1/2003

Kirjoittaja everstiluutnantti Heikki Bergqvist palveli Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin viimeisenä ja Hämeen Ilmatorjuntapatteriston ensimmäisenä komentajana

Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti lakkautettiin Suomen Turussa. Hämeen Ilmatorjuntapatteristo on aloittanut toimintansa Parolannummella

Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti perustettiin 1.1.1989 liittämällä Turun Ilmatorjuntapatteristoon Toinen Erillinen Autokomppania sekä Toinen Erillinen Viestikomppania. Ilmatorjuntajoukot ja sotilaskuljettajat koulutettiin Heikkilän ja viestimiehet Pääskyvuoren kasarmialueella. Viestiaselajin koulutuksen kokonaisjärjestelyihin liittyen 2. ErVK lakkautettiin vuonna 1994.

Kamppailu rykmentin olemassaolosta alkoi jo loppuvuodesta 1992, jolloin Puolustusministeriössä laaditun suunnitelman mukaisesti Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti tullaan lakkauttamaan. Tästä alkoi vuosien taistelu rykmentin olemassaolon puolesta aina 1990 luvun puoliväliin. Tällöin tehtiin päätös rykmentin säilyttämisen puolesta. Päätös oli merkittävä rykmentin koulutusolosuhteiden parantamisen kannalta. Heikkilään rakennettiin nykyaikainen luokkatalo ja koulutushalli.

Rykmentin ylle muodostui synkkiä pilviä uudelleen vuosikymmenen lopulla. Valtioneuvoston vuoden 1997 selonteossa eduskunnalle edellytettiin, että osana koulutusjärjestelmän uudistusta tulee selvittää mahdollisuudet aloittaa ilmatorjuntakoulutus valmiusyhtymien kulutuskeskuksissa. Perusteena oli, että ilmatorjunnan koulutusorganisaatio jäi vuosikymmenen lopulla tehtyjen toimenpiteiden jälkeen merkittävästi laajemmaksi kuin muilla maavoimien aselajeilla. Tykistölle, viesti- ja pioneeriaselajille sekä huollolle jäi vain yksi koulutuskeskus valmiusyhtymien koulutuskeskusten lisäksi. Ilmatorjunnalla oli neljä koulutuskeskusta, joista yksikään ei ollut valmiusyhtymien osana.

Vaikka rykmentin “lakkauttaminen” jäikin muodollisesti elämään, oli vuoden 2001 selonteon teksti kaikessa karuudessaan yllätys rykmentin henkilökunnalle. Kesästä 2001 alkoi niin fyysisesti kuin henkisesti raskas ajanjakso kaikille rykmentin työntekijöille. Rykmentti lakkautettiin kylmän kauniina talvipäivänä 31.12.2002. Viimeisenä tapahtumana oli juhlallinen lipunlasku Heikkilän kasarmilla klo 12.00. Rykmentin neljätoistavuotinen historia oli päättynyt.

Rykmentin lakkauttaminen joutuu virheelliseen viitekehykseen, mikäli sitä tarkastellaan yksittäisenä tapahtumana ja unohdetaan aiempina vuosina tehdyt muutokset puolustusvoimien organisaatiossa. Rakennemuutosten keskeisenä tavoitteena on vähäisten voimavarojen kohdentaminen tarkoituksen mukaisella tavalla.

Rykmentin lakkauttamisella saavutettiin ilmatorjunnan ja puolustusvoimien kannalta kolme keskeistä tavoitetta:  henkilöstövoimavaroja kyettiin kohdentamaan varusmieskoulutukseen, Turun alueella tehtävät kiinteistöjärjestelyt voivat tuottaa säästöä pitkällä aikavälillä sekä Panssariprikaatin asema yhtenä maavoimien keskeisenä koulutuskeskuksena turvattiin.

Sodan ajan puolustusvoimien supistuminen ei varsinaisesti vaikuttanut rykmentin lakkauttamiseen, koska supistukset eivät ensisijaisesti kohdennu ilmatorjuntajoukkoihin.

