  |
|||||||||||||
|
|||||||||||||
|
|
TUUSULAN ILMATORJUNTAPATTERISTO - OSA PÄÄKAUPUNGIN PUOLUSTAJIA
Patteriston nimi on vaihtunut vuosien myötä nimiltään hiukan persoonattomista I ja II Patteristosta Tykkipatteriston (1979, kun Helsingin Ilmatorjuntarykmentti siirtyi ohjuskauteen) kautta Tuusulan Ilmatorjuntapatteristoksi vuonna 1987. Tähän päivään... Tuusulan Ilmatorjuntapatteristo kuuluu pääkaupungin puolustajiin. Muita Helsingin Ilmatorjuntarykmentin joukkoyksikkötasoisia elementtejä ovat Uudenmaan Ilmatorjuntapatteristo, Ilmatorjuntakoulu sekä Huoltokeskus, joita 31. päivänä tammikuuta 2001 rintamavastuun eversti Rauli Korpelalta vastaanottanut rykmentin uusi komentaja eversti Ari Rautala esikuntineen johtaa. Tuusulan Ilmatorjuntapatteristoon kuuluu perusyksikköinä 1. ja 2. Patteri, Esikuntapatteri sekä Aliupseerikoulu. Yksiköiden tehtävinä alokaskoulutuksen lisäksi ovat 1. ja 2. Pattereilla tykkikoulutus, Esikuntapatterilla komento- ja huoltojaoksien koulutus sekä Aliupseerikoululla nimensä mukaisesti johtajakoulutus. Henkilöstöä patteristossa on 12 upseeria, 16 opistoupseeria, 1 sotilasammattihenkilö ja 2 toimistosihteeriä. Lisäksi patteristossa palvelee ylikersantin palvelusarvossa toimivia määräaikaisia kouluttajia koulutuskausista riippuen 3-5 henkilöä. Vakinaisen kouluttajahenkilökunnan keski-ikä on noin 29 vuotta. Rykmentin alokaskoulutuksessa Tuusulan Ilmatorjuntapatteriston rooli on merkittävä. Aloitusvahvuudeltaan noin 450 alokkaan koulutuksesta patteriston vastuulla on 3/4-osaa. Alokaskauden jälkeen patteristo normaalisti tuottaa yhden taistelukelpoisen sodan ajan ilmatorjuntapatterin sekä erillisen jaoksen. Tyypillisesti tuotettavana joukkona on kevyt ilmatorjuntapatteri joskus myös autoilmatorjuntapatteri. Lisäksi 1. Patteri kouluttaa ainoana perusyksikkönä valtakunnassa varusmiehille kohdetorjuntaluokan automaatti-ilmatorjuntapattereita.
Tuotantovelvoitteeseensa liittyen patteristo tekee tiivistä yhteistyötä ensisijaisesti ohjus - ja tulenjohtokoulutuksesta rykmentissä vastaavan Uudenmaan Ilmatorjuntapatteriston kanssa. Kolmas Patteri tuottaa sodan ajan tykkiyksiköihin johtopaikat ja vastaavasti tykkipatterit tuottavat alueilmatorjuntayksiköihin (ItO 96 Buk M1) 23 Itk 61-tykkiryhmiä. Aliupseerikoulun ja 3. Patterin välillä tehdään jatkuvaa yhteistyötä johtokeskusten kouluttamisessa. Tuotantovelvoitteen lisäksi Tuusulan Ilmatorjuntapatteristo järjestää kaksi kertaa vuodessa valtakunnallisen etäisyydenmittaajien kurssin, johon osallistuu koulutettavia kaikista puolustushaaroista. Tavoitteidensa saavuttamisessa patteristo on täysin riippuvainen monipuolista ja usein kouluttajaportaalle näkymätöntä taustatyötä tekevän rykmentin huoltokeskuksen eri osien tuesta. Reilut kolme vuotta sitten pikaisesti käyttöön otettu 6-9-12 -koulutusjärjestelmä on saatu kohtuudella sisään ajetuksi, vaikka työsarkaa riittää vielä monilla osa-alueilla (mm johtaja- ja liikuntakoulutus). Koulutusjärjestelmän keskeisenä tavoitteenahan on aiempaan tapaan luoda nykyaikaisen taistelukentän vaatimukset täyttävä taistelukelpoinen sodanajan joukko, jonka