Suomalaisen kriisinhallintajoukon toimintaympäristön trendinä on lisääntyvä monimutkaisuus. Samanaikaisesti vahvistuvat myös keskinäisriippuvuus, dynaamisuus sekä tilanteiden aiempaa nopeampi ja ennustamaton vaihtelevuus. Esimerkiksi konfliktialueen väestön alhainen keski-ikä, vähemmistön ja siirtolaisten osuudet, työttömyysaste, veden ja viljelysmaan määrä, kaupungistumisen aste ja sosiaalipalveluiden puute kärjistävät varsinaista konfliktin syytä, joka on usein miten alueen hallinta, hallitusvalta, etninen tai uskonnollinen ristiriita. Näistä muodostuu lukemattomia yhdistelmiä vaikeuttaen niiden syiden tunnistamista, joiden kautta varsinainen konflikti voitaisiin ratkaista.

Kriisinhallinnan henkilöstöä, kalustoa ja ohjeistusta kehitettäessä tulisi kriteerien ja suorituskykyvaatimusten vastata toimintaympäristön muuttuviin piirteisiin. Teknologian taso ei yksin takaa menestystä, vaan lisäksi henkilöstön pitää olla koulutettu, motivoitunut ja toimintakykyinen vaativassa ympäristössä. Voidaan esimerkiksi kysyä, että kykeneekö sama joukko toteuttamaan kriisin eri vaiheiden vaatimat erilaiset tehtävät: alussa kiivaita taisteluita epämääräisiä ryhmittymiä vastaan oudoissa oloissa, sitten vakauttamistehtävä ja lopulta tukemistehtävä siviiliorganisaatioiden johdolla saman alueen ihmisten auttamiseksi?

Suomen kannalta kansainvälinen yhteistyö on elintärkeää. Lisääntyvät vaatimukset edellyttävät aiempaa enemmän yhteistä sekä oppisisällöiltä että harjoittelulta. Tämä koskee myös kansainvälisiä turvallisuusorganisaatioita kuten EU:ta, joka myös tavoittelee lisätehoja. "Puolustukseen on ohjattava enemmän resursseja ja niitä on käytettävä TEHOKKAAMMIN, jotta saataisiin aikaan joustavammat ja liikuteltavat joukot uusien uhkien käsittelyyn." Näin sanotaan EU:n turvallisuusstrategiassa.

Tässä hengessä perustettiin EU:ssa kesällä 2005 "Euroopan turvallisuus- ja puolustuskorkeakoulu" (European Security and Defence College, ESDC). Virtuaalisena, ilman omaa rakennusta ja vain parilla palkatulla henkilöllä, jäsenmaiden turvallisuusalan opetuslaitosten viikon paketeissa järjestämä koulutus on osoittautunut sekä edulliseksi että tehokkaaksi. Koulu tarjoaa strategisen tason opetusta EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta jäsenmaiden ja EU:n virkamiehille.

Koulun kurssien oppisisällöt kattavat sekä siviili- että sotilaskriisinhallinnan strategisella tasolla. Nato tarjoaa sotilaallista kriisinhallintaopetusta kaikilla tasoilla. Suorituskykyisimpänä sotilaallisena kriisinhallintaorganisaationa sillä on myös laaja harjoitusohjelma, jota EU ei tarjoa.

Siviilikriisinhallinnan opetusta tarjotaan EU:ssa kaikilla tasoilla, mutta harjoituksia vain strategisella ja operatiivisella tasolla. Taktista tai teknistä harjoittelua järjestävät vain jäsenmaat. Joukkojen siviilikriisinhallintaa ei harjoiteta, koska "joukot" koostuvat suurimmillaan 30-40 erityisosaajan ryhmistä. Esikuntia ei tarvita, sillä ryhmät toimivat itsenäisesti. Siviilikriisinhallinnan opetus ja harjoittelu Natossa on ollut toistaiseksi vaatimatonta.

TEHOKKUUTTA tavoiteltaessa näyttäisi työnjako olevan paikallaan: Natolle sotilaallisen kriisinhallinnan opetus ja harjoittelu kaikilla tasoilla, EU:lle siviilikriisinhallinta. Vaihtoehtona voitaisiin nähdä erikoistuminen ja toiselta puuttuvien kriisinhallintakykyjen lainaaminen. Esimerkiksi Nato lainaisi EU:lta sen siviilikriisinhallintakykyjä konfliktin runteleman yhteiskunnan jälleenrakentamiseen. EU puolestaan tarvitsisi Natolta sen sotilaallisen kriisinhallintaoperaation suunnittelu-, johtamis- ja valvontakykyjä.