13. Ilmatorjuntaupseerikurssi vuodelta 1949 kokoontui kahdeksanteen kurssitapaamiseensa 11. päivänä syyskuuta 2006, jolloin oli kulunut 57 vuotta kurssin päättymisestä.

Katajanokan Kasinon Pilottikabinettiin saapui 17:sta elossa olevasta upseeriveljestä kahdeksan. Lisäksi mukana oli neljä puolisoa. Kesän aikana menehtyi kaksi tilaisuuteen puolisoineen ilmoittautunutta upseeriveljeä.

Tilaisuudessa lounasesitelmän piti Ilmatorjuntamuseon hallituksen puheenjohtaja, eversti Seppo Lehto. Hän kertoi kiintoisasti Suomen ilmatorjunnan tilasta ja näkymistä sekä vastaili auliisti tehtyihin runsaisiin kysymyksiin.

Ruokailun jälkeen eversti Lehto vastaanotti Ilmatorjuntamuseolle tarkoitetun kurssityöryhmämme kokoaman "Kurssikansion", joka sisältää pohjatietoa kurssiajastamme ja koulutuksestamme, kurssiaineistoa sekä sotilashuumorin sävyttämiä muisteloita kurssiajalta. Lisäksi siinä on kurssitapaamistemme aineistoa sekä valokuvia ja videonauha vuoden 1994 kurssitapaamisestamme.

Saimme myös kunnian "luovuttaa uudelleen" museolle myös noin 11 vuotta kadoksissa olleen RMB/88 m/m it-kanuunan ("Rämäpään") teräshylsyn, johon liittyy seuraava tarina:

Kurssimme kouluttaja-luutnantti (myöhemmin everstiltn) Pentti Palmu oli mukana lähes kaikissa kurssitapaamisissamme kuolemaansa asti. Hyrylässä, vuoden 1994 kurssitapaamisessamme hän kertoi nimittäneensä kurssimme " Linnan Kundeiksi", 10.kurssin Kympin miehiksi ja 17.kurssin Teräsmiehiksi.

Hän kutsui Ulla vaimonsa kanssa meidät "Linnan Kundit" heidän vieraakseen Lohjalle seuraavana vuonna "kypäräpäivänä" 28. elokuuta. Tarkoituksena oli muistella myös

todellisia tapahtumia elokuun 28.päivänä vuonna 1949, jolloin kurssimme määrättiin jatkumaan toistaiseksi. Silloin elettiin niin sanottuja "vaaran vuosia", ja valtiovallalla oli tietoja yhteiskuntaamme uhkaavista häiriöistä. Saimme henkilökohtaisen taisteluvarustuksen kypärineen ja konepistooleineen, mukana kovat patruunat. Meidän tuli käskettäessä miehittää Päävartio ja turvata Tasavallan Presidentin koskemattomuus ja turvallisuus. It.-koulu oli ampumaleirin johdon käytössä, joten me jouduimme koulun lähelle "Saharaan" telttamajoitukseen yhden minuutin hälyytysvalmiuteen. Aseistuksenamme olivat myös puolitelaketjuvaunuihin nostetut it.-konekiväärit ja niiden perään kytketyt 20mm It.-kanuunat. Tästä tehtävästä saimme Pentti Palmulta nimen "Linnan Kundit". Tilanne laukesi muutaman päivän kuluttua, ja pääsimme vihdoin kotipattereihimme kokelaiksi.

Aloimme valmistella kurssin matkaa Lohjalle, ja kurssiveljemme, vuorineuvos Asko Tarkka lahjoitti saamansa harvinaisen RMB/88 mm. teräshylsyn vietäväksi tervehdyksenä Pentille.

Maaliskuussa 1995 saimme Pentiltä kirjeen, jossa hän kertoi vakavasta sairaudestaan. Pentin päivänä kävi kurssityöryhmämme tervehtimässä häntä, ja luovuttamassa kurssimme muistolaatalla varustetun hylsyn. Pentti kysyi: "Saako tämän antaa minun jälkeeni Ilmatorjuntamuseolle?" Vastasimme: "Ilomielin."

Pentti menehtyi elokuussa 1995, ja hylsyn kävi noutamassa Ulla Palmun mukaan "joku museomies". Vuosien kuluttua tiedustelimme hylsyn olinpaikkaa . "Ei ole täällä", oli It.museon vastaus. Olimme yhteydessä myös muihin mahdollisiin säilytyspaikkoihin, mutta hylsyä ei löytynyt. Keväällä 2006 pyysimme It.-museota vielä kerran etsimään hylsyä varastotiloistaan. Ilouutinen meille oli sen löytyminen museojohtaja Matti Kulmalan avustuksella. Hylsyn noutanut museomies oli kuollut, ja hylsy oli "hävinnyt museon näköpiiristä".

Alkuperäinen, teräksinen RMB 88 mm. hylsy, on erittäin harvinainen. Pentti Palmukaan

ei ollut sodan aikana nähnyt näitä Wehrmacht sytytyksellä varustettuja hylsyjä, joita tuli 100 kappaletta tykkiä kohden Saksasta vuonna 1941.Tämä 13 It.Uk:n muistolaatalla varustettu RMB:n hylsy oli ensimmäinen It.museon saama, toinen saatiin vuonna 2004.