1/2003

Helmikuu 1944

Meillä nuoremmilla ilmatorjuntaupseereilla on useasti ollut tilaisuus kuulla vanhojen veteraanien kertomuksia torjuntavoitoista helmikuussa 1944 tai lukea niitä koskevaa kirjallisuutta. Joskus on tullut esille myös Suomen Marsalkka Mannerheim. Miten hän liittyi ilmatorjunnan torjuntavoittoon? Lueskelin uudelleen kertomuksia, ja todella tuli esille, että Suomen Marsalkka on ollut Helsingissä pommitusten aikana. Seuraavassa olen käyttänyt lyhenteitä ja nimien kirjoituksia tuon ajan mukaisesti. Kapt. R.Bäckmanin kirjoittamat kuvaukset tapahtumista olen ottanut tähän alkuperäisessä muodossa.

Asiakirjojen mukaan Suomen Marsalkka matkusti erikoisjunallaan Helsinkiin Mikkelistä 5.2.1944 kello 22.15 ja saapui Pasilaan 6.2.1944. Mukanaan hänellä oli junassa adjutantit everstiluutnantti Grönvall ja kapteeni Bäckman sekä everstiluutnantti Pakarinen, JR 30:n vs. komentaja, joka oli tulossa Helsinkiin lomalleen.

Ylipäällikön käytössä olleessa erikoisjunassa oli H 9-veturi vetämässä seuraavia vaunuja: ensimmäisen luokan vaunu, salonkivaunu, ravintolavaunu, ensimmäisen luokan vaunu, suuri junailijan vaunu, avovaunu henkilöautoja varten ja viimeisenä puoliksi katettu ilmatorjuntavaunu. Erikoisjunan päällikkönä oli kapteeni Hagström, junailijana vääpeli Varjos, salonkivaunun hoitajana junamies Vikström, valvontamiehistön johtajana kornetti Blåfield, lisäksi valvonta- ja ilmatorjuntamiehistöä sekä kaksi lottaa ja keittäjätär.

Helsinkiin saavuttuaan 6.2.1944 kello 8.35 Ylipäällikkö siirtyi autolla, kuljettajana ylikersantti Ranta, asunnolleen Kaivopuistoon. Aamukahvinsa Marsalkka nautti Puolustusministerin seurassa. Aamupäivä kului raporttien lukemisessa ja lounastaen nuoremman adjutanttinsa kanssa. Kello 16.00 lähtien Marsalkka otti vastaan vuoronperään kotijoukkojen komentajan kenraaliluutnantti Malmbergin, kenraaliluutnantti Östermanin ja Päämajan Ilmasuojelukomentajan kenraaliluutnantti Sihvon esittelyt.

Kello 19.30 Marsalkka oli tilannut päivällisen junaansa vierainaan ministerit Tanner, joka oli Pääministeri Linkomiehen sairaana ollessa hänen sijaisensa, Walden ja Ehrnrooth sekä tohtori Kalaja ja Nuorempi Adjutantti.

Pommit yllättävät marsalkan

Kapteeni Bäckman kuvaa seuraavasti tapahtumia: ”Marsalkka oli tilannut auton kello 18.45 asunnolleen. Tuskin oli hän, ministeri Tannerin kanssa ajaen – kenraali Walden ja ministeri Ehrnrooth seurasivat toisella autolla – päässyt liikkeelle, kun alkoi hälytys. Oli täydenkuun aika lähestymässä (10.2.44 kello 1.00), sää oli kuiva ja taivas selkeä. Kirkas kuutamo antoi aihetta odottaa ”vierailua”, ja niinpä ”vieraat” tulivatkin.

Onneksi oli Marsalkka Pasilan tavara-asemalle ajaessaan ehtinyt Mannerheimintiellä jo jonnekin Kansallismuseon tasalle valtavan ilmatorjuntatulen verhotessa taivaan ja valojuova-ammusten piirtäessään ratojaan kuun valaisemaan ”pimeyteen”, kun ensimmäiset räjähtävien pommien välähdykset Helsingin pääaseman seudulla antoivat konkreettisen tunnun – lentokoneen surinan lisäksi – vihollisen läsnäolosta. Ja kun seurue oli siirtymässä tavara-aseman ratapihan itäpuolella veturitallin vieressä olevaan kalliosuojaan, valaisivat hyökkääjän valopommit, joita nyt ensi kerran käytettiin Helsinkiä pommitettaessa, kaupungin yöllisen taivaan! Helpotuksen huokaus pääsi odottajilta, kun Marsalkka ja korkeat vieraat olivat suojassa.

