 |
Kirjoittaja, everstiluutnantti Pertti Viik, toimii Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä Uudenmaan Ilmatorjuntapatteriston komentajana. |
Alueilmatorjunnassa uuteen aikaan
Kirjoittaja, everstiluutnantti Pertti Viik, toimii Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä Uudenmaan Ilmatorjuntapatteriston komentajana.
Alueilmatorjuntaohjus 79 (Petshora) järjestelmä väistyy tyylikkäästi
Ilmatorjuntaohjus 79-järjestelmällä ammuttiin jälleen kerran Lohtajan leirialueella talvileirillä 1995. Käymässä olevan uuden alueohjusjärjestelmän hankinta nopealla aikataululla edellyttää kuitenkin resurssien kohdistamista uuden järjestelmän käyttöönottoon ja on mahdollista, että vuoden 1995 ammunta olikin tällä erää viimeinen Petshora- järjestelmällä.
Petshora- järjestelmällä ammuttiin Lohtajalla ensimmäisen kerran vuoden 1982 keväällä. Sen jälkeen järjestelmällä on ammuttu lähes vuosittain 1995 saakka. Ohjuksia on ammuttu yhteensä yli 40 kappaletta. Paria poikkeusta lukuunottamatta kaikilla ohjuksilla on ammuttu osuma ja tuhottu maali. Enemmälti laskennan perusteita spekuloimatta voidaan todeta, että osumaprosentti kaikilla ammutuilla ohjuksilla nousee erittäin korkeaksi.
Petshora-järjestelmälle tehtiin perushuolto ja pieni modifiointi vuoden 1994 kesällä. Sillä jatkettiin järjestelmän käyttöaikaa aina vuosituhannen loppuun asti. Nopeasti vanhenevan Ilmatorjuntaohjus 79-järjestelmän tekniikan kunnosta sekä huolto ja käyttöhenkilöstön taidoista on antanut luotettavan kuvan se, että viimeisilläkin ampumaleireillä ammunnat on kyetty suorittamaan ennalta suunniteltuina ajankohtina ja ohjukset ovat osuneet maaliin.
Vaikka Petshora-järjestelmä tuleekin olemaan hyvässä käyttökunnossa sen käyttöiän loppuun asti, ei se silti poista sitä tosiseikkaa, että järjestelmä ei enää täytä ilma-aseen sille nykypäivänä asettamia vaatimuksia esimerkiksi samanaikaisesti tulitettavien maalien määrässä, häirinnänsiedossa, hajaryhmittämismahdollisuuksissa ja liikkuvuudessa. Käytännössä ensimmäisenä teknisesti käyttöä rajoittavana seikkana tulee vastaan ohjuksen ruutirakettimoottorien ruutien vanheneminen.
Varusmiesten koulutus järjestelmälle lopetettiin vuonna 1994, mutta yksikköihin sijoitettujen reserviläisten taitoja pidetään edelleen yllä tehtäväkohtaisilla kertausharjoituksilla.
Uuden BUK M 1 alueilmatorjuntaohjusjärjestelmän myötä jyräsivät panssarivaunut Tuusulan Varuskuntaan.
Uuden alueilmatorjuntaohjusjärjestelmän evaluaatiotyöryhmä aloitti työskentelynsä ilmatorjunnan tarkastajan eversti Ahti Lapin johdolla alkuvuodesta 1994. Ryhmän tehtävänä oli hankkia tarvittavat perusteet uuden alueilmatorjuntaohjusjärjestelmän tyyppivalinnalle ja hankintapäätökselle.
Aluksi evaluaatiossa olivat mukana kaikki maailmalla käytössä tai kehitteillä olevat alueilmatorjuntaohjusjärjestelmät. Rahoituksen puolesta oletettiin, että hankinta osiltaankin olisi mahdollista vasta vuosituhannen vaihteessa, vaikka tarve olisi ollut jo hieman aikaisemmin. Uuden näkökulman hankinnalle antoi kuitenkin mahdollisuus kuolettaa Venäjän velkaa Suomelle alueilmatorjuntaohjushankinnan yhteydessä.
Varteenotettavimmat venäläiset vaihtoehdot olivat S-300 PMU 1 (modernisoitu SA-10) ja BUK M 1 (SA-11), joihin molempiin käytiin tutustumassa alkuvuodesta 1995. Valinnassa päädyttiin BUK M 1:een.
Kesästä 1995 eteenpäin hankinta eteni nopeassa tahdissa. Lopullinen päätös hankinnasta ja henkilökunnan kouluttamisesta kalustolle Venäjällä vuonna 1996 sekä toimitusten aloittamisesta vielä vuoden 1996 aikana varmistettiin vuoden 1995 joulukuussa.
Venäjälle lähtevä koulutusosasto koottiin alkuvuodesta 1996. Panssarivarikon henkilöstö järjesti Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen toimeksiannosta osastolle viikon mittaisen kurssin panssarivarikolla maaliskuun alussa. Kurssin päämääränä oli henkilöstön perehdyttäminen panssarikaluston vastaanottoon, käyttöön, viranomaistoimintoihin, huolto- ja korjaustoimintaan sekä varastointiin. Kurssi sisälsi ajoharjoittelua sekä T-72 M1 että BMP-1 kalustoilla. Samassa kuussa järjestettiin Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä viikon mittainen matkaan valmentava yhteiskoulutusjakso. Koulutuksessa annettiin sillä hetkellä hallussa olevat tiedot uudesta järjestelmästä, koulutuspaikasta ja tulevista koulutusolosuhteista sekä opetettiin venäjän kieltä. Kielen opiskelua oli hieman myös ennen ja jälkeen yhteiskoulutusjakson.
