä vastuulle.

Itse juhlien onnistumisesta väkimäärä ei sinällään kerro mitään. Useissa rykmenteissähän on tapana kutsua tilaisuuteen myös evp-henkilöstöä ja eri sidosryhmien edustajia, joten väkeä on varmasti riittänyt ja laatu korvannut määrän. Jostain tämä passiivisuus kuitenkin johtuu. Jos kerran naiset voivat tulla armeijaan ja lääninrajojakin uskalletaan siirrellä, miksei vuosipäivän iltajuhlan sisältöä voisi tarkistaa.

Tulosajattelua taas lainatakseni: hyvä idea tulee myydä kohderyhmälle eli rykmenttien väki pitää saada ajattelemaan, että juuri tätä tilaisuutta ilman en voi olla. Samalla kaavallahan on myyty ihmisille (ehkä jopa rykmenttiläisillekin) esimerkiksi Kauniit ja rohkeat, Notre Damen kellonsoittajat sekä lumilaudat.

Näiden karrikoitujen esimerkkien todellisesta hyödystä yksilölle voidaan olla luonnollisesti montaa mieltä, mutta vuosipäivän tilaisuuksiin osallistuminen tulisi kirjata jokaisen henkilökohtaiseen kehittämiskeskustelupaperiin ja sitä kautta sydämeen = asioista saatava hyöty voi olla muutakin kuin aineellista.

Jyrki Heinonen