Taukoamaton jyrinä ja ”aurinkoinen valaisu” – sekä maassa että ilmassa – jotka syntyivät pommien räjähdyksestä ja ilmatorjuntatykistön tulesta sekä maassa syttyneistä tulipaloista kaupungin eri tahoilla ja kuusta ynnä valopommeista, jatkuivat tunti tunnin perään”. Jukka L. Mäkelän mukaan Marsalkan tullessa suojaan eräs tyttönen huudahti: ”Katso, äiti, Marski tuli”.

Illalla kello 22.18 juna siirtyi Tikkurilaan. Hälytyksen loppumerkki oli kuulunut kello 21.35, sitä ennen oli rata tarkastettu, ja kello 22.35 juna pysähtyi Tikkurilan sivuraiteelle. Päivällinen (yöpala) syötiin junassa, jota häiritsi 7.2.44 kello 1.00 alkanut hälytys. Ministeri Tanner istui Marsalkan seurassa ja kenraali Walden ja ministeri Ehrnrooth yhdessä. Vieraista Tanner ja Walden lähtivät kello 02.00 estelyistä huolimatta kohti pääkaupunkia, jonka yllä taivas salamoi ja alla kamara tärisi.

Työt jatkuvat jännittävän yön jälkeen

Seuraavana aamuna 7.2.1944 kello 8.45 juna siirtyi Tikkurilasta Pitäjämäelle. Junassa nautittiin aamukahvi kello 9.15, jonne kenraali Walden oli saapunut Helsingistä. Marsalkka lähti kenraali Waldenin ja kapteeni Bäckmanin seurassa kello 10.00 kaupunkiin todetakseen pommitusvahingot. Ylipäällikkö vieraili kenraaliluutnantti Sihvon esikunnassa Unioninkadulla ja vietyään kenraali Waldenin Puolustusministeriöön saapui kotiinsa Kaivopuistoon kello 11.15. Siellä oli särkynyt ikkunoita merenpuolella ja keittiökerroksen katosta oli varissut rappausta.

Kello 12.40 tapahtui lähtö lounaalle junaan Pitäjämäelle. Vieraina olivat sairaslomalla oleva pääministeri Linkomies, kenraali Walden, ministeri Ramsay ja viran puolesta kapteeni Bäckman. Ruokailun aikana alkoivat hälytyssireenit soida.

Kello 15.30 lähdettiin takaisin Kaivopuistoon. Marsalkka otti kello 17.20 vastaan Romanian sotilasasiamiehen eversti Dinulescun, audienssi kesti kello 18.20 saakka.

Kello 19.30 oli päivällinen junassa Pitäjämäellä, seurueeseen kuuluivat kenraali Walden, ministeri Ramsay, kenraalit Grandell ja Kekoni sekä eversti, vuorineuvos Kotilainen ja kapteeni Bäckman. Päivällinen päättyi kello 22.15. Viimeiset vieraat poistuivat kello 23.45.

Päivällä 8.2.1944 kello 12.10 Ilmavoimien komentaja kenraaliluutnantti Lundqvist oli esittelyssä Kaivopuistossa. Marsalkka vieraili Tilkan sotilassairaalassa, jonka jälkeen kenraaliluutnantti Lundqvist oli uudelleen esittelyssä.

Tasavallan presidentti tarjosi Marsalkalle kello 19.00 päivällisen Tamminiemessä. Kello 22.00 Marsalkka saapui junalleen, ja lähtö Pitäjämäeltä tapahtui kello 23.00. Juna saapui Mäntyharjulle 9.2.1944 kello 5.20, josta Marsalkka siirtyi Päämajaan.

