1/2007

 

 

 

ILMATORJUNTA TURUSSA 70 VUOTTA

Ilmatorjunta aselajina on nuori. Suomessa ilmatorjuntakoulutus alkoi 1.7.1925, jolloin perustettiin rannikkotykistön kapitulanttikouluun Suomenlinnaan Länsi-Mustalle ilmapuolustuskomennuskunta, jolla oli aseistuksenaan soikiotähtäimellä varustettuja Maxim 09 konekivääreitä. Kesällä 1931 pidettiin 26.7.-8.8. Muurilassa sekä armeijan että suojeluskuntien upseereille kurssi, jonka pääaiheena oli ilmapuolustus ja ilmatorjunta.

Tällöin oli ensimmäisen kerran mukana myös Turun suojeluskunnan jäseniä saamassa ilmatorjuntakoulutusta. Kuvan Suomen ilmapuolustuksen tasosta ilmatorjunnan osalta antaa Mannerheimin saman vuoden heinä-elokuussa puolustusneuvoston puheenjohtajana lehdistölle ja valtioneuvostolle pitämä esitys, josta seuraava ote:

"Vihollisen ollessa ilmassa ylivoimainen on tärkeätä, että ilmatorjunta on hyvin kehitetty. Tarvitsemme it.aseita sekä joukkojen että tärkeimpien paikkakuntien ja laitosten puolustukseen. Tällä hetkellä emme pysty asettamaan kuin pienen määrän it.pattereita, jotka jäävät Viipurin ja Helsingin suojaksi. Tämä määrä on aivan riittämätön jo näiden paikkojen turvaamiseen ja lisäksi ovat nämä patterit epätäydelliset. Tilanteenvakavuus ilmenee siinä, ettei meillä ole mahdollisuutta suojata mitään muuta paikkakuntaa maassamme."

Turussa oli päätetty jo vuonna 1935, että ruotsinkielinen 15. Sk.patteri varustettaisiin ilmatorjunta-aseilla. Kalustona käytettiin kenttätykkejä. Rannikkopuolustuksen päällikkö kenraalimajuri Valve lupasi joulukuussa 1935 pidetyssä neuvottelussa, että suojeluskunnan saisivat aivan ensitilassa ilmatorjunta-aseen.

Åbo Skyddskårs artillerisektion muutti 1.2.1937 nimeään. Uudeksi nimeksi tuli Turun Suojeluskunnan Tykistö – Åbo Skyddskårsartilleri. Siihen kuuluneesta 43. Patterista (43.SkPtri) tuli ilmatorjuntapatteri. Tästä yksiköstä ja päivämäärästä 1.2.1937 katsotaan alkaneen turkulaisen ilmatorjunnan perinteet, jotka jatkuivat keskeytyksettä läpi sodan ja rauhan ajan aina 31.12.2002 asti, jolloin Puolustusvoimien organisaatiomuutosten kylmät tuulet lakkauttivat Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin ja It-miesten koulutus siirrettiin Hämeen Panssariprikaatin helmoihin. Samaan seuraan päätyi tämän vuoden alusta myös Helsingin Ilmatorjuntarykmentti, joskin nimensä säilyttäen. Onko kyse Nato-sopivuudesta vai määrärahojen valuumisesta ilmavoimien pohjattomaan molokinkitaan. Sen aika näyttää. Muistakaamme, että historialla on tapana toistaa itseään!

Varsinais-Suomen Imatorjuntaupseerit ry ja Turun Ilmatorjuntakilta ry järjestivät turkulaisen ilmatorjuntakoulutuksen kunniaksi ja muistoksi lauantaina 3. helmikuuta 2007 Turussa 70-vuotisjuhlallisuudet, joihin kutsuttiin turkulaisissa ilmatorjuntajoukko-osastoissa palvelleet komentajat, kouluttajat, varusmiehet ja henkilökunta.

Päivä aloitettiin seppeleen laskulla Vartiovuoren mäellä muistomerkiksi pystytetylle tykille. Seppeleen laskussa puheen piti Varsinais-Suomen Ilmatorjuntaupseerien ex-puheenjohtaja res kapt Matti Elo ja It-upseerien ja It-lkillan seppeleen laskivat kenrl Antti Simola ja evl Tuukka Alhonen. Aamun tilaisuuteen osallistui 40-50 it-veljeä.

Päiväjuhla pidettiin Heikkilän kasarmin Jarkka-salissa ja juhlapuheen piti eversti Heikki Bergqvist. Musiikista puheiden, historiikkien, palkitsemisten ja tervehdysten välillä huolehti Laivaston soittokunta. Päiväjuhlaan ja henkilöstökokoukseen osallistui 120-130 henkeä. Iltajuhla järjestettiin Turun upseerikerhon perintekkäiden holvikaarien alla. Iltajuhlassa puhui kenraalimajuri Kari Siiki. Iloisia muistoja ja tervehdyksiä menneiltä vuosilta tilaisuuteen toivat kenrl Antti Simola, kenrm Kalervo Sipi ja evl Tuukka Alhonen.

Musiikillinen johto oli Esko Juuren osaavissa käsissä. Iltajuhlan osallistujamäärä oli  rajattu sataan henkeen. Daamien kauneuden ja juhlapukujen ja kunniamerkkien kimmellysten myötä päättyi yksi merkittävä vaihe Turun varuskuntien historiassa.

Päivän juhlajärjestelyjen sotilaallisesta täsmällisyydestä ja hienosta läpiviennistä vastasi evl Risto Aitos. Juhlatoimikunnan puheenjohtajana toimi evl Mauri Lasonen.