1/2004

Harri Luoma

VEREN VAIHTOA, EHKÄ VÄHÄN VÄHYYTTÄKIN

Yksi toimintavuosi on jälleen takanapäin ja tätä kirjoitettaessa vuosikokous lähestyy, jossa hallituksen toiminta jälleen arvioidaan. Ennen julkiselle tuomiolle menoa voinen tässä tarkastella omalta kannaltani kulunutta toimintavuotta.

Eräitä merkittäviä tekoja hallitus on mielestäni saanut aikaan. Yhdistyksen palkitsemisohje saatiin yksiin kansiin. Ongelmana on ollut se, että ohjeet ovat olleet erillisiä eikä palkitsemismuotojen rinnastettavuus ole ollut aina kohdallaan. Osastoilla on ilmeisesti ollut osa säännöistä hukassa (tai hallitus ei ole osannut niitä jakaa), eikä sääntöjä aina esityksissä ole tarkasti noudatettu. Nyt ongelmaa sen suhteen, mitä kullekin voidaan esittää ja niiden keskinäisestä arvojärjestyksestä ei ole.

Toinen saavutus on yhdistyksen oma ansiomitali. Jonkin aikaa täytyi senkin suhteen tehdä töitä ennen kuin mitali kelpasi heraldikoille, mutta lopputulokseen ainakin me hallituksessa olemme tyytyväisiä. Mitali on jaossa ensi kertaa vuosikokouksessa.

Suurin kiitos kummastakin edellä mainitusta saavutuksesta kuuluu Matti Virolaiselle, joka toimi kummankin hankkeen puuhamiehenä. Runsaasti aikaa kului muultakin hallitukselta kokouksissaan ennen kuin valmista tuli.

Yhdistyksen myyntiartikkeleista vetonaulana on ollut Ilmatorjuntamiehen opas, josta julkaistiin uusin painos toimintakautena. Kirjassa on runsaasti uudistuksia, eikä kyseessä ole suinkaan pelkkä päivitys. Havainnollisuutta lisäävät julkaisussa ensimmäistä kertaa olevat värikuvat.

Ilmatorjuntaupseerilehti on ilmestynyt tutun korkeatasoisena tämänkin vuoden. Edellinen ei ole pelkästään oma arvioni, vaan myönteistä palautetta olen saanut muun muassa eri aselajien edustajilta. Onpa äänessä kuulostanut hiven kateuttakin. Kiitos tästä päätoimittaja Markku Ilvoselle ja kaikille kirjoittajille.

Täytyy myöntää myös, että ihan kaikessa ei onnistuttu aivan suunnitellulla tavalla. Eri syistä johtuen yhdistyksen historiikki ei valmistunut vuosikokoukseen mennessä. Ongelmat työn suhteen ovat olleet aikataulullisia, ei laadullisia. Aineisto on kuitenkin pääosin koossa ja tavoitteena on julkaisu mahdollisimman pian.

Kokonaisuudessa olen ollut puheenjohtajana hallitukseen hyvin tyytyväinen. Hallituksessa on ollut miellyttävää työskennellä aikaansaavien ja ammattitaitoisten ilmatorjuntaupseeriveljien kanssa. Matti Virolaisen ansiot tulivat jo mainittua. Kuoppaa vesilasissa pelkään erovuoroisten Mano Nokelaisen ja Mauno von Fieandtin poistuessa hallituksessa. Manon aktiivinen toiminta sihteerinä on keventänyt puheenjohtajan taakkaa. Sihteerin työn lisäksi hän sai aikaan jo mainitun Ilmatorjuntamiehen oppaan ja tuli valituksi edellisvuoden vuoden ilmatorjuntaupseeriksi. Talousasioiden taakkaa kevensi puheenjohtajan harteilta Mauno von Fieandtin auringontarkka työskentely tilien ja raha-asioiden parissa. Edellisten lisäksi hallituksesta poistuvat Pasi Ikonen ja Ahti Piikki, joka tosin jatkaa edelleen yhdistyksen myyntiasiamiehenä.

Aukkojen paikkaamisessa on tehty kovasti työtä ja vuosikokouksen lähestyessä niitä on vieläkin hallituksen esityksessä uudeksi kokoonpanoksi. Yksityiskohtiin menemättä voin todeta, että reserviläiset (ml evp:t) ovat pääsääntöisesti hoitaneet "kiintiönsä" hyvin. Esimerkiksi Helsingin Reserviupseerien Ilmatorjuntakerho on ollut hyvä täydennyspohja, josta on luontevaa siirtyä paikallisen yhdistystoiminnan parista valtakunnalliselle tasolle.

Kaaderihenkilöstöäkin on saatu maakunnista hyvin edustamaan osastojaan. Poikkeuksena tästä on Lappi, joka on luonnollista etäisyyden vuoksi. Hallituksesta puuttumisen on hyvin korvannut osaston muuten hyvin aktiivinen toiminta jokavuotisine seminaareineen.

Suurin ja näkyvin aukko onkin yhdistyksen pääkaupunkiseudulla aselajitehtävissä palvelevissa upseereissa, jonka luulisi ja soisi olevan yhdistyksenkin kaaderia. Heitä hallituksessa edustaa vain jäsensihteeri Kai Naumanen, joka hänkin on ensi vuonna erovuorossa. Hallituksen aukkoja paikattaessa tehtiin runsaasti kyselyjä. Yhtään myönteistä vastausta ei saatu. En nyt tässä käy syitä sen enempää miettimään, toteanpa vain tilanteen.

Onneksi meillä on yhteisen asiamme tärkeäksi näkeviä aktiiveja, jotka jaksavat ajaa kokouksiin Tampereelta, Hämeenlinnasta ja Kouvolan seudulta.

Näen tulevan vuoden hallituksen kannalta yhdistyksen juhlavuotta lukuun ottamatta eräänlaisena välivuotena, jossa tärkeintä on ajaa uudet hallituksen jäsenet toimintaan sisään. Tämä ei tarkoita etteikö normaalia aktiviteettia olisi, aloittaahan muun muassa uuden Ilmatorjunnan Vuosikirjan toimittajakunta työnsä.

Hyvää kevättä jäsenkunnalle