Pommitustappioista, joista yleensä ei ole puhuttu Merivoimien tilanneilmoitus no 1926 kertoo: pommituksessa upposivat tai tuhoutuivat raivaaja Tuppura, hinaaja Melkki, vartiomoottorivene 12, höyrylaiva Antares, raivaajamoottorivene ja 2 proomua. Tykkivene Hämeenmaa, SP 42 ja moottorivene Kaukomieli vaurioituivat. Merivartioalus Westa paloi.

Oliko toinenkin vierailu sattumaa – kolmas pommitus

Seuraavan kerran Marsalkka lähti Helsinkiin junalla 25.2.1944 illalla. Mukanaan junassa hänellä oli tykistön kenraali V. P. Nenonen sekä adjutantit everstiluutnantti Grönvall ja kapteeni Bäckman. Juna saapui Pitäjämäelle 26.2.1944 kello 8.55.

Aamulla 26.2.1944 nautittiin junassa aamukahvi, jossa olivat mukana kenraalit Nenonen ja Walden. Marsalkan päiväohjelmaan kuului käynti Kaivopuiston kodissa ja tasavallan presidentin tapaaminen Meilahden Tamminiemessä. Kello 18.50 marsalkka lähti seurassaan kenraali Walden ja kapteeni Bäckman ajamaan junalleen Pitäjänmäelle, jossa hänen piti tavata valtioneuvos Paasikivi ja ministeri Ramsay.

Kello 18.54 muuttui jo kello 18.35 annettu ilmavaroitus ilmahälytykseksi, ja sitä seuraavat tapahtumat muuttivat suunnitellun iltaohjelman.

Annetaan nuoremman adjutantin kapteeni Bäckmanin jälleen kertoa tapahtumista: ”Ylipäällikön ajaessa halki iltahämärän, valojen puolesta täysin pimennetyn kaupungin, kiirehtivät ihmiset parhaillaan väestönsuojiin. Auton sivuttaessa Töölöntullin ja lähestyttäessä Tilkan sotilassairaalaa ei pääkaupunki ja varsinkaan sen taivas enää ollut pimeä. Kuin joulukuuset kynttilöineen riippuivat ilmassa bolshevikkilentäjien pudottamat valopalloryhmät a 7, 9, 11 yhdessä. Ehkä oli useampiakin palloja yhdessä ja valaisukyvyltään varmaan satojentuhansien kynttilöiden ”vetoisina” ne yht´äkkiä muuttivat hämärtyvän yön päiväksi. Ilmatorjunta-ammusten valojuovat ja –räjähdyspisteet lisäsivät karmeaa ilotulitusta.

Junalle saavuttaessa oli todettavissa, että hyökkäys tällä kertaa olisi ehkä laajin ja voimakkain tähänastisista. Valopommien leijailu kaupungin liepeille saakka, jopa paikoitellen läheiselle maaseudullekin, melko voimakas ilmatorjuntatuli ja ennen kaikkea Ylipäällikön junaan puhelimitse Helsingin Torjuntakeskuksesta saadut tiedot viholliskoneiden lennoista loivat Marsalkalle käsityksen hyökkäyksen voimasta. Muun muassa suoraan junan päällä oli valopalloterttu.

Tämän perusteella Marsalkka hyväksyi ehdotuksen, että hän siirtyisi autolla jonkun matkaa pohjoiseen odottamaan tilanteen kehitystä. Vasta silloin päätettäisiin toiminnasta yön varalle.

Noin kello 19.20 lähti Marsalkka kenraali Waldenin ja kapteeni Bäckmanin seurassa ajamaan niin sanottua Nurmijärven maantietä Vantaalle, jonka pohjoispuolelle pysähdyttiin. Junan päällikkö, kapteeni Hagström, junan junailijan, vääpeli Varjoksen avustamana järjesti junan henkilönkunnan suojautumisen ja saapumatta jääneiden, edellä mainittujen vieraiden opastuksen edellä mainittua maantietä myöten Ylipäällikön luokse. Pikkutapahtumana lienee hauska merkitä aikakirjoihin se, että joku ”harhaileva pommi” tulla tupsahti pellolle noin 300-400 metriä ajotien itäpuolelle juuri Marsalkan auton tasalle!

