1/2003

Kirjoittaja, majuri Matti Virolainen palveli Turun Ilmatorjuntapatteriston viimeisenä komentajana

Turun Ilmatorjuntapatteriston vaiheita

Turun Ilmatorjunnan- ja Turun Ilmatorjuntapatteriston perinteet katsotaan alkaviksi 1.2.1937 päivätyllä päiväkäskyllä, jolla perustettiin Turun Suojeluskunnan Tykistö. Tähän perustettuun tykistöön kuului yhtenä yksikkönä 43.Patteri (43.Sk.Ptri), josta  tuli ilmatorjuntapatteri. Patteri toimi tykistön tapaan kuten ennenkin antaen mm. mittaus- ja viestikoulutusta kunnes se vihdoin 17.5.1937 vastaanotti ilmatorjunta-aseistuksensa – kaksi kappaletta suomalaisia ilmatorjuntakonekivääreitä 7,62 ItKk/31.

Ensimmäinen tehtävä

Noilla kahdella aseella aloitettiin ilmatorjuntakoulutus Turussa. Opetusohjelmiin sisällytettiin koulutusohjelmien täydentämiseksi myös ilmavalvontakoulutus. Vuonna 1939 lokakuun 6. päivä reserviläiset kutsuttiin ylimääräisiin harjoituksiin (YH). Tuolloin käskettiin 43.Patterin suojeluskuntalaiset miehittämään sopiva kukkula ja lataamaan ilmatorjuntakonekiväärit kovilla patruunoilla. Aseet vietiin Kakolanmäelle, josta pyrittiin suojaamaan satamaa, sähkölaitosta ja läheisiä tehdaslaitoksia matalahyökkäyksiltä.

Talvisodan aika

Talvisodan aikana 43.Patterin nimi muutettiin 61.Raskaaksi Ilmatorjuntakonekiväärijoukkueeksi (61.Rask.It.Kk.Joukkue), joka osallistui koko talvisodan ajan Turun ilmatorjuntaan. Turun kaupunki oli joutunut pommitusten kohteeksi joulukuun alusta 1939. Turun ilmapuolustuksen aseistuksen ollessa surkeassa jamassa päätettiin Turussa eräiden yksityishenkilöiden aloitteesta perustaa toimikunta ja hankkia ilmapuolustuskalustoa vapaaehtoisella keräyksellä. Näin syntyi Turun Kodinpuolustustoimikunta. Toimikunnan järjestämällä keräyksellä saatiin lyhyessä ajassa koottua yli 35 miljoonaa markkaa. Rahoilla ostettiin Ruotsista Puolustusministeriön myötävaikutuksella yhdeksän raskasta ilmatorjuntatykkiä ammuksineen ja tulenjohtolaitteineen.

Ostetut tykit toimitettiin Tornion kautta Turkuun ja tykkiasemien perustojen valaminen aloitettiin maaliskuussa 1940. Kalustosta muodostettiin kolme patteria. 1.patteri sijoitettiin Ruohonpäähän, 2.patteri Uittamoon ja 3.patteri Satulavuoreen. Kylmä talvisää viivästytti koeammuntoja ja tykkiasemien valamista, joten vain Ruohonpään 1.patteri ehti osallistua talvisodan torjuntataisteluihin.

Välirauhan aika

Rauhan aikana koulutus jatkui kaikissa kolmessa patterissa. Pattereiden sijaintia tarkistettiin ja sen seurauksena Satulavuoren patteri siirrettiin Mikkolanmäkeen. Myös Uittamon patterin asemia siirrettiin edullisemmille paikoille. Tykkiasemien perustuksia paranneltiin ja uusittiin sekä ammusvarastoja ja sähkövoimakoneita linnoitettiin. Heinäkuussa 1940 annettiin käsky uudesta kokoonpanosta ja syntyi Ilmatorjuntapatteristo 12. Koulutus ja harjoitukset jatkuivat viikoittain sekä luentojen, että maastoharjoitusten muodossa.

Jatkosota

Ilmatorjuntapatteristo 12 täydennettiin liikekannallepanossa. Siitä muodostettiin 1941 Ilmatorjuntapiiri 2, joka vastasi Turun ja ympäristön ilmatorjunnasta. Ilmatorjuntapiiri lakkautettiin uudelleenjärjestelyjen yhteydessä tammikuussa 1942 ja tilalle perustettiin 3.Paikallinen torjuntakeskus. Samana vuonna marraskuussa perustettiin 1.Erillinen Ilmatorjuntapatteristo ja 3.Erillinen torjuntakeskus lakkautettiin. 1.Erillinen Ilmatorjuntapatteristo toimi Turussa sodan loppuun asti.

Juhlayleisö seuraa viimeistä lipunlaskua Turun Ilmatorjuntapatteristossa Heikkilän kasarmilla.