ammattitaitoiset johtajat sekä fyysisesti taisteluun kykenevät oman erikoistehtävänsä suvereenisti hallitsevat taistelijat ovat hioutuneet erikois- ja joukkokoulutuskausien lukuisissa maastoharjoituksissa toimivaksi sodanajan yksiköksi tai sen osaksi. Jo koetun perusteella voidaan sanoa, että tuotetut yksiköt ja erilliset jaokset ovat monella tavalla sotavalmiimpia kuin mihin on taannoin totuttu. Jo pelkästään se, että johtajilla on nykyjärjestelmässä aivan toisenlaiset lähtökohdat tutustua alaisiinsa ja toimia heidän kanssaan useiden kuukausien ajan ennen yksikön yhtäaikaista kotiuttamista kiinteyttää joukon yhtenäisyyttä merkittävästi. Suuria askelia on tykkitaitojen omaksumisen ohella otettu mm tulenkäytön johtamisen koulutuksessa ja huollon erityisalojen opetuksessa. Opetusmateriaalikehitys on koko puolustusvoimissa ollut lähivuosina huikea. Esimerkiksi varusmiesten johtaja - ja kouluttajakoulutuksen sekä yleisen liikuntakasvatuksen ohjeistuksen paraneminen ovat olleet suurena apuna yksiköissä kehitettäessä laadukasta nykynuorisolle suunnattua sotilaskoulutusta. CAULLUM IGNE TEGAM - “tulella taivaan peitän” Tuusulan Ilmatorjuntapatteristoon kuuluvat 1. ja 2. Patteri edustavat molemmat perinteisiä tykkiyksiköitä, joissa on jo vuosikymmeniä annettu monipuolista tykkikalustokoulutusta. Nykyisin pääkoulutuskalustoina ovat 23 itk 61 ja 35 itk 88 -tykit. Lähitulevaisuudessa yksiköt ottavat koulutuskäyttöön modernisoidun 23 itk 95-tykin sekä SFM 97-tulenjohtolaiteen. Tällöin siirrytään jälleen kerran uuteen aikakauteen tykkiyksiköiden koulutuksessa. Modernit sotavälineet antavat henkilökunnallekin uusia haasteita, onhan tarvittavat ohjesäännöt ja opetusmateriaali saatava aikaiseksi ennen kyseisten järjestelmien käyttöönottoa. Varusmieskoulutus on tarkoitus aloittaa täysimääräisenä vuonna 2003.
Kenttäarmeijamme yleisimmästä ilmatorjuntakanuunasta 23 Itk 61:stä ja sen käytöstä on vuosien saatossa ollut useita kirjoituksia, joten lienee paikallaan antaa lyhyt katsaus automaattiyksikön tulevaan kalustoon ja toimintaan. Ensimmäinen Patteri - automaatti-ilmatorjuntayksikkö Patterin juurien voidaan katsoa syntyneen 27. päivänä marraskuuta 1956, jolloin yliluutnantti Lasse Prinkkilän johdolla aloitettiin varusmieskoulutus juuri Helsingin Ilmatorjuntarykmentti -nimen saaneen joukko-osaston silloisessa I patteristossa. Yksikkö tosin sijaitsi tuolloin vielä Lahdessa. Ensimmäinen kosketus 35 mm:n automaattipatterien kalustoon saatiin vuonna 1962. Tuolloin silloin uudet sveitsiläiset automaattikanuunat tulenjohtolaitteineen (Super Fledermaus = superlepakko) saivat tulikasteensa Suomessa. Kalustolla suoritettiin syysleirillä Lohtajalla kokeiluammuntoja ampumaohjelmiston testaamiseksi. Keski-Pohjanmaa lehti kirjoitti tapauksesta: ”Ilmatorjuntaleirin ihme oli automaattitykki. Ei tarvita miestä kiskaisemaan laukaisunarusta, vaan ohjeet tulevat koneellisista aivoista ja tykki puhuu niin kuin käsky kuuluu. Tämä automaattitykki on mitä uudenaikaisinta ja hienointa valmistetta, jonka toiminnan vain matemaatikot ymmärtävät”. Tuossa lehtiartikkelissa