Maantiellä ajettaessa näki kuin päivällä ja eteläisellä taivaalla kohtasi katsojan kaamea näky. Mielenkiintoista oli nähdä, miten valonheittimet keiloineen ”saattoivat” viholliskoneita ja milloin ilmatorjuntatuli tuon valokeilojen yhtymäkohdassa kiiluvan pisteen (viholliskone) ympäriltä väistyi, saattoi havaita kipinäsuihkun kuin smirgelillä terästä hiottaessa ympäröivän hopealta hohtavan linnun.

Näytelmä johtui vihollisen pommikoneen ja sitä ahdistavan yöhävittäjän kaksintaistelusta konekiväärein. Pommituksen aiheuttamien lukuisten tulipalojen johdosta väheni valopallojen käyttö. Saattoi laskea, että Pitäjämäen seutu näin olisi taas pimeänä ja siis paluuta junaan voi ajatella. Noin kello 21.00 palasi Marsalkka junalleen. Ministeri Ramsay oli soittanut junaan ja ilmoittanut olevansa kotonaan turvassa, mutta mahdollisuutta ajoon halki kaupungin ei ollut. Samoin oli valtioneuvos Paasikiven saapuminen mahdoton.”

Juna siirtyi Pitäjämäeltä Kelaan kello 23.25 mennessä, jossa Marsalkka nukkui yönsä. Kenraaliluutnantti Walden lähti autolla paluumatkalle Helsinkiin kello 00.20 ja pääsi onnellisesti ikkunattoman kotinsa kellariin. Pommitus päättyi vasta kello 6.31.

Ylipäällikön juna siirtyi aamulla 27.2.1944 Kelan asemalta Pitäjämäelle. Päivän ohjelmassa oli aamukahvi kenraali Waldenin ja kapteeni Bäckmanin seurassa. Valtioneuvos Paasikivi ja ministeri Ramsay saapuivat kello 11.10 neuvottelutilaisuuteen. Neuvottelun jälkeen kello 13.00 syötiin junassa lounas, jolloin valtioneuvos Paasikivi istui Marsalkan pöydässä.

Ylipäällikkö lähti kello 14.45 kiertoajelulle kaupunkiin ja otti iltapäivällä vastaan kotonaan Ilmavoimien Komentajan kenraaliluutnantti Lundqvistin, joka antoi selvityksensä edellisen yön pommituksista. Kello 16.40 Marsalkka lähti Nuoremman Adjutanttinsa saattamana aluksi Hotelli Torniin, josta tykistön kenraali Nenonen liittyi mukaan kotimatkalle Mikkeliin.

Ilmavaroitus alkoi kello 17.25, tämän johdosta Pasilan vaihteet olivat ”lukossa”, joten juna ajoi Riihimäelle Kelan ja Röykän kautta. Riihimäellä seurueeseen liittyi eversti Paloheimo. Mikkeliin juna saapui 28.2.1944 kello 10.30. Marsalkkaa olivat vastassa kenraalit Heinrichs, Tuompo ja Airo sekä eversti Paasonen.

Pommituksiin liittyviä tietoja on Merivoimien Esikunnan tilannetiedotuksissa 17.2.1944 no 1940: hinaaja Susisaari sai osuman ja Lonnan demagnetisoimisasema sai joitakin vaurioita sekä 27.2.1944 tilanneilmoituksessa no 1966: paloi Vartiomoottorivene 8 pahoin, höyrylaiva Patria upposi, Vartiomoottorivene 9 ja Moottorivene Häijy vaurioituvat, lisäksi vaurioitui emälaiva Louhi, Moottorivene Hurja 5 sekä Vartiomoottorivene 11 ja eräs Vihuri-luokan vene.

Asiakirjoista selviää, ettei Suomen Marsalkka ollut Helsingissä toisen pommituksen, 16./17.1944, aikana. Tämän johdosta putoaa pohja pois siltä aikoinaan eläneeltä spekulaatiolta, että Suomen Marsalkan käynnit Helsingissä olisivat olleet yhtenä syynä Helsingin pommituksiin. Lähteet: Päämajan sotapäiväkirja 15.11.43-31.3.44, Ylipäällikön matkat Helsinkiin 1.1.-30.6.44, Jukka L. Mäkelä Helsinki liekeissä.