|
ILMATORJUNTA TURUSSA 70 VUOTTA


Ilmatorjunta aselajina on nuori. Suomessa
ilmatorjuntakoulutus alkoi 1.7.1925, jolloin perustettiin
rannikkotykistön kapitulanttikouluun Suomenlinnaan Länsi-Mustalle
ilmapuolustuskomennuskunta, jolla oli aseistuksenaan soikiotähtäimellä
varustettuja Maxim 09 konekivääreitä. Kesällä 1931 pidettiin 26.7.-8.8.
Muurilassa sekä armeijan että suojeluskuntien upseereille kurssi, jonka
pääaiheena oli ilmapuolustus ja ilmatorjunta.
Tällöin oli ensimmäisen kerran mukana myös Turun
suojeluskunnan jäseniä saamassa ilmatorjuntakoulutusta. Kuvan Suomen
ilmapuolustuksen tasosta ilmatorjunnan osalta antaa Mannerheimin saman
vuoden heinä-elokuussa puolustusneuvoston puheenjohtajana lehdistölle ja
valtioneuvostolle pitämä esitys, josta seuraava ote:
"Vihollisen ollessa ilmassa ylivoimainen on tärkeätä, että
ilmatorjunta on hyvin kehitetty. Tarvitsemme it.aseita sekä joukkojen
että tärkeimpien paikkakuntien ja laitosten puolustukseen. Tällä
hetkellä emme pysty asettamaan kuin pienen määrän it.pattereita, jotka
jäävät Viipurin ja Helsingin suojaksi. Tämä määrä on aivan riittämätön
jo näiden paikkojen turvaamiseen ja lisäksi ovat nämä patterit
epätäydelliset. Tilanteenvakavuus ilmenee siinä, ettei meillä ole
mahdollisuutta suojata mitään muuta paikkakuntaa maassamme."
Turussa oli päätetty jo vuonna 1935, että
ruotsinkielinen 15. Sk.patteri varustettaisiin ilmatorjunta-aseilla.
Kalustona käytettiin kenttätykkejä. Rannikkopuolustuksen päällikkö
kenraalimajuri Valve lupasi joulukuussa 1935 pidetyssä neuvottelussa,
että suojeluskunnan saisivat aivan ensitilassa ilmatorjunta-aseen.
Åbo Skyddskårs artillerisektion muutti 1.2.1937
nimeään. Uudeksi nimeksi tuli Turun Suojeluskunnan Tykistö – Åbo
Skyddskårsartilleri. Siihen kuuluneesta 43. Patterista (43.SkPtri) tuli
ilmatorjuntapatteri. Tästä yksiköstä ja päivämäärästä 1.2.1937 katsotaan
alkaneen turkulaisen ilmatorjunnan perinteet, jotka jatkuivat
keskeytyksettä läpi sodan ja rauhan ajan aina 31.12.2002 asti, jolloin
Puolustusvoimien organisaatiomuutosten kylmät tuulet lakkauttivat
Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin ja It-miesten koulutus
siirrettiin Hämeen Panssariprikaatin helmoihin. Samaan seuraan päätyi
tämän vuoden alusta myös Helsingin Ilmatorjuntarykmentti, joskin nimensä
säilyttäen. Onko kyse Nato-sopivuudesta vai määrärahojen valuumisesta
ilmavoimien pohjattomaan molokinkitaan. Sen aika näyttää. Muistakaamme,
että historialla on tapana toistaa itseään!
Varsinais-Suomen Imatorjuntaupseerit ry ja Turun
Ilmatorjuntakilta ry järjestivät turkulaisen ilmatorjuntakoulutuksen
kunniaksi ja muistoksi lauantaina 3. helmikuuta 2007 Turussa
70-vuotisjuhlallisuudet, joihin kutsuttiin turkulaisissa
ilmatorjuntajoukko-osastoissa palvelleet komentajat, kouluttajat,
varusmiehet ja henkilökunta.
Päivä aloitettiin seppeleen laskulla Vartiovuoren
mäellä muistomerkiksi pystytetylle tykille. Seppeleen laskussa puheen
piti Varsinais-Suomen Ilmatorjuntaupseerien ex-puheenjohtaja res kapt
Matti Elo ja It-upseerien ja It-lkillan seppeleen laskivat kenrl
Antti Simola ja evl
Tuukka Alhonen. Aamun
tilaisuuteen osallistui 40-50 it-veljeä.
Päiväjuhla pidettiin Heikkilän kasarmin Jarkka-salissa
ja juhlapuheen piti eversti Heikki Bergqvist.
Musiikista puheiden, historiikkien, palkitsemisten ja tervehdysten
välillä huolehti Laivaston soittokunta. Päiväjuhlaan ja
henkilöstökokoukseen osallistui 120-130 henkeä. Iltajuhla järjestettiin
Turun upseerikerhon perintekkäiden holvikaarien alla. Iltajuhlassa puhui
kenraalimajuri Kari Siiki. Iloisia muistoja ja tervehdyksiä
menneiltä vuosilta tilaisuuteen toivat kenrl Antti Simola, kenrm
Kalervo Sipi ja evl Tuukka Alhonen.
Musiikillinen johto oli Esko Juuren osaavissa
käsissä. Iltajuhlan osallistujamäärä oli rajattu sataan henkeen.
Daamien kauneuden ja juhlapukujen ja kunniamerkkien kimmellysten myötä
päättyi yksi merkittävä vaihe Turun varuskuntien historiassa.
Päivän juhlajärjestelyjen sotilaallisesta
täsmällisyydestä ja hienosta läpiviennistä vastasi evl Risto Aitos.
Juhlatoimikunnan
puheenjohtajana toimi evl Mauri Lasonen.

|