tiivistynee ajatus nykyajankin automaattiyksiköstä; tulenjohtolaite laskee maalipisteen ennakon, välittää tiedot datamuodossa asejärjestelmälle ja ampuu sarjan tarkasti määritettyyn ennakkopisteeseen. Tykki modernisoidaan Palveltuaan ansiokkaasti yli neljännesvuosisadan kanuunat modernisoitiin nykymallisiksi Oerlikonin tehtailla Sveitsissä vuosina 1988-89. Tuolloin parannettiin mm. tähtäinjärjestelmää sekä lisättiin aseisiin automaattilataimet. Erilaiset käyttöönottoon liittyvät koulutus- ja kokeilutapahtumat toteutettiin vuoden 1989 aikana siten, että ilmatorjuntaleirillä 1/90 varusmiesyksikkö suoritti silloisen päällikkönsä yliluutnantti Petri Kuparisen johdolla onnistuneet kovapanosammunnat. Saapumiseristä saadut kokemukset, henkilöstön kokemuksen lisääntyminen ja uusien koulutusta tukevien laitteiden (mm. AMSI ampujan simulaattori, Instrumentointi Oy 1995) hankinnat ovat olleet tärkeitä lenkkejä kohdattaessa koulutusjärjestelmän nykypäivän haasteet. Tulenjohtolaite modernisoidaan Uudistuneen tykin myötä ilmeni tarve kehittää myös tulenjohtolaitetta; analogisesti ääntelevä tulenjohtolaite johti digitaalisesti puhuvaa tykkiä. Uuden tulenjohtolaitteen kehitystyötä tehtiin Puolustusvoimien Materiaalilaitoksen Esikunnan elektroniikkaosaston ohjauksessa yhdessä Elesco Oy:n kanssa useita vuosia. Rykmentin huolto- ja kouluttajahenkilöstöä oli testaamassa, kehittämässä sekä kouluttautumassa kyseisen laitteen käyttöönottoon. Vuonna 2001 rykmentti sai kauan kaivatun modernisoidun tulenjohtolaitteen (TJL 97 SFM) numeroltaan 002 kenttäkokeita varten (sis. ammunnat) sekä kantahenkilökunnan kouluttamiseksi.
Vuoden 2001 tärkeimpänä teemana oli laitteiston testaaminen ja käyttövarmuuden saavuttaminen kouluttajaportaassa erilaisissa harjoituksissa. Esimerkkinä mainittakoon osallistuminen ilmavoimien maantietukikohtaharjoitukseen syyskuussa Lusissa sekä onnistuneet kokeiluammunnat ilmatorjuntaleirillä 3/01. Pimeä- ja päiväammuntojen tulosten valossa on syytä todeta järjestelmän tietyin jo ennalta tiedostetuin puuttein olevan sopiva sille osoitettuun tarkoitukseen. Pitää vain oppia käyttämään laitetta oikein, minimoida heikkoudet ja vahvistaa sen parhaita ominaisuuksia. Järjestelmänä TJL 97 SFM koostuu neljästä kokonaisuudesta: ajolaitteisto, tutkalaitteisto, tulenjohtajan pöytä ja maasääasema. Järjestelmä on suomalais-ruotsalais-israelilaisvalmisteinen kokonaisuus, jonka suurimmat eroavaisuudet vanhaan ovat pimeätoimintakyvyn olennainen lisääntyminen lämpökameran myötä, maalipaikkatiedon saaminen tuliasemapäätteen välityksellä sekä ampuma-arvojen laskennan siirtyminen tykiltä keskuslaskimelle. Lämpökameran lisäksi laitteeseen on tullut uutena laseretäisyysmittari, joka mahdollistaa maalin tarkan etäisyystiedon saamisen ilman tutkan päällä oloa. Lähitulevaisuudessa tehtävänä on saattaa automaattiyksikön ohjeistus ja koulutus- yms suunnitelmat sellaiselle tasolle, että yksikkö voi pystypäin vuonna 2003 aloittaa uudelleen automaattipattereiden joukkotuotannon. Ensimmäinen modernisoitu koulutettu automaattipatteri on tarkoitus luovuttaa sotilasläänin komentajalle sijoitettavaksi sodan ajan joukoksi tammikuussa 2004. 