Kesäkuun alussa tulevan koulutusosaston johtoryhmä everstiluutnantti Rauli Korpela, everstiluutnantti Pertti Viik ja insinöörieverstiluutnantti Jorma Kauppila kävivät Venäjällä tutustumassa tulevaan koulutuspaikkaan ja sopimassa käytännön järjestelyistä. Paikka oli Uralilla Kungurin kaupungissa noin 100 km Permistä kaakkoon.
Venäjälle lähtevän koulutusosaston johtajaksi nimettiin kaikissa maavoimien ilmatorjunnan ohjushankkeissa mukana ollut Ilmatorjuntakoulun johtaja everstiluutnantti Rauli Korpela. Koulutusaika oli kolme kuukautta. Se oli saman mittainen kuin aikanaan Ilmatorjuntaohjus 79-järjestelmälle. Leimaa antavaa elämiselle ja opiskelulle Venäjällä oli luonnollisesti maassa vallitseva vaikea taloudellinen tilanne. Koulutus tapahtui kuitenkin suunnitellulla tavalla eikä muussakaan olemisessa ilmennyt yllätyksiä, koska ryhmällä oli aikaisempaa kokemusta paikallisista oloista ja tieto voitiin hyödyntää jo matkan valmisteluissa.
Järjestelmän ansiosta ilmatorjunnan kyky suojata pääkaupunkiseutua paranee olennaisesti
Buk M1 järjestelmän yksikkö kykenee tulittamaan samanaikaisesti niin monta maalia, kuin yksikössä on ohjuslavetteja. Maksimissaan patterissa voi olla kuusi lavettia. Petshora-järjestelmä sitoutui yhden maalin ammuntaan kerrallaan.
Vaikka Petshora järjestelmä on siirrettävä, sillä toimitaan yleensä kantalinnoitetuista asemista, eikä yksikkö enää vastaa nykyaikaisen ilma-aseen sille liikkuvuuden suhteen asettamia vaatimuksia. Uuden ohjusjärjestelmän ohjuslavetti kykenee liikkumaan jopa laitteisto päälle kytkettynä ja tulittamaan välittömästi pysähdyttyään. Lisäksi BUK-järjestelmä, toisin kuin Petshora, toimii hajautetusti laajalla alueella. Yksikkö ei ole lamautettu, mikäli yksikin ohjuslavetti on toimintakunnossa, koska ohjuslavetit kykenevät toimimaan myös itsenäisesti. BUK- järjestelmän kantama on huomattavasti Petshoraa suurempi. Sen ulottuvuus korkeudessa on 15 m-22 000 m ja etäisyydessä 3-35 km. Erityisesti uusi järjestelmä poikkeaa vanhasta siinä, että se on suunniteltu toimimaan vaikeissakin elektronisen häirinnän olosuhteissa.
Järjestelmällä kyetään torjumaan kantaman puitteissa kaikki aerodynaamiset maalit, joiden heijastava pinta-ala on risteilyohjusten luokkaa tai sitä suurempi. Risteilyohjusten torjuntaan järjestelmä soveltuu hyvin.
Järjestelmällä kyetään rajoitetusti torjumaan myös ballistisia ohjuksia. Käytännössä se tarkoittaa, että tykistöohjusten kaltaisten lyhyen kantaman ballististen ohjusten torjunta on mahdollista. Toinen asia on, tultaisiinko tuollaisia ohjuksia torjumaan ja onko se järkevää kustannushyöty näkökulmasta tarkasteltuna.
Teloilla varustettu panssarialusta takaa järjestelmälle hyvän liikkuvuuden niin suurkohteen kuin joukkojenkin suojaamistehtävässä. Vaikka järjestelmä ulottuvuutensa suhteen luokitellaan meillä alueilmatorjuntaohjusjärjestelmäksi, vastaa se liikkuvuudeltaan myös moderneimpia kohdeilmatorjuntaohjusjärjestelmiä.
Tuusulan Varuskunnassa ei aikaisemmin ole ollut teloilla varustettuja panssarivaunuja, joten panssarialustan käytölle ja huollolle täytyy kaluston hankinnan yhteydessä luoda tarvittavat edellytykset. Varastotilat on käytännössä jo rakennettu ja huoltohallin rakennustyöt aloitetaan vielä kevään aikana. Lisäksi varuskunnan takamaastoon on rakennettu tiestö, joka mahdollistaa panssarivaunujen liikuttelun harjoitteluasemiin ja tykkihallin edessä olevaa koulutuskenttää on laajennettu.
Ilmatorjuntaohjus 96 (BUK M1) järjestelmän vastaanotto on parhaillaan käynnissä ja keväällä järjestelmälle tullaan kouluttamaan tarvittava lisähenkilöstö kantahenkilökunnasta. Varusmieskoulutus aloitetaan jo saapumiserästä II/97. Koulutus tulee olemaan monipuolisempaa ja taistelutekniikaltaan vaativampaa kuin Ilmatorjuntaohjus 79-järjestelmällä. BUK-yksikön hajautettu ja erittäin liikkuva käyttö edellyttää taistelutekniikan hyvää hallintaa, eikä se ole mahdollista ilman tehokasta ja riittävää harjoittelua. Toivoa vain sopii, etteivät joukko-osaston taloudelliset resurssit tule olemaan mainittua harjoittelua rajoittava tekijä.
Everstiluutnantti Pertti Viik
