1/2007

Venäjän ilmavoimien hyökkäysaseiden valikoimassa ei tähän saakka ole ollut vastinetta amerikkalaisten ohjattavalle JDAM-pommille (Joint Attack Direct Munition), jonka maaliin hakeutuminen perustuu maailmanlaajuisen Navstar-satelliittipaikannusjärjestelmän (GPS) käyttöön. Venäläisen Взлёт (Nousuun) ilmailulehden tietojen mukaan JDAM-pommin venäläisen vastineen KAB-500S:n koeammunta on suoritettu onnistuneesti puolustusministeriön Ahtubinskin koeampuma-alueella.

Yhdysvaltain ilmavoimat käyttivät GPS-pommeja ensimmäisen kerran Kosovon sodassa 1999. Menestyksekkäiden taistelukokemusten jälkeen USA:n ilmavoimat aloittivat GPS-pommien massamaisen hankinnan: vanhoihin vapaasti pudotettaviin pommeihin liitettiin yleiskäyttöinen GPS-vastaanottimen sisältävä ohjausjärjestelmä ja aerodynaamiset siivekkeet – edullista ja teknisesti yksinkertaista! JDAM:n kuten myös KAB-500S:n kohteeseen hakeutuminen ei ole suoraan riippuvaista jokahetkisestä GPS-signaalin vastaanotosta. Päätyön pommin ohjaamisessa tekee hyrriin perustuva inertiajärjestelmä, jonka paikkatietoa päivitetään satelliittipaikannuksen tiedoilla. Mikäli GPS-signaali katoaa tai sitä häiritään, kasvaa pommin tyypillinen tarkkuutta kuvaavan hajontaympyrän säde (5-10 m) kolminkertaiseksi. Maalin koordinaatit voidaan syöttää GPS-pommiin ennen lentoon lähtöä tai sen aikana pommien irrottamiseen saakka. Joissakin malleissa koordinaatteja voidaan syöttää vielä irrottamisen jälkeenkin datalinkillä.

KAB-500S:n (Korrektiruemaja AviaBomba) mallikappale esitettiin julkisuudessa ensimmäisen kerran Moskovan MAKS ilmailunäyttelyssä vuonna 2003. Pommista käytetään myös nimitystä KAB-500S-E. KAB-500S on tarkoitettu etukäteen paikannettujen maanpäällisten kohteiden tuhoamiseen, kuten varastot, bunkkerit, johtamispaikat ja sotateollisuuden kohteet. Pommi soveltuu myös telakalla ja satamissa seisovien taistelualusten tuhoamiseen. Taistelukärki läpäisee betonia ja sisältää räjähdyslaukauksen. Taistelukärjen räjäytys tapahtuu hidastetulla kosketussytyttimellä, jolloin maalissa syntyy miinavaikutus. Täsmäaseen tarkkuutta ilmaiseva CEP-arvo on 5-10 m. Pommi voidaan laukaista 550-1100 km/h liikkuvasta lentokoneesta 2-9 km etäisyydellä kohteesta.

KAB-500S:ssä käytetään erikoisrakenteista 24 -kanavaista GLONASS ja Navstar -satelliittipaikannusjärjestelmien PSN-2001 -vastaanotinta. Pommia käytettäessä voidaan hyödyntää Yhdysvaltojen ylläpitämää Navstar-järjestelmää tai Venäjän omaa kansallista GLONASS-järjestelmää. PSN-2001 -vastaanottimessa tarkkuutta voidaan parantaa käyttämällä differentiaalista GPS-järjestelmää, jossa käytetään hyväksi paikallisesti esimerkiksi radiolla jaettavaa korjausdataa. GLONASS-järjestelmälle suunniteltu laajentamisohjelma nykyisestä 14:stä 24:ään satelliittiin vuoden 2009 loppuun mennessä mahdollistaa Venäjälle tarkan iskukyvyn konventionaalisella aseella mihin tahansa kohteeseen maapallolla. Tällaista iskukykyä kerrotaan tarvittavan esimerkiksi terrorismin vastaisissa operaatioissa, joissa iskut halutaan ulottaa nopeasti terroristien tukialueille. Venäjällä on esitetty myös kritiikkiä GLONASS-järjestelmän laajentamista kohtaan, koska sen signaalin vastaanottamiseen tarvittavien laitteiden tuotantokapasiteetti on riittämätön ja digitaalisten karttasovellusten kehittäminen laajaa pahasti jäljessä valmiisiin Navstar/GPS –järjestelmän tuotteisiin verrattuna. Itsenäisen, Yhdysvaltain hallinnoimasta satelliittijärjestelmästä riippumattoman, iskukyvyn kehittäminen katsottaneen Venäjällä välttämättömäksi.

Satelliittipaikannusta käyttävien aseiden tulo Venäjän ilmavoimien käyttöön mahdollistaa aivan uudenlaisen iskukyvyn kehittämisen. Aikaisemmat venäläiset täsmäaseet ovat perustuneet lasermaalinosoitukseen hakeutumiseen tai televisio-ohjaukseen, joiden käytössä on säärajoitteita. Huonolla säällä on toki voitu pommittaa esimerkiksi pommitustutkan avulla – mutta tällöin ei kyseessä ole enää täsmäase vaan aluepommitus. Laser- ja tv-ohjauksen haittapuolena on ollut koneiden ja lentohenkilöstön sitoutuminen pommin maaliin saattamiseen koko ammunnan ajaksi. Satelliittipaikannusta käytettäessä voidaan ensimmäistä kertaa päästä todelliseen "ammu ja unohda" -toimintaan. Pommien lisäksi satelliittiohjausjärjestelmää suunnitellaan käytettäväksi myös modernisoiduissa venäläisissä rynnäkkö- ja risteilyohjuksissa. Abu Dhabin IDEX-2007 –näyttelyssä venäläinen Novator esitteli kolme uutta risteilyohjustyyppiä, jotka oli satelliittiavusteiden inertiaohjauksen varustettu lisäksi radiokorkeusmittarilla. Esiteltyjen CLUB-tuoteperheeseen kuuluvien ohjusten laukaisuetäisyydet vaihtelevat 200-300 km. Ohjukset lähestyvät kohdettaan aidon risteilyohjuksen tavoin 20 m keskimääräisellä lentokorkeudella.

GPS-aseita käytettäessä yhden koneen toimintateho aselavettina kasvaa ja sen omasuoja paranee: pommit voidaan laukaista miltei kerralla kohteeseen ja poistua liukkaasti paikalta. Koska lentomiehistö ei enää osallistu pommien maalien etsimiseen tai tunnistamiseen, kasvavat maalitiedustelun haasteet: GPS-ase ei lue kohteensa kyljestä YK:n tai muun sopimuksilla suojatun kohteen tunnuksia, eikä se myöskään erottele omia vihollisista – vain ilmoitettujen koordinaattien oikeellisuus ratkaisee. Liikkuvassa sodankäynnissä maassa sijaitsevan lentotulenjohdon toiminta ja tulenjohtoyhteydet tehtävää suorittaviin koneisiin muodostuvat olennaisen tärkeiksi. Ilmatorjunnan kannalta GPS-aseet ovat, muiden kaukovaikutusaseiden tapaan, vaikeita torjuttavia: aseen laukaiseva lentokone lymyilee usein ainakin suojattavan kohteen läheisyyteen ryhmittyneen ilmatorjunnan ulottumattomissa. Varsinainen pommi tai ohjus on pieni ja kova maali – sen torjuntaan ei riitä valojuovien ruiskiminen taivaalle – vain osuma ratkaisee.