23 Itk 95 automaattikaluston suojaksi tai rinnalle 23 ItK 95 esisarjatykkien kenttäkoe suoritettiin Helsingin Ilmatorjuntarykmentin 1. Patterilla saapumiserän 1/01 aikana. Joukosta tuotettiin yliluutnantti Petri Sipilän ja vänrikki Ville Tuppuran johdolla ensimmäinen 23 ItK 95 -tulijaos. Jaoksen varusmiesjohtajat olivat edellistä saapumiserää ja he olivat saaneet peruskoulutuksen 23 ItK 61 -kalustolle (“Sergei”). Johtajille annettiin kahden viikon mittainen kalustokurssi ennen tykkimiesten erikoiskoulutuskauden alkua. Koulutuksen alussa jaos jaettiin toimialakohtaisiin ryhmiin. Suuntaajia koulutettiin 4 kpl / tykkiryhmä. Tulenjohtoryhmä koulutettiin omana osastonaan. Lataajat saivat koulutuksen yhdessä 23 ItK 61-miesten kanssa. Testimielessä eri toimialakohtaisille ryhmille annettiin ristiin muiden alojen koulutusta. Jaos oli maalis-kesäkuun aikana 28 vuorokautta joukkotuotantokokoonpanossa taisteluharjoituksissa ja kovapanosammunnoissa. Olosuhteet olivat vaihtelevia, pääosa vuorokausista oli sateisia. Lumisissa olosuhteissa toimittiin vain 3 vuorokautta eikä pakkasia juuri ollut. Taistelutoimintaa harjoiteltiin sekä maassa että ajoneuvon lavalla. 23 ItK 61-jaoksille annettuihin suoritusvaatimuksiin päästiin jaoksen koulutustason noustessa. Asemiin ajon jälkeinen tulivalmius saavutettiin alle tunnissa ja torjuntavalmiina oltiin 23 Itk 95-kaluston jaoskohtainen ammunnan valmistelukin huomioiden säädetyssä kolmessa tunnissa. Mikäli jaos kuitenkin joutuu nopeisiin ryhmitys- tai tehtävämuutoksiin menetetään tarkkaan topografiseen valmisteluun perustuvan maalinosoitusjärjestelmän edut. Ammunnan valmistelun kannalta oleelliset asiat kuten tarkan paikan määritykseen ja säätietojen saamiseen liittyvät vanhat kenttäkouluttajan taidot nousivat taas kerran arvoonsa. Pimeätoiminnan mahdollistuttua ympärivuorokautinen toimintakyky opetti ilmatorjuntamiehiä arvostamaan unta uudella tavalla. Pilottikoulutus koettiin myös varusmiesten keskuudessa mielenkiintoiseksi ja uranuurtajina uudella kalustolla oleminen motivoi varusmiehiä usein lyhyiksi jääneistä yöunista huolimatta. 180 vrk:n palvelusajan todettiin ensikokemusten perusteella olevan riittävä järjestelmän kouluttamiseen. Jaosta voidaan käyttää samankaltaisissa tehtävissä kuin perinteistä kevyttä jaosta. Järjestelmänä 23 Itk 95 -jaos koostuu kolmesta tykistä ja maalinosoitusjärjestelmästä. Esikuntapatteri - elämää on vielä taistelun jälkeenkin Taistelujen kentillä ei mikään joukko ole menestynyt pitkään ilman toimivaa huoltoa. Jossakin vaiheessa ovat tykit vaienneet ja moottorit sammuneet, kun elintärkeä huoltotoiminta on syystä tai toisesta lamaantunut. Tuusulan Ilmatorjuntapatteristoon kuuluvan Esikuntapatterin koulutusvastuulla olevien komento- ja huoltojaosten tehtävänä on tuottaa tämä huollollinen tuki tulitoimintaa suorittaville sekä taistelua johtaville yksikön osille. Palveluskelpoisuusluokkaan B kuuluvista taistelijoista muodostettu varuskuntajaos antaa tärkeän panoksensa mm rykmentin päivittäisten rutiinien toteuttamiseksi.