Rauhan aika

Puolustusvoimien uuteen organisaatioon siirtyminen sodan jälkeen tapahtui 4.12.1944. Turun ilmatorjuntajoukoista muodostettiin Ilmatorjuntarykmentti 1:n alainen II Patteristo. Ilmatorjuntarykmentti 1:n esikunta ja I Patteristo sijaitsivat Santahaminassa ja III Patteristo Tampereella.

Toiseen Patteristoon kuuluivat esikunta, 3.Patteri ja 4.Patteri. Esikunta ja sen yhteyteen kuuluva asepaja sijoittuivat Turun Kasarmille ja 4.Patteri Ruohonpään patterialueelle. 3.Patteri siirtyi 18.12.1944 Uittamolle sodan aikana rakennetulle patterialueelle. Olosuhteet sodan jälkeen olivat varsin ankeat.

Esikunta, asepaja ja 4.Patteri siirtyivät jo vuoden 1945 kesäkuussa Pääskyvuorelle, joka olikin patteriston ”kotina” lähes 20 vuoden ajan.

2.Erillinen Ilmatorjuntapatteristo 1.12.1952

Vuonna 1952 järjestettiin puolustusvoimien organisaatiota ja tässä yhteydessä ilmatorjuntajoukot siirrettiin ilmavoimien alaisuudesta maavoimien alaisuuteen. Samassa yhteydessä II/ItR1 alistettiin 1.12.1952 2.Divisioonalle ja siitä tuli itsenäinen joukko-osasto nimellä 2.Erillinen Ilmatorjuntapatteristo.

Heikkilän kasarmialueella ehti usean vuoden aikana moni alokas vannoa sotilasvalansa.

Turun Ilmatorjuntapatteristo 1.1.1957 alkaen

Tasavallan presidentti vahvisti puolustusvoimien joukko-osastoille uudet perinteisiin perustuvat nimet, jolloin 2.ErItPsto sai nimekseen Turun Ilmatorjuntapatteristo 1.1.1957 alkaen. Porin Prikaatin aloittaessa siirtymisen Säkylään 1963 sai Turun Ilmatorjuntapatteristo käskyn siirtyä prikaatilta vapautuvalle Heikkilän kasarmialueelle. Pääskyvuorella laskettiin lippu 7.9.1963 ja samana päivänä pidettiin tuloparaati Heikkilässä. Heikkilän alueen rakennukset oli suunniteltu korjattavan ja patteristo saikin käskyn siirtyä Turun Kasarmille 1.10.1966 Porin Prikaatilta vapautuneisiin tiloihin.

Heikkilän alueen peruskorjaus- ja uudisrakennustyöt saatiin vuonna 1970 niin pitkälle valmiiksi, että patteristo saattoi palata Heikkilään uusittuihin tiloihin 6.-7.10.1970. Turun Ilmatorjuntapatteristo itsenäisenä joukko-osastona lakkasi olemasta 1.1.1989 Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin tultua perustetuksi.

Turun Ilmatorjuntapatteristo toimi vuodesta 1989 alkaen ilmatorjuntakoulutusta antavana joukko-yksikkönä Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentissä. Patteristo vastasi 57ItK60 ”Nikolai” kaluston valtakunnallisesta koulutuksesta aina kaluston koulutuskäytöstä poistamiseen saakka. Kaikille ilmatorjuntamiehille tuttu 23 ItK 61 ”Sergei” kuului jokaiselle saapumiserälle koulutettaviin välineisiin. Lähi-ilmatorjuntaohjuksille (ItOhj 78, -86 ja -86M) Turun Ilmatorjuntapatteristossa koulutettiin varusmiehiä ja reserviläisiä 1990 vuodesta alkaen. Myös ilmatorjunnan johtoportaita (m/87 ja m/90) koulutettiin patteristossa.

Ilmatorjuntaohjus 90 Crotale NG ohjusjärjestelmän koulutuksen myötä Heikkilään rakennettiin uusi koulutushalli ja luokkarakennus, jotka otettiin käyttöön 1996 kesällä. Varusmiesten uuden palvelusaika- ja koulutusjärjestelmän käyttöönoton yhteydessä vuonna 1998 määrättiin VSItR ItOhj 90 Crotale NG järjestelmän valtakunnalliseksi pääkoulutuspaikaksi. Puolustusvoimien rakennemuutoksen yhteydessä VSItR lakkautettiin 31.12.2002 ja samalla myös Turun Ilmatorjuntapatteristo lakkasi olemasta. Pääesikunnan henkilöstöosaston esittelyllä 111/2.9/D/I/5.12.2002 lakkautettiin Turun Ilmatorjuntapatteriston perinteet ja perinnelippu luovutettiin Sotamuseoon.

Turun Ilmatorjuntapatterin lippu viimeistä kertaa kasarmin terassilla.