Toimintaympäristö Parolannummella

Panssariprikaatin koulutustehtävänä on tuottaa kaksi kriisiaikana käytettävissä olevaa panssariprikaatia. Kriisiajan panssariprikaatien pääkalustojen - taistelupanssarivaunujen T-72 - käytettävyys päättyy ensi vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Tilannetta on ennakoitu hankkimalla korvaavaksi vaunukalustoksi Leopard 2A4 -taistelupanssarivaunuja. Panssarikoulutus tulee jossain määrin supistumaan tulevaisuudessa. Panssariprikaatissa on ennakoitu koulutustehtävien muutosta lakkauttamalla Panssarivaunupataljoona sekä Hämeen Jääkäripataljoona ja näiden tehtävien jatkajaksi on perustettu Hämeen Panssaripataljoona. Pataljoonassa koulutetaan sekä sodan ajan panssari- että panssarijääkärikomppaniat.

Edellä mainittujen toimenpiteiden seurauksena vapautui Parolannummelta majoitus-, koulutus- ja huoltotiloja muuhun käyttöön. Tämä mahdollisti ilmatorjuntakoulutuksen siirron toimintakykyisenä Suomen Turusta Parolannummelle.

Panssariprikaati aloitti toimintansa uudessa kokoonpanossa 1.1.2003. Rakennemuutoksen toteutumisen jälkeen ovat Panssari- ja Karjalan Prikaati ainoat maavoimien joukko-osastot, joissa on edustettuina kaikki aselajit. Kuvassa yksi on esitetty Panssariprikaatin uusi kokoonpano.

Rakennemuutoksen yhteydessä toteutettujen henkilöstöjärjestelyjen ansiosta on Panssariprikaatin henkilöstötilanne hyvä, virat eri henkilöstöryhmissä ovat pääosin täynnä. Palkattua henkilökuntaa on yhteensä hieman vajaa 600.

Prikaatin lähiharjoitusalueet ja ampumaradat ovat kasarmin välittömässä läheisyydessä. Harjoitusalueet soveltuvat hyvin ensisijaisesti jalkaväen taistelu- ja liikuntakoulutukseen. Tätä kirjoitettaessa on ilmatorjunnan harjoituksiin sopivien alueiden kartoitus meneillään. Hämeen Ilmatorjuntapatteriston koulutusvelvoitteet edellyttävät joukkotuotantokauden harjoituksien järjestämistä samanaikaisesti kahdelle patterin kokoiselle harjoitusjoukolle. Tämä asettaa kovat vaatimukset harjoitusalueille, koska ilmatorjuntataisteluharjoitusten pitämiseen tarvitaan riittävästi hyviä tuliasemia. Panssariprikaatin joukkojen suuri määrä edellyttää harjoitusalueiden käytön huolellista suunnittelua. 

Hämeen Ilmatorjuntapatteriston kokoonpano ja tehtävät

Panssariprikaatissa annettava ilmatorjuntakoulutus on keskitetty Hämeen Ilmatorjuntapatteristoon. Patteriston kokoonpano on: Komentaja, esikunta, Aliupseerikoulu, Panssari-ilmatorjuntapatteri ja Ohjusilmatorjuntapatteri. Joukkoyksikön esikunta toimii kaikki toimialat käsittävänä pienoisesikuntana.

Aliupseerikoulussa koulutetaan oppilaita tulenjohto-, ohjus- ja tykkilinjoilla. Johtokeskusaliupseerit tullaan kouluttamaan jatkossakin Helsingin Ilmatorjuntarykmentissä. Panssari-ilmatorjuntapatterissa koulutetaan panssari-ilmatorjunnan lisäksi johtamisjärjestelmät. Ohjusilmatorjuntapatterissa koulutetaan ilmatorjunnan ohjusjärjestelmät. 23 Itk 61 sekä 12,7 ItKK tullaan kouluttamaan molemmissa perusyksiköissä käskettyjen koulutustehtävien mukaisesti. Patteristossa valmistaudutaan kouluttamaan tulevaisuudessa myös valmiusyhtymien suojaamiseen käytettävät, uusi ItO 05 järjestelmä sekä 23 ItK 95.

Patteriston kantahenkilökunnan määrä on noin 50. Kaikki osallistuvat ydintehtävän tekemiseen eli varusmiesten ja reserviläisten kouluttamiseen. Henkilöstön määrä on noin puolitoistakertainen verrattuna vastaavaan Turun Ilmatorjuntapatteristossa.

Kouluttajan tehtävä muodostuu kolmesta keskeisestä kokonaisuudesta: varsinaisesta koulutus- ja kasvatustehtävästä, kouluttajan oman ammattitaidon sekä tehtävänsä kehittämisestä ja sodan ajan tehtävään harjaantumisesta.

Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentissä luotiin jo 1990-luvun alkupuolella malli, jossa simulaattoreita ja varsinaisia järjestelmiä hyödyntämällä pidetään yllä ja kehitetään avainjärjestelmille sijoitetun kantahenkilökunnan ammattitaitoa sodan ajan tehtävässään. Turun Ilmatorjuntapatteristossa ei ollut vähäisen henkilöstömäärän vuoksi riittävällä tarmokkuudella mahdollisuutta paneutua koulutuksen laadun kehittämiseen puhumattakaan sodan ajan tehtävissä harjaantumisesta. Hämeen Ilmatorjuntapatteriston henkilöstömäärä mahdollistaa molemmat edellä mainitut. Järjestelmistä saadaan paras teho irti vain mikäli kantahenkilökunta osaa tehtävänsä.

Hämeen Ilmatorjuntapatteriston tuotantotehtävät ovat pääosin samat kuin Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentillä. Määrää vähentää lähinnä Merivoimien yksiköiden koulutusvelvoitteiden poistuminen. Patteristossa tuotetaan ilmatorjuntajoukkoja ensisijaisesti Läntisen Maanpuolustusalueen joukkoihin. Näiden lisäksi koulutetaan yksiköitä, joita käytetään Meri- ja Ilmavoimien kohteiden suojaamiseen. Ilmatorjunnan koulutustehtävät aiheuttavat Panssariprikaatin joukkotuotannon järjestelyissä pienen muutoksen. Prikaatissa on tuotettu joukkoja lähinnä kahteen panssariprikaatiin, nyt niitä koulutetaan joukkoja kaikkien puolustushaarojen tehtäviin.

Panssariprikaatiin astui palvelukseen saapumiserässä 1/03 1004 varusmiestä, joista Hämeen Ilmatorjuntapatteristoon 176. Patteriston koulutustehtävien edellyttämä varusmiesten määrä tulee vaihtelemaan noin 180 ja 350 välillä saapumiserittäin. Vuoden 2003 ensimmäisestä saapumiserästä koulutetaan ilmatorjuntapatteri (23) ja toisesta ilmatorjuntapatteri (23) sekä panssari-ilmatorjuntajoukkue (57-2). Yhden yksikön kouluttamisella saapumiserää kohden luodaan edellytykset rakennemuutoksen loppuun saattamiselle, henkilökunnan jatkokoulutukselle sekä mahdollistetaan henkilökunnan sopeutuminen uusiin toimintatapamalleihin. Uusiin harjoitusjärjestelyihin  ja -alueisiin tutustuminen vaativat myös oman aikansa.

Tammikuun saapumiserän alokkaiden peruskoulutuskausi koulutetaan Panssari-ilmatorjuntapatterissa. Yksikön rungon muodostaa aiemmin Parolannummella palvellut kantahenkilökunta. Aliupseerikoulun ja Ohjusilmatorjuntapatterin kouluttajien tehtävänä on luoda laadukkaan koulutuksen edellyttämät harjoitusrakenteet. Panssariprikaatissa ei ole ollut ilmatorjunnan aliupseerikoulua ja ilmatorjunnan harjoitukset ovat olleet pääsääntöisesti joko panssari-ilmatorjuntajoukkueen (90/57-2) tai ilmatorjuntajaoksen (23) harjoituksia. Hämeen Ilmatorjuntapatteriston koulutustehtävät edellyttävät laajempia ilmatorjunnan tyyppiharjoitusalueita sekä ohjus- että ammusilmatorjunnan joukkotuotannossa olevia yksiköitä varten.

Yksiköiden toiminnan kannalta suuri muutos tulee olemaan kalustovastuun järjestelyissä. Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentissä mm. ItO 90 järjestelmät olivat Turun korjaamon hallinnassa. Kouluttajat kuittasivat korjaamolta tarvitsemansa määrän “koulutusvaunuja”. Panssariprikaatissa kaikki asejärjestelmät ovat yksiköiden vastuulla. Kaluston kunnossapitoa varten on luotu ns. ”hallikulttuuri”.  Osa yksikön henkilökunnasta työskentelee päivittäin kalustohalleilla ja heidän tärkein tehtävänsä on kaluston kunnossapito. Järjestelmän hyvänä puolena on sijoitetun ja muun henkilökunnan kasvattaminen kalustovastuuseen. Toimintatapamalli luo samalla hyvän valmiuden eli yksikön taisteluvalmius on yhtä kuin kaluston kunto.

