1/2007

Informaatiosodankäynnistä ja informaatioympäristön hallinnasta

Informaatiosodankäynti jossakin muodossaan nousee esiin varsin useasti niin julkisessa keskustelussa kuin sotilaidenkin välisessä mielipiteiden vaihdossa. Esilläololle on luonnollinen selitys – yhteiskunta on riippuvainen informaatiosta. Informaatioympäristön hallinta tai jopa informaatioylivoima ovat asioita, joita kaikki yhteiskunnan toimijat – myös sotilaat – joutuvat toimintansa suunnitteluun liittyen puntaroimaan.

Informaatiosodankäynnille tai informaatio-operaatioille löytyy maailmalta useita määritelmiä. Vähänkään perusteellisempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että määritelmien erot ovat useimmiten lähinnä terminologisia. Merkittävämpiä eroja määritelmille voi syntyä, jos muutetaan olennaisesti koko lähestymistapaa. Informaatioympäristön hallinta osana vaikutusperusteista operaation suunnittelua on jotain aivan muuta kuin esimerkiksi johtamissodankäynnin ja propagandan ympärille rakennettu suppea käsitys informaatiosodankäynnistä.

Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko vuodelta 2004 määrittelee informaatiosodankäynnin: "Informaatiosodankäynti on yhteiskunnalliseen ja sotilaalliseen päätöksentekoon ja toimintakykyyn sekä kansalaisten mielipiteisiin vaikuttamista ja tältä suojautumista käyttämällä hyväksi informaatioympäristöä. Informaatiosodankäyntiä voidaan käydä yhteiskunnallisin, poliittisin, viestinnällisin, psykologisin, sosiaalisin, taloudellisin ja sotilaallisin keinoin kaikilla sodankäynnin tasoilla." Puolustusvoimien sisäinen informaatiosodankäynnin ohjeistus täydentää määritelmää: "Puolustusvoimien informaatiosodankäynnin päämääränä on suojata puolustusjärjestelmän toiminta sekä tukea omia operaatioita niiden tavoitteiden saavuttamiseksi." Nämä määrittelyt luovat hyvän perustan tarkastella asiaa kansallisesti, oman sotilaallisen ja puolustusjärjestelmän suorituskyvyn sekä toiminnallisuuden näkökulmasta tunkeutumatta aiheen syvälliseen filosofiseen pohdiskeluun tai takertumatta englanti-suomi-englanti -sanakirjan tarjoamiin mahdollisuuksiin eri kansainvälisten määritelmien käännöksistä.

Seuraavaan on kirjattu ne osa-alueet, jotka kansallisen määrittelymme mukaan kuuluvat sotilaallisen informaatiosodankäynnin pelikenttään. Kunkin osa-alueen yksityiskohtaisia määrittelyjä ja tulkintoja löytyy helposti esimerkiksi internetistä, joten ne kuvataan tässä erittäin pelkistetysti.

Elektroninen sodankäynti on sähkömagneettisen säteilyn käyttöä oman toiminnan tukemiseksi ja vihollisen toiminnan heikentämiseksi. Tietoverkkosodankäynti on omien tietojärjestelmien ja -verkkojen, niissä sijaitsevien tietojen ja tiedonsiirron suojaamista sekä vaikuttamista vastustajan vastaaviin järjestelmiin ja niiden sisältämään tietoon. Operaatioturvallisuus on toiminnan kannalta kriittisten tietojen ja tavoitteiden määrittämistä sekä niiden käytettävyyden ja saatavuuden turvaamista oman päätöksenteon tukena sekä niiden paljastumisen estämistä vastustajalle. Harhauttaminen on väärän tilannekuvan luomista vastustajalle tuottamalla ja jakamalla harhauttavaa informaatiota. Psykologinen sodankäynti on vaikuttamista ihmisten arvoihin, asenteisiin, tunteisiin, motiiveihin, päätöksentekoon ja lopulta käyttäytymiseen. Viestinnän päämääränä on informaatiosodankäyntiin liittyen ajantasaisen, totuudenmukaisen ja määrältään riittävän tiedon tuottaminen ja jakaminen sekä disinformaation ja propagandan vaikutusten torjuminen. Fyysisellä vaikuttamisella voidaan tukea informaatiosodankäynnin tavoitteita kohdentamalla lamauttava tai tuhoava vaikutus vastustajan järjestelmiin tai ihmisiin. Johtamistoiminta eri tasoilla on merkittävä psykologisen puolustuksen keino halutun asenneilmapiirin luomiseksi sekä omien joukkojen puolustus- ja taistelutahdon säilyttämiseksi sekä vahvistamiseksi.

