1/2006

 

Koti konttiin ja komennukselle!

– Noottia ulkomaankomennusta pohtiville. Huomautettakoon, että näkemykset ovat omia kokemuksiani; tilanteet vaihtelevat laajasti asemamaan mukaan.

Ulkomaankomennus "perhemissiossa" on toiveiden täyttymys, koko perheen haaste ja samalla monen murheen alkulähde. Koko skaala tulee olemaan läsnä ainakin lapsiperheen muuttaessa uuteen ympäristöön.

Muutos verrattuna elämään arkisuomessa on merkittävä. Uusi työkulttuuri monikansallisessa ympäristössä, perheen jokapäiväinen, tavoiltaan ja toiminnoiltaan uudenlainen siviiliympäristö, uusi koulumaailma vieraalla kielellä jne - maailma haastaa matkaajan. Omassa tapauksessani, Alankomaissa, tilanne on kuitenkin monessa suhteessa helppo. Suomalaisille tuttu siisteys, täsmällisyys ja rehellisyys ovat läsnä. Hollanti on ollut varakas valtakunta jo vuosisatoja, joka näkyy mm paikallisten asumistasossa. Brysseliin komennetuilla puolestaan on mahdollisuus laittaa lapsensa suomenkieliseen kouluun, mikä helpottaa asettautumista.

Kaikkea hyvää

Vastuullisen perheenisän näkökulmasta parasta on lapsille suotu mahdollisuus kasvaa monikansallisessa ympäristössä sekä vieraan kielen oppiminen. Omat poikani ovat kansainvälisessä koulussa, jossa opetuskieli on englanti. Ei voi kuin ihailla heidän omaksumiskykyään kielen suhteen – itse sitä pohtii mikä olisi oikea prepositio milloinkin, mutta he kuulevat sen kielikorvallaan – ja lähes poikkeuksetta erehtymättömästi oikein! Ja onhan nuoren pojan käsitys maailmasta kolmen vuoden ulkomailla olon jälkeen ihan toinen, kuin kotimaassa kasvaneella!

Komennus mahdollistaa – ja samalla myös ehkä pakottaa – vaimon valitsemaan sapattivuodet. Lasten koulutyön tukeminen, "suomikoulun" pitäminen mukaan lukien pakolliset ruotsin kielen opinnot ja uudessa ympäristössä pykälää vaativampi kotitalouden pyörittäminen ovat oma haasteensa. Toisaalta päinvastoin kuin siviilimaailmassa, Natossa – johtuen pitkälti amerikkalaisesta ja brittiläisestä "sotilasperhekulttuurista" – vaimoilla on valtavasti harrastus- ja sosiaalisia mahdollisuuksia. Pääosinhan vaimot ovat täällä kotirouvina ja heidän hyvinvointinsa on myös tuki koko perheen hyvinvoinnille. Siksi vapaaehtoisvoimin on tarjolla aktiviteettejä uupumukseen saakka. Harrastustoiminnan ja opiskelumahdollisuuksien lisäksi käytettävissä on esikunnan uimahalli, kirjasto, parturi-kampaamo, oma radioasemakin ja mitä nykyaikaisin kuntosali – kuntosalilla ja sisähallissa ilmaiset, päivittäiset ohjatut kuntopiirit ja aerobicit. Keskeinen osa aviopuolisoiden toimintaa on vapaaehtoinen hyväntekeväisyystyö. Mittavilla projekteilla tuetaan erityisesti naisten ja lasten asemaa pääosin Naton operaatioalueilla, mm Afganistanissa ja viimeksi Pakistanin maanjäristysalueella. Puuhaa piisaa, mutta mieli pitää olla avoin ja haasteisiin valmis!

Loma- ja vapaa-aikana on mahdollisuus nauttia asemamaan poikkeuksellisesta sijainnista Suomeen verrattuna. Euroopan kulttuurihan on kasvanut täällä Keski- ja Etelä-Euroopassa. Historiallista nähtävää ja idyllisiä ympäristöjä on yllin kyllin. Huvittelua, museoita, eläintarhoja, harrastuksia jne. - mitä vain on tarjolla! Alpeille ajaa laskettelemaan päivässä, aamuvarhain kun on liikkeellä, niin iltapäivällä on jo "mestoilla". Perheelle on tarjolla sylikaupalla elämyksiä.

Ruusuilla tanssimista?

Kaikkea hyvää, mutta itkua ja parkuakin on ollut koko lasti! Pojat (silloin 10 ja 11 vuotta) aloittivat koulunsa täällä englanninkielisessä ympäristössä tukenaan Suomesta saatu "a zoo", "a giraffe", "a desk", "thank you" – sanasto. Ensimmäisen syyslukukauden aikana pienet miehet olivat ihan piipussa koulupäivän jälkeen. Ihmekö tuo, koulutyö vaati totaalista keskittymistä. Jos lapset ovat iältään vanhempia, suomalaisen koulujärjestelmän opetussuunnitelman seuraaminen saattaa vaikeutua merkittävästi – onhan tavoitteena suomalainen ylioppilastodistus?

Aina ennen lähtöä on harkittava vaimon työtilanne – hänen jättäessään viran, edessä saattaa olla paluun jälkeen pätkätyökierre. Ja kolmen vuoden sapatista on aina vääjäämättömänä seuraamuksena eläkekertymän uupuminen kyseiseltä ajalta.

Oma murheensa on mahdollinen asunnon myynti tai vuokraaminen Suomessa komennuksen ajaksi.

Koti-ikävähän vaivaa kaikkia ajoittain. Uusi ympäristö, sittemminkin, kun siihen on jo totuttu, ei tunnu täysin omalta. Niin se vain on: "Muu maa mustikka".

Kokonaisuus

Omasta puolestani kokemus on ollut, osin kai onnenkin ansiosta, pääosin hyvin positiivinen. Koko perhe on saanut ison annoksen kielitaitoa, raikasta näkemystä maailmaan, ajatuksia eurooppalaisuudesta sekä uusia ystäviä.