Edellä esitetty edellyttää hyvää koordinointia prikaatin esikunnan teknisen alan, patteriston esikunnan, kouluttavien yksiköiden sekä Parolan Korjaamon välillä. Tehtävää varten on patteriston esikuntaan sijoitettu järjestelmäinsinööri sekä panssariteknikko. He toimivat yhdyshenkilöinä eri toimipisteiden välillä. Heidän johdollaan suunnitellaan järjestelmien vuosihuollot ja katsastukset sekä tarvittava henkilökunnan jatkokoulutus. 

Perinteet

Hämeen Ilmatorjuntapatteristo vaalii sekä Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin että panssari-ilmatorjunnan perinteitä. Rykmentin perinteet liittyivät Turun ilmatorjuntaan ja panssari-ilmatorjunnan perinteet Panssaridivisioonaan. Turun ilmatorjunnan perinteet ulottuvat vuoteen 1939 ja kahteen 7,62 Ilmatorjuntakonekivääriin, jotka molemmat ryhmitettiin talvisodassa Kakolanmäelle suojaamaan kaupunkia matalahyökkäyksiltä. Panssari-ilmatorjunnan perinteet ulottuvat vuoteen 1942 ja kuuteen Landsverk Anti Ilmatorjuntapanssarivaunuun, joiden tehtävänä oli “Laguksen panssareiden” suojaaminen. Turun Kakolanmäeltä ja Syväriltä on kuljettu pitkä tie Hämeen Ilmatorjuntapatteristoon Parolannummelle.

Hämeen Ilmatorjuntapatteriston perustaminen Panssariprikaatiin palautti asioiden tilan muutenkin ennalleen, 4. Erillinen Ilmatorjuntapatteristo liitettiin Panssariprikaatiin lokakuussa 1952 sijoituspaikkanaan Kangasalan Vatialan kylä. Panssari-ilmatorjuntakoulutus siirrettiin 1966 Panssarivaunupataljoonaan.

Hämeen Ilmatorjuntapatteriston perinnepäivä tulee olemaan Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin ja samalla ilmatorjunta-aselajin vuosipäivä eli 30.11. Ilmatorjunnan juhlapäivää vietetään jatkossa myös Parolannummella, jolloin patteriston perinnemarssina kuullaan kaikille ilmatorjuntamiehille tuttua Toivo Kuulan säveltämää ja V A Koskenniemen sanoittamaa Nuijamiesten marssia.

Patteriston perinnelipuksi on esitetty Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin lippua. Komeaan lippuun liittyy kaksi “epäkohtaa”. Lipun koko on ”rykmenttikokoa” eli se tulee pienentää “patteristokokoiseksi”. Lipun heraldisessa selityksessä todetaan: Sinisessä lippukankaassa Turun kaupungin vaakunatunnus: neljän hopeanvalkoisen liljan ympäröimä kullankeltainen goottilainen a-kirjain. Lipun kussakin kulmassa on hopeanvalkoinen siivekäs ammus, kärjet kulmia kohti. Lippua reunustaa 4 cm leveä helmenharmaa ripsutus. Lippu soveltuu hyvin myös Hämeen Ilmatorjuntapatteriston perinnelipuksi. Toisaalta Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentin lakkauttamisen alkaessa tuntua etäiseltä tapahtumalta saattaa jonkun mielestä Hämeen Ilmatorjuntapatteriston perinnelippu kaivata vaikkapa ilvestä tai muuta Hämeeseen liittyvää, mene ja tiedä.  

Lopuksi

Hämeen Ilmatorjuntapatteriston toiminta on aloitettu suunnitelmien mukaisesti. Ilmatorjuntakoulutus on siirretty toimintakykyisenä Turusta Parolannummelle. Patteriston ensimmäinen käskynanto pidettiin torstaina 2.1.2003 klo 14.30.

Hämeen Ilmatorjuntapatteriston ensimmäistä käskynjakoa johti patteriston ensimmäinen komentaja everstiluutnantti Heikki Bergqvist vasemmalla.

Patteriston toimintaa Parolannummella ja rakennemuutoksen loppuunsaattamista tullaan tarkastelemaan eri näkökulmista tämän lehden tulevissa numeroissa. Kanta-Hämeessä on kaikki hyvin.