Esikuntapatteriin kuuluu hallinnollisesti myös ammattimaisesti koulutettu sotilaspoliisijoukkue, joka rykmentin operatiivisen alan johdossa vastaa osaltaan rykmentin jokapäiväisestä turvallisuudesta sekä erikoistapahtumien turvallisuusjärjestelyistä. Kokonaisuudessaan Esikuntapatteri on monipuolinen ja suuri yksikkö, jonka lukuisat koulutusryhmät tekevät siitä haasteellisen hallittavan. Komento- ja huoltojaokset Varusmiehiä koulutettaessa yleisenä päämääränä on, että reserviin siirryttäessä kyettäisiin toimimaan omassa taistelutehtävässä kahden viikon jatkuvassa taistelukosketuksessa sekä käyttämään kaikki voimavarat 3-4 vuorokautta kestäviin yhtämittaisiin ratkaisutaisteluihin. Taisteluvalmiuden ylläpitäminen vaatii näin toimivaa huoltoa. Esikuntapatterin komento- ja huoltojaoksessa koulutetaan näitä taistelukelpoisuuden ylläpitäjiä. Patteri tuottaa jaokset sekä eri huoltolajien ryhmät yhteistoiminnassa muiden rykmentin perusyksiköiden kanssa. Huollon osaajien kouluttaminen joukkotuotantotavoitteen mukaisesti sodan ajan kokoonpanossa on parantanut taistelijoiden motivaatiota ja joukon kiinteyttä. Tämä menetelmä on havaittu paremmaksi kuin vanha toimintamalli, jossa Esikuntapatterilta ‘tilattiin’ miehiä erilaisiin harjoituksiin vaihteleviin kokoonpanoihin, jolloin selkeää toimivaa kokonaisuutta ei aina välttämättä muodostunut. Esikuntapatterin ammattitaitoisten kouluttajien panos joukkotuotantokoulutuksen kehittämisessä on ollut huomattava. Komento- ja huoltojaosta koulutettaessa johtajakoulutus näyttelee tärkeää osaa, onhan lähes puolet jaoksen taistelijoista johtajia. Aiemmin komento- ja huoltojaoksen henkilöstöä käytettiin huomattavasti enemmän varuskunnan suorittajaportaan jokapäiväisissä tehtävissä, lääkintäkoulutettuja varuskuntasairaalassa, kuljettajia autohallilla, aseseppiä ja taisteluvälinemiehiä korjaamolla jne. Tämä on toki edelleen tärkeä osa heidän ammattitaitonsa kehittämistä, mutta nyt itse jaoksen johtamistoiminnan kouluttamiseen on panostettu enemmän. Näin on lisätty myös johtajien valmiuksia toimia omassa tehtävässään ja ohjattu heitä itsenäisempään toimintaan. Varuskuntajaos Nykyaikana kun siviilipalvelukseen hakeutuminen on käytännössä aiempaa helpompaa, on tärkeää pitää varusmieskoulutuksen laatu korkeana ja vaihtoehdot monipuolisina. Tämä tarkoittaa erityispanostamista myös palvelusrajoitteita omaaviin varusmiehiin. Varuskuntajaos antaa asevelvollisille peruskoulutuskaudella heidän omien edellytystensä mukaisen sotilaan peruskoulutuksen ja valmistaa heitä varuskuntapainotteisen varusmiespalveluksen suorittamiseen. Taistelijoista valitaan oikeat henkilöt varuskunnan monipuolisiin tukitehtäviin. Erilaisia komennustehtäviä on hiukan saapumiserästä riippuen keskimäärin 12 kappaletta. On myös syytä muistaa, että tästä ryhmästä on kykyjen ja taitojen niin vakuuttaessa mahdollisuus edetä myös johtajakoulutukseen. Varuskuntajaos on luonteestaan huolimatta osallistunut ansiokkaasti myös joukkotuotantokoulutukseen. Kaikille jaoksessa palveleville järjestetään erikoiskoulutuskauden alkupuolella ilmavalvontamieskurssi, joka antaa valmiudet toimia esimerkiksi kevyen ilmatorjuntapatterin tähystysryhmässä. Loppu ammattitaito kartutetaan taisteluharjoituksissa oman joukon mukana. Eräs varuskuntajaoksen merkittävä panostusalue on liikuntakoulutus. Säännöllisten aamureippailujen lisäksi eri toimipisteillä toimivat taistelijat kootaan liikkumaan