1/2003

Viipurin portinvartija, everstiluutnantti Mikko Vainonen valittiin kirjoitustensa ansiosta ilmatorjuntaupseerin vuoden kirjoittajaksi. Toimitus onnittelee ja toivottaa menestystä Salpausselän Ilmatorjuntapatteriston – ei peräsimessä – vaan keulassa. Ilmatorjuntaosaajiakin johdetaan edestä ja esimerkillä.

VIIPURIN PORTINVARTIJAN TESTAMENTTI

Tätä kirjoitettaessa tammikuun viimeiset päivät vuonna 2003 ovat käsillä. Kohta on kulunut kuukausi Kymen Ilmatorjuntarykmentin lakkauttamisesta ja kolme viikkoa Salpausselän Ilmatorjuntapatteriston perustamisesta. Viipurin Portinvartijan on tullut aika hyvästellä lukijansa.

Miksi kirjoitukset on kirjoitettu nimimerkillä "Viipurin Portinvartija". Aloittaessani kirjoitelmat työpaikkani oli kaikkein lähimpänä vanhaa historiallista Viipurin porttia Haminassa. Viipurin Portti sijaitsi aikanaan Haminassa nykyisen Sotilaskodin ja Varvaran patsaan välillä. Porttivartiossa tarkastettiin kaikki ne, jotka kulkivat siihen aikaan ulkomaan passilla. Haminaan myytäväksi tuodulta tavaralta kerättiin tulli. Vallihaudan yli kulki n 7 metriä leveä silta, jonka keskiosa nostettiin yön ajaksi ylös. Näin kaupunkiin tai kaupungista pois pääsi yöllä vain vartijat herättämällä. Viipurin linnoituksessa sijaitsee vastaavalla tavalla Haminan portti.

Toisaalta " Viipurin Portinvartija" herättää nimenä sopivasti hiukan pahennusta ja sallii joskus vapaamman pohdiskelun kuin mitä esimerkiksi Kymen Ilmatorjuntarykmentin komentaja olisi voinut paperille rustata. Olen siis ottanut nimimerkille vapaamman oikeuden pohdiskella asioita. Aikaisemmin kuvaamani lasten koulunkäyntiin ja puolison työpaikan vaihtamiseen kuuluvat ongelmat ovat samanlaisia kaikille asuinpaikkakuntaa vaihtaville. Meidän perheemme on kohdannut kirjoituksissani kerrotut ongelmat.

Mitä vuodenvaihteessa oikein tapahtui? Kymen Ilmatorjuntarykmentin viimeisistä päivistä oli laadittu lähes minuuttiaikataulu. Materiaalien luovutukset sujuivat, eikä hävikkiäkään ollut tavanomaista enempää. Kiitokset sujuvuudesta kuuluvat sekä materiaalien vastaanottajille, että tavaroiden luovuttajille ja luovutusten valvojille. Virallisesti Kymen Ilmatorjuntarykmentti lakkasi vuoden 2002 päättyessä. Pidimme kuitenkin saapumiserän kotiuttamiseen ja joukkoyksikön lakkauttamiseen liittyvän paraatin 3.1.2003. Tuossa tilaisuudessa Kymen Ilmatorjuntarykmentin lippu esiintyi joukon edessä viimeistä kertaa - ainakin toistaiseksi.

Kymen Ilmatorjuntarykmentin lakkauttamisparaatissa luovutin Kuljetuskomppanian Reserviupseerikurssille. Yksikön luovutuksen symbolina Kuljetuskomppanian Yksikköviiri vaihtoi omistajaa. Lakkauttamiseen ja kotiuttamiseen liittyvässä katselmuksessa Reserviupseerikoulun johtaja eversti Asko Kohvakka kiitti meitä rykmenttiläisiä Reserviupseerikoulussa ja Haminassa tehdystä työstä. Koulun johtajan mukaan työmoraali säilyi korkeana viimeiseen asti. Omat havaintoni tukevat koulun johtajan sanomaa, sillä jokainen siirtyjä teki kohdaltaan parhaansa, jotta joukkoyksikön muutto onnistuu. Tiedän, että monet perheet muuttivat siirtoon liittyen joulukuussa Pohjois-Kymenlaaksoon. Työt tehtiin silti asianmukaisesti.

Syksyllä huollon kertausharjoitus ja Lohtajan leirin tukemisvelvoite pitivät huolto-osaston ja huoltokeskuksen kiireisenä. Välillä tuntui siltä, että huolto ei kykenisi osallistumaan lainkaan ilmatorjuntakoulutuksen siirron suunnitteluun. Muuttohetken lähestyessä tiivistyi myös yhteistyö usealla eri sektorilla ja me saimme Reserviupseerikoulusta tarvitsemamme tuen. Reserviupseerikoulun huoltokeskus on luvannut siirtää sovitun koulutusmateriaalin Karjalan Prikaatin huoltokeskukseen. Reserviupseerikoululle annetaan siis muutosta julkiset kiitokset, koska sovitut materiaalit saapunevat Karjalan Prikaatiin määräaikaan mennessä. Muuton valmistelussa Reserviupseerikoulu on antanut meille varauksettoman tuen.

