Ulkomaankomennus "perhemissiossa" on toiveiden
täyttymys, koko perheen haaste ja samalla monen murheen alkulähde. Koko
skaala tulee olemaan läsnä ainakin lapsiperheen muuttaessa uuteen
ympäristöön.
Muutos verrattuna elämään arkisuomessa on merkittävä.
Uusi työkulttuuri monikansallisessa ympäristössä, perheen jokapäiväinen,
tavoiltaan ja toiminnoiltaan uudenlainen siviiliympäristö, uusi
koulumaailma vieraalla kielellä jne - maailma haastaa matkaajan. Omassa
tapauksessani, Alankomaissa, tilanne on kuitenkin monessa suhteessa
helppo. Suomalaisille tuttu siisteys, täsmällisyys ja rehellisyys ovat
läsnä. Hollanti on ollut varakas valtakunta jo vuosisatoja, joka näkyy
mm paikallisten asumistasossa. Brysseliin komennetuilla puolestaan on
mahdollisuus laittaa lapsensa suomenkieliseen kouluun, mikä helpottaa
asettautumista.
Kaikkea hyvää
Vastuullisen perheenisän näkökulmasta parasta on
lapsille suotu mahdollisuus kasvaa monikansallisessa ympäristössä sekä
vieraan kielen oppiminen. Omat poikani ovat kansainvälisessä koulussa,
jossa opetuskieli on englanti. Ei voi kuin ihailla heidän
omaksumiskykyään kielen suhteen – itse sitä pohtii mikä olisi oikea
prepositio milloinkin, mutta he kuulevat sen kielikorvallaan – ja lähes
poikkeuksetta erehtymättömästi oikein! Ja onhan nuoren pojan käsitys
maailmasta kolmen vuoden ulkomailla olon jälkeen ihan toinen, kuin
kotimaassa kasvaneella!
K
omennus
mahdollistaa – ja samalla myös ehkä pakottaa – vaimon valitsemaan
sapattivuodet. Lasten koulutyön tukeminen, "suomikoulun" pitäminen
mukaan lukien pakolliset ruotsin kielen opinnot ja uudessa ympäristössä
pykälää vaativampi kotitalouden pyörittäminen ovat oma haasteensa.
Toisaalta päinvastoin kuin siviilimaailmassa, Natossa – johtuen pitkälti
amerikkalaisesta ja brittiläisestä "sotilasperhekulttuurista" –
vaimoilla on valtavasti harrastus- ja sosiaalisia mahdollisuuksia.
Pääosinhan vaimot ovat täällä kotirouvina ja heidän hyvinvointinsa on
myös tuki koko perheen hyvinvoinnille. Siksi vapaaehtoisvoimin on
tarjolla aktiviteettejä uupumukseen saakka. Harrastustoiminnan ja
opiskelumahdollisuuksien lisäksi käytettävissä on esikunnan uimahalli,
kirjasto, parturi-kampaamo, oma radioasemakin ja mitä nykyaikaisin
kuntosali – kuntosalilla ja sisähallissa ilmaiset, päivittäiset ohjatut
kuntopiirit ja aerobicit. Keskeinen osa aviopuolisoiden toimintaa on
vapaaehtoinen hyväntekeväisyystyö. Mittavilla projekteilla tuetaan
erityisesti naisten ja lasten asemaa pääosin Naton operaatioalueilla, mm
Afganistanissa ja viimeksi Pakistanin maanjäristysalueella. Puuhaa
piisaa, mutta mieli pitää olla avoin ja haasteisiin valmis!
Loma- ja vapaa-aikana on mahdollisuus nauttia
asemamaan poikkeuksellisesta sijainnista Suomeen verrattuna. Euroopan
kulttuurihan on kasvanut täällä Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Historiallista nähtävää ja idyllisiä ympäristöjä on yllin kyllin.
Huvittelua, museoita, eläintarhoja, harrastuksia jne. - mitä vain on
tarjolla! Alpeille ajaa laskettelemaan päivässä, aamuvarhain kun on
liikkeellä, niin iltapäivällä on jo "mestoilla". Perheelle on tarjolla
sylikaupalla elämyksiä.
Ruusuilla tanssimista?
Kaikkea hyvää, mutta itkua ja parkuakin on ollut koko
lasti! Pojat (silloin 10 ja 11 vuotta) aloittivat koulunsa täällä
englanninkielisessä ympäristössä tukenaan Suomesta saatu "a zoo", "a
giraffe", "a desk", "thank you" – sanasto. Ensimmäisen syyslukukauden
aikana pienet miehet olivat ihan piipussa koulupäivän jälkeen. Ihmekö
tuo, koulutyö vaati totaalista keskittymistä. Jos lapset ovat iältään
vanhempia, suomalaisen koulujärjestelmän opetussuunnitelman seuraaminen
saattaa vaikeutua merkittävästi – onhan tavoitteena suomalainen
ylioppilastodistus?
Aina
ennen lähtöä on harkittava vaimon työtilanne – hänen jättäessään viran,
edessä saattaa olla paluun jälkeen pätkätyökierre. Ja kolmen vuoden
sapatista on aina vääjäämättömänä seuraamuksena eläkekertymän uupuminen
kyseiseltä ajalta.
Oma murheensa on mahdollinen asunnon myynti tai
vuokraaminen Suomessa komennuksen ajaksi.
Koti-ikävähän vaivaa kaikkia ajoittain. Uusi
ympäristö, sittemminkin, kun siihen on jo totuttu, ei tunnu täysin
omalta. Niin se vain on: "Muu maa mustikka".
Kokonaisuus
Omasta puolestani kokemus on ollut, osin kai onnenkin
ansiosta, pääosin hyvin positiivinen. Koko perhe on saanut ison annoksen
kielitaitoa, raikasta näkemystä maailmaan, ajatuksia eurooppalaisuudesta
sekä uusia ystäviä.