vähintään kahdesti viikossa. Tavoitteena on kehittää heidän fyysistä kuntoaan mahdollisimman monipuolisesti huomioiden kunkin koulutettavan perusominaisuudet samalla yhteishenkeä parantaen. Aliupseerikoulu - varusmiesjohtajien tuotantolaitos Rykmentin Aliupseerikoulussa kurssin suorittaa vuosittain yli 200 oppilasta tulenjohto- tai tykkilinjalla. Koulutettaville annetaan ryhmänjohtajan perustutkinto 23 Itk 61:n tykkiryhmän johtajan, patterin ja jaoksen tulenjohtoaliupseerin, viestiryhmän johtajan sekä Johtokeskus 87 -järjestelmän eri ryhmänjohtajan tehtäviin. Helsingin Ilmatorjuntarykmentin joukkotuotantovelvoitteiden lisäksi Aliupseerikoulu antaa koulutusta myös mm Satakunnan Lennostosta ja Kymen Ilmatorjuntarykmentistä kurssille komennettaville varusmiehille.
Aliupseerikoulun tärkein tehtävä on luonnollisesti kouluttaa johtamisen ja kouluttamisen alkeet hallitsevia ja oman erikoisvälineensä osaavia ryhmänjohtajia. Tärkeimmät perusteet saadaan jo kurssin ensimmäisen jakson aikana. Toisella jaksolla painopiste siirtyy kunkin koulutushaaran mukaisen ryhmän johtamiseen. Oppilaiden koulutustaso saatetaan ase- ja johtamisjärjestelmien osalta sellaiseksi, että heillä on valmiudet kouluttaa seuraavasta saapumiserästä oman sodanajan joukkonsa miehistö. Aliupseerikurssin toisella jaksolla korostetaan lisäksi pienryhmäkoulutusta. Kurssilla on parhaimmillaan kuusi erikokoista pienryhmää. Unohtaa ei sovi myöskään apukouluttajina toimivien kokelaiden ja ryhmänjohtajien jatko- ja täydennyskoulutusta. Kaikille oppilaille järjestetään AuK I:n aikana “Ihmisten johtamisen ja kouluttamisen perusteet” -kurssi, joka luo pohjan itse- ja ihmistuntemukselle sekä palautejärjestelmän omaksumiseen ja johtajana kehittymiseen. AuK II:lla johtamistaitojen koulutusta syvennetään “Ihmisten johtaminen taistelussa” -kurssilla. Kurssilla opetetaan syväjohtamisen malli ja tarkastellaan johtajuutta sekä sotakokemusten että oppilaiden omien kokemusten kautta. Johtajakoulutuksessa painottuu hyvin voimakkaasti ihmisten johtamisen ulottuvuus sekä itseohjautuvuus johtajana kehittymisessä. Oppilaat ohjataan reflektoimaan omaa johtamiskäyttäytymistään teoriapohjan sekä erilaisten johtajakokemusten kautta. Oppilaat velvoitetaan pitämään johtamis -ja kouluttamistaidon suorituksistaan sekä opinnäytteistään kouluttajan valvonnassa johtajapäiväkirjaa. Tästä on hyötyä opintoviikkoja hyväksi luettaessa varusmiespalveluksen jälkeen erityisesti Maanpuolustuskorkeakoululla sotilasuralle tähtäävien, mutta myös tiettyjen siviiliopintojen parissa. Aliupseerikurssin ensimmäisen jakson jälkeen parhaimmisto valitaan jatkamaan opintojaan Reserviupseerikoulussa Haminassa. Valintoihin vaikuttavat peruskokeet (2 kpl), peruskoulutuskauden sotilaan tutkinto ja kuntoindeksi sekä AuK I:n aikana oppilaiden osoittamat johtamiskyvyt ja opinnäytteet. Mahdollinen siviiliaikainen rikosrekisteri on useimmiten valinnoissa karsiva tekijä. Valintojen suorittaminen on laaja-alainen prosessi, jossa kerätään lausunnot vertaisilta, varusmiesjohtajilta ja henkilökuntaan kuuluvilta kouluttajilta sekä punnitaan oppilaiden kykyjä johtajatehtäväradalla. Lisäksi huomioidaan oppilaiden oma halukkuus. Reserviupseerikurssin kiintiöt vaihtelevat kursseittain joukkotuotantovelvoitteiden mukaisesti, mutta keskimäärin kurssille pääsee vain noin 15% AuK I:n vahvuudesta eli murto-osa reserviupseerikurssin käynnin alun perin tavoitteekseen asettaneista.