Heti loppiaisen jälkeen tiistaina 7.1.2003 perustimme Karjalan Prikaatiin Salpausselän Ilmatorjuntapatteriston uudelleen. Perustamiskatselmuksessa joukkoyksikkö käytti 30.12.2002 saamansa luvan perusteella Salpausselän Ilmatorjuntapatteriston lippua. Lippu on järjestyksessään toinen. Kyseinen lippu on naulattu 13.2.1976 Kouvolan Upseerikerholla. Lippu oli jätetty Kymen Ilmatorjuntarykmentin perinne-esineeksi Salpausselän Ilmatorjuntapatteriston lakkauttamisen yhteydessä 1997. Kiitokset herroille vanhemmille ilmatorjuntakaadereille; ilman teidän antamianne vinkkejä en olisi osannut esittää kyseisen lipun käyttöönottoa oikealla tavalla. Salpausselän Ilmatorjuntapatteriston ja Kymen Ilmatorjuntarykmentin liput erottaa toisistaan vain lipun koko.

Tulokatselmuksen ja tervetuliaiskahvien jälkeen "Feeniks-lintu" ryhtyi täyteen toimintaan. Patteristossa jatkavat palvelusta Kymen Ilmatorjuntarykmentissä Haminassa aloittaneet, aliupseerikoulun Karjalan Prikaatin alaisessa Karjalan Tykistörykmentin Tykistöaliupseerikoulun ilmatorjuntalinjan suorittaneet ryhmänjohtajat ja saman aliupseerikoulun ensimmäisen osan käyneet upseerikokelaat sekä muutamia lääkintämiehiä ja ajoneuvonkuljettajia. Salpausselän Ilmatorjuntapatteriston ensimmäiset alokkaat kuuden vuoden tauon jälkeen astuivat palvelukseen 13.1.2003, eli vain kuusi päivää Patteriston perustamisen jälkeen.

Kaikkia asioita emme ehtineet saada valmiiksi ennen alokkaiden tuloa. Esimerkiksi palvelukseenastumispäivänä yhteen yksikköön asennettiin vielä tietokoneyhteyksiä ja puhelimet toimivat kunnolla vasta kolmantena päivänä alokkaiden tulon jälkeen. Joku koiranleuka totesi "...onneksi vasta kolmantena päivänä, että oli edes vähän työrauhaa..."

Karjalan Prikaati on kuitenkin tehnyt parhaansa. Organisaatio on iso ja siten toiminta on toisenlaista verrattuna Haminan toimintaan. Molemmissa organisaatioissa on hyvät puolensa. Prikaati jatkaa edelleen ilmatorjunnan vastaanotosta toista vuotta sitten annettua ohjetta: "Suoritusta ei voi uusia, sen on onnistuttava kerralla". Tämä positiivinen asenne näkyy ja tuntuu edelleen. Meitä on odotettu ja meille on varattu tilaa. Asioita järjestellään koko yhtymän parhaaksi positiivisella asenteella.

Mitä tästä siirtoruljanssista on opittavaa?? Tärkeitä opetuksia on muutamia ja muut ovat vain opetuksia. Minun mielestäni tärkeimpiin opetuksiin kuuluu valmistelun avoimuus. Kipeisiinkin ratkaisuihin voidaan taipua, kun kaikki pelimerkit näytetään kerralla. Salailu lisää epävarmuutta, epäluuloja ja ennen kaikkea huhuja. Toinen tärkeä opetus tuli kurssiveljeltäni everstiluutnantti Hannu Liimatalta. Hän toimi Karjalan Prikaatin esikuntapäällikkönä koko valmisteluajan aina vuoden 2002 loppuun saakka. Opetus kuuluu: " Me emme voi aloittaa valmisteluja liian aikaisin". Aloitimme siirron valmistelun syyskesällä 2001 hänen ohjauksessaan. Suunnitelma tehtiin siltä varalta, että eduskunta hyväksyy "Valtioneuvoston esityksen turvallisuuspoliittiseksi selonteoksi". Ilman tuota vuonna 2001 tehtyä huolellista pohjatyötä siirto ei olisi toteutunut hallitusti ja suunnitelmallisesti, koska muutamissa kohdissa päätöksenteon ja toteuttamisen määräajan aikajänne oli varsin lyhyt - jopa sotilaille.

Aurinkoista kevättä ja uuden nimimerkin odotusta kaikille Ilmatorjuntaupseerin lukijoille.