Kaikkia kuvattuja osa-alueita tulee tarkastella sekä hyökkäyksellisestä että puolustuksellisesta näkökulmasta. Informaatiosodankäyntihän oli selonteon määritelmän mukaan sekä "…vaikuttamista…" että "…suojautumista…". Kuulostaa teoriassa helpolta mutta voi tuottaa käytännön tasolla haasteita. Yksittäisen osa-alueen hahmottaminen ja hallinta voi olla vielä helppoa. Vaikeuskerroin kasvaa, kun yritetään muodostaa koko informaatioympäristön kattava tilannekuva tai kun yritetään koordinoida eri osa-alueiden vaikutus kokonaisvaltaiseksi informaatio-operaatioksi.

Lisää haasteita ja vaikeuksia informaatioympäristön hallintaan on taatusti tiedossa, mikäli harhaudutaan kuvittelemaan, että informaatiosodankäyntiä käydään yksinomaan siihen koulutetuilla ja valmistautuneilla erityisillä joukoilla. Tietoverkkohyökkäykset tai elektroninen tiedustelu ovat hyviä esimerkkejä toiminnoista, joissa toimijana on erityinen joukko ja edellä kuvattu ajattelu on perusteltua. Suurin osa informaatiosodankäynnin etenkin puolustuksellisista toiminnoista on kuitenkin noteerattava kaikissa joukoissa ja niihin liittyvä tilanteenarviointi, suunnittelu sekä toimeenpano ovat näin muodoin kaikkien johtajien päänsärkynä.

Onko edes perusteltua hakea yksittäisen aselajin näkökulmaa? Vai kohteleeko informaatioympäristö yhtä tylysti tai suopeasti toimijoita puolustushaarasta, aselajista ja toimialasta riippumatta. Vastaus riippunee paljoltikin siitä, miten informaatioympäristö ja sen hallinta halutaan ymmärtää. Aselajilehdessä kun ollaan, niin jonkinasteinen esimerkki tästäkin näkökulmasta voidaan luoda.

Kaikki ilmatorjuntamiehet ja -naiset tuntevat varmasti "Sergein". Kaikki ovat varmaankin yhtä mieltä, että kyseisen ilmatorjuntakanuunan perusversio on välineenä täysin immuuni kaikelle sähkömagneettisessa spektrissä tapahtuvalle toiminnalle. Ja vaikea on löytää välineestä muutakaan liityntää informaatiosodankäyntiin. Samaa ei voida sanoa kehittyneemmistä ase-, eikä etenkään ilmatorjuntaohjusjärjestelmistä, joissa jo yksittäisen välineen tasolla kiinnitytään vahvasti elektroniseen sodankäyntiin. Yhtymäkohdat informaatiosodankäyntiin lisääntyvät kun otetaan huomioon vaikka asejärjestelmien käyttäjät, taktinen johtaminen ja etenkin tulenkäytön johtaminen. Mikäli psykologisen vaikuttamisen keinoin viedään järjestelmän käyttäjältä halu toimia, tietoverkkosodankäynnin keinoin kyky johtaa ja elektronisen sodankäynnin keinoin kyky muodostaa maalitilannekuva, aletaan lähestyä sellaista informaatioympäristöä, johon ilmatorjuntamies voi joutua.

Useampikin viisas taho on todennut, että kokonaan uusien asioiden keksiminen on vaikeaa. Sama totuus pätee myös informaatiosodankäyntiin. Edellä kuvatut informaatioympäristön haasteet ovat varmaankin vanhoja tuttuja useimmille toimijoille. Tämän kirjoituksen perimmäisenä tarkoituksena ei olekaan hämmennyksen herättäminen vaan se, että lukijalle muodostuisi ajatus siitä, ettei informaatiosodankäynti ole ollenkaan niin vaikea ja kummallinen asia kuin siitä joskus halutaan tehdä.

Informaatiosodankäynti ja erityisesti informaatioympäristön hallinta on vain eräs keino varmistaa selviytyminen voittajana taistelukentältä. Eräs merkittävä ero aseelliseen voimankäyttöön kuitenkin löytyy. Taitavalla informaatioympäristön hallinnalla voidaan päästä lopputulokseen, jossa ei jouduta taistelukentälle. Taitavallakaan tulenkäytöllä tuskin kannattaa edes tavoitella tällaista vaikutusta.