Aliupseerikoulu osallistuu kurssin aikana kuuteen, 2-4 vuorokauden mittaiseen ampuma-/ taisteluharjoitukseen. Tärkeimpänä harjoituksena on taisteluharjoitus 3, jossa todetaan mm oppilaiden tieto- ja taitotaso oman koulutushaaran mukaisen ryhmän johtamisessa. Aliupseerikoulun harjoitusjärjestelyt ja -alueet on saatu pitkälle vakioitua. Yhteistoiminta mm paikallisten maanomistajien ja viranomaisten kanssa on ollut erinomaisen onnistunutta. Aliupseerikoulun vastuulla on ryhmänjohtajien johtajakauden ensimmäisen jatkokoulutuskurssin järjestäminen. Johtamistaitoon ja kouluttamistaitoon keskittyvän kurssin kouluttajatehtäviin osallistuu henkilökuntaa myös muista yksiköistä. Kurssi toimii erinomaisena “viime hetken viilauksena” juuri ennen uuden saapumiserän palvelukseen astumista. Lisäksi se antaa tiimi-, ryhmätyöskentely- ja case-harjoituksineen hyvän lähtölaukauksen johtajakauden koulutukselle yksiköissä. Ryhmänjohtajien ja upseerikokelaiden sodanajan johtamisen taitoja syvennetään P- ja E -kauden vaihteessa myös Aliupseerikoulun järjestämällä täydennyskurssilla. Aliupseerikurssien lisäksi koulu osallistuu kullakin saapumiserällä niin tammi-helmikuussa kuin heinä-elokuussakin alokkaiden kouluttamiseen antamalla sotilaan peruskoulutuksen kerrallaan noin 80 alokkaalle. Koulutussykli on siis yhtä kiivas kuin muissakin perusyksiköissä. Jatkuvina haasteina tulevaisuudessa aliupseerikoululla on edelleen kehittyvän varusmiesten johtaja- ja kouluttajakoulutuksen toteuttaminen sekä modernisoitujen 23 Itk 95:n ja automaattipatterin ryhmänjohtajien kouluttaminen. Tulevaisuuden haasteita Tuusulan Ilmatorjuntapatteristolla on haastava tulevaisuus. Yksi tärkeimmistä tehtävistä on automaattiyksiköiden koulutuksen uudelleen aloittaminen. Monivuotinen muiden virkatöiden ohella suoritettu kokeilu-, suunnittelu- ja valmistelutyö uuden tulenjohtolaitteen (TJL 97 SFM) nivouttamiseksi osaksi automaattipatteria saadaan päätökseen vuoden 2002 aikana. Vuoden 2003 aikana saadaan selville pitkän valmistelutyön anti alkavan varusmieskoulutuksen myötä. Toisena haasteena on vastata entistä paremmin kaikkien tuntemaan sloganiin “Puolustusvoimat, maan suurin kuntokoulu”. Jokaisessa saapumiserässä tuntuu olevan liian suuri joukko alokkaita, jotka eivät ole aikaisemmin juurikaan harrastaneet liikuntaa. Olisi löydettävä se viisastenkivi, jolla saataisiin mahdollisimman moneen heikkokuntoiseen iskostettua liikunnan kipinä. Pyrkimyksenähän on liikuntakoulutuksen yleisten tavoitteiden mukaisesti luoda varusmiesajankin jälkeen jatkuva halu ja kiinnostus fyysisen kunnon ylläpitoon. Lähivuosina varuskunnan viereen valmistuvaksi kaavailtu uimahalli helpottaa varmasti omalta osaltaan liikuntakoulutuksen järjestelyjä sekä parantaa mahdollisuuksia päästä haluttuun tavoitteeseen. Liikuntakoulutuksen järjestäminen monipuoliseksi ja kaikkia innostavaksi tapahtumaksi on jatkuva haaste, varsinkin kun osalla varusmiehistä on heikon kuntonsa kanssa lähes “kaikki pelissä”, jotta yleensä selviäisi normaalista palveluksesta päivittäin. Jokainen liikunnan pariin saatu nuori on suuri voitto myös puolustusvoimille. Varusmiesten ohella ei sovi unohtaa henkilökuntaa. Viimeiset kolme vuotta nykyisen 6-9-12 -järjestelmän kanssa on vaatinut niin kouluttajilta kuin koko rykmentin tukiorganisaatiolta suuria ponnisteluja. Uudistunut koulutusjärjestelmä sekä useat nopealla aikajänteellä käyttöön otetut, osin vielä kehittelyn alla olevat hallinnolliset tietojärjestelmät ovat vaatineet kaikilta sopeutumista, uudelleen kouluttautumista sekä uudenlaista työ- ja vapaa-ajan hallintaa. On myös muistettava, että nykyään saapumiserien väliä on vain viikonloppu. Ja kun vaatimuksena on ollut noin 60 maastovuorokautta 6 kuukauden miehistöllä, on hyvin ymmärrettävää, että selviä väsymisen merkkejä alkaa jo esiintyä kantahenkilökunnan keskuudessa. Suurimmillaan maastovuorokausia saattaa vuodessa kouluttajalle kertyä noin sata. Tavatonta ei lainkaan ole se, että kun päällikkö suunnittelee taisteluharjoitusta, tulee kouluttaja neuvottelemaan mahdollisuudesta jäädä pois harjoituksesta. Aiemmassa varusmiesten koulutusjärjestelmässä maastoon mielellään lähteneille kouluttajille on pitkien poissaolojen johdosta tullut yhä tärkeämmäksi viettää aikaansa oman perheensä sekä harrastustensa parissa. Niukat henkilöstöresurssit eivät tosin anna paljoakaan myötä muutoksiin, koska henkilökuntaa ei yksinkertaisesti ole kierrätettäväksi eri harjoituksissa. Toivottavasti viime vuonna käyttöön otettu uusi henkilökunnan koulutusjärjestelmä vauhtiin päästyään poistaa tämän ongelman. Siihen asti meidän on vain tarvittaessa peitettävä pääkaupungin taivas tulella parhaan kykymme mukaan.
|
||||||||||||
    |
|||||||||||||
Tuusulan
varuskunnan sotilasperinteet ulottuvat vuosisatojen päähän - ainakin
Tuusulan seurakunnan ja kunnan syntymävuoteen 1643. Helsingin
Ilmatorjuntarykmentin perinteiden katsotaan alkaneen 1. päivänä tammikuuta
1938, jolloin pääkaupunkiseutu sai ensimmäisen joukko-osastotasoisen
ilmatorjuntajoukkonsa, Erillisen Patteriston. Suomen ensimmäinen
itsenäinen ilmatorjuntajoukko-osastohan oli vuonna 1930 patteristona
perustettu ja vuonna 1934 rykmentiksi laajennettu Viipurissa sijainnut
joukko-osasto. Tuusulan Ilmatorjuntapatteriston juuret voidaan
oikeutetusti ajoittaa Suomenlinnaan sijoitetun Erillisen Patteriston
syntyyn, olihan tuolloisten pääkaupungin puolustajien päätaisteluvälineinä
